Tuntevatko miehet ylipäätään sellaista syvää, välittävää ja hellää rakkautta?
Vai onko se vaan himoa, hyötymistä, egon kohotusta, helpompaa, tyytymistä, normien mukaista, kivaa, miellyttävää jne
Vai onko se vaan himoa, hyötymistä, egon kohotusta, helpompaa, tyytymistä, normien mukaista, kivaa, miellyttävää jne
Vastaukset 62
Vanhimmat
Niin siis naiset vai miehet? Kun copy-pastaat niin viitsisitkö edes lukaista mitä tuli laitettua.
Naiset tuntevat syvää ja intohimoista rakkautta siihen yhteen komeaa, menestyvään, suosittuun, jännittävään, varakkaaseen ja hiukan renttuun mieheen, jota tuhannet muutkin naiset rakastavat syvästi ja intohimoisesti.
Tuntevatko naiset naiset rakkautta? Kyllä, nimenomaan naiset ovat ne jotka rakastavat, syvästi ja tosissaan. Miehet eivät siihen kykene, eivätkä monesti haluakaan. Jos mies esimerkiksi sairastuu syöpään, niin nainen jää hänen tuekseen eikä hylkää häntä. Mutta jos nainen sairastuu syöpään, niin mies yleensä lähtee kylmästi lätkimään. Ja tämä ei ole mitään vinoilua, vaan ihan tilastollinen tosiasia. Sellaisia ovat miehet. Kylmiä ja sydämettömiä.
Jos mies jää työttömäksi, kuinka usein nainen jää rinnalle? Miksi naiset ovat yleensä se joka jättää? Kaikesta huolimattako naiset ovat niitä jotka syvästi rakastavat?
Kyllä se on ihan siitä kiinni rakastaako todella toista, tosirakkaus kestää kaiken.
Jos on vaan helpon elämän perässä niin kyllähän sitä jättää köyhän kumppanin ja hakee parempaa.
Löytyyhän miehistäkin näitä kusipäitä, että jos vaimo joutuu onnettomuuteen ja halvautuu ja joutuu pyörätuoliin niin mies ottaa ja lähtee. Niin kylmää toimintaa ettei toista. Hyvä etten hyökänny ystäväni ex-miehen kimppuun hänet nähdessäni,kuvottava sika.
Naiset rakastavat oikeasti vain itseään ja lapsia. Miestä nainen ei aidosti rakasta. Vain sitä tunnetta, jonka mies saa aikaan naiselle. Siksi naiset esim. kerjäävät jatkuvasti kehuja itsestään.
Tuo on roskaa. Suurin osa naisista pysyy miehen rinnalla työttömyyden koittaessa. Jos avioliitto päättyy eroon miehen jäädessä työttömäksi, niin se ei yleensä johdu työttömyydestä vaan sitä seuraavasta miehen alkoholiongelmasta ja perheväkivallasta. Miehillä on valitettava taipumus kostaa kaikin tavoin kumppanilleen elämänsä vastoinkäymiset. Totuus on, että naisen rakkaus on se, joka kestää vastoinkäymisetkin. Miehet eivät vastoinnkäymistä kestä. Heidän ratkaisunsa siihen on kumppanin jättäminen taakse. Tämä on totuus eikä totuus pala tulessakaan.
Onkohan meillä kummallakaan mitään tilastoja näiden tueksi? Kertomuksia vain kavereilta ja puolitutuilta. Parempi jättää vain väittely sikseen ja todeta, että paskoja monet ihmiset, sekä miehet että naiset.
Kolme neljäsosaa avioeroista laitetaan vireille naisten aloitteesta.
Pitäisikö olla toisen rinnalla, vaikka pettää, juo, sikailee, hakkaa?
Tämä ei tietenkään koske kaikkia miehiä, mutta ei naisen tarkoitus liitossa ole kynnysmattona olla.
Nykynaisista ei monikaan, osa kyllä.
Moni nainen kokee ehkä rakastumisen sekä tuntee rakkautta, muttei välitä siitä miehestä sellaisena kuin hän on ellei siis ole tuota rakkauden tunnetta.
VAikuttaisi yhä enemmän siltä että naisilta puuttuu TAHTO rakastaa ja uskovat rakkauden olevan vain tunne joka tulee ja menee jonka mukaan sitten toimitaan miltä tuntuu.
Jos siis nainen ei tunne rakkauttaa niin hän ei myöskään rakasta tai osaa rakastaa vaikka hetki sitten asia oli ollut toisin.
Vastaus siis on yhä enenevässä määrin EI.
Suurin osa nykynaisista on tunnehuoria ja tunneiilimatoja jotka elävät tunteissaan ja niiden mukaan mennään. Varsinaisesta miehen rakastamisesta ei ole siis kyse ellei meis aiheuta tuota tunnetta naiselle tai nainen hyödy miehestä jollain tapaa.
Tahto rakastaa? No tämä alkaa olla jo liian paksua puppua. Te onnettomat kuvittelette että naisen pitäisi hyväksyä ja huolia kuka tahansa luuseri tai nyhverö ja vielä se rakkauskin roihahtaa kunhan vaan oikein kovasti tahtoo. Tästä voikin poistua hyvällä mielillä viikonlopun viettoon. Vitsi oli hyvä.
Kyllä nauroinkin vitsille, eli sinulle.
Mitä uskomatonta shaibaa! Rakkaushan nimenomaan on tunne. Ei se ole vain päätös tai tahdosta kiinni, että nyt rakastun tai pysyn rakastuneena tuohon tai tuohon. Käsittämättömiä tunnevajakkeja näillä palstoilla. Äly hoi älä jätä on lähinnä mitä mieleen tuli tuostakin aivopierusta.
Kyllä _rakastaminen_ vaatii tahtoa ja sitoutumista silloinkin, kun _rakastumisen_ tunteet eivät ole läsnä.
Rakkauden voi ymmärtää niin monella tavalla, mutta tässä käsittääkseni tarkoitettiin sellaista syvää ja kestävää rakkautta toiseen ihmisenä ja miehenä.
Aika moni kai sekottaa alkuhuuman rakastumiseen. Ensin tarvitaan se alkuihastus että suhde voi alkaa mut kyllä pitkissä suhteissa tarvitaan sitä tahtoakin. No minun pisin parisuhteeni on kestänyt vähän vajaat kaksi vuotta joten en ole mikään asiantuntija mutta mitä nyt muita on katsonut niin ei se elämä aina niin ihanaa ole. Siinä sitten pitää valita että tahtooko olla vielä saman kanssa vai laittaako vaihtoon. Aika moni laittaa nykyään vaihtoon.
Mun mielestä ihan pelkkä tahto ei riitä, jos toista kohtaan ei tunteita ole. Mä haluan rakastaa, ei toimi ainakaan mulla. Mun rakkauden kohteessa pitää olla sitä jotain mikä saa mut häneen tykästymään ja rakastumaan. Jotain mikä koskettaa sisimpään ja tekee vaikutuksen, jolla puhuttelee sisintäni.
Tahto kuulostaa sille, kuin se olis vaan niin helppoa alkaa tahtomalla rakastamaan. Niin kun ketä vaan voisi rakastaa ja haluta. Mikä mun mielestä taas ei ole mahdollista. Kaikki ei vedä puoleensa ja iso osa työntää luotaan olemuksellaan.
Jos naiselta puuttuu tunne ja vetovoima miestä kohtaan, ei siinä tahtokaan auta. Hän silti osaa ja kykenee rakastamaan jotain muuta ihmistä, tahtomattaankin. Ihmistä joka herättää naisen tunteet.
On sitten taas eri asioita haeskella vain rakastumisen tunnetta tai tuntea joku ihanan mahtava mies johon ne tunteet vaan roihahtaa.
Mun mielestä tahto tunne asioissa on enemmänkin jonkun läpi viemistä tahtomalla. Ikään kun velvollisuudentunteella tai järjellä päättämällä. Tahto on järkiperäistä eikä tunneperäistä. Sinä voit myös olla järkeillyt asian kun asian päässäsi ja tahtoa tehdä jotain, koska se edistää jotain ja hyödyttää jotain. Se on silloin kait tavoitteellisempaa, kuin tunteen syntyminen tahtomatta sitä sen enempää?
Jos tahdot ruoan maistuvan hyvälle, se on eri asia kun se, että se maistuu hyvälle vaikket tahtoisikaan. Tahtomattakin se vaan maistuu.
Enkä sulje älyä pois tunneasioista kuitenkaan.
Yleensä se lakkaa olemasta ihanaa siinä kohdassa, kun parilla ei ole alkuunkaan ollut riittävästi yhteistä. Tai on menty yhteen pelkästään järkisyistä. Tai pelkästään hurmaantuneena vaimennettu järjen soittamat hälyytyskellot.
Toisaalta, miksi on tehty ihanne jota pitäisi tavoitella. Pysyä koko elämä yhdessä. Tuossa ihanteessa "pysytään koko elämä yhdessä" on se riski, että ihmiset alkaa olemaan ja pysymään yhdessä ihanteen vuoksi eikä toisiensa. Mitä rakkautta se nyt muka sitten on? Jos tehdään jotain vain ihanteiden vuoksi, oikeastaan itse sitä edes haluamatta sen enempää.
Tehdään vaan tekemisen vuoksi, saamatta siitä mitään irti on minusta aika surkeaa elämän haaskausta.
Ja suurin syy siihen on se, että mies käy vieraissa. Ei ne naisetkaan aiheetta niitä avioeroja hae.
Naisten aiheet eivät ole miesten mielestä aina päteviä aiheita. Harva nainen myöntäisikään, että hainpa avioeroa kun kyllästyin mieheen.
:D
Älä viitsi höpöttää.
Sama määrä naisia pettää miehiä ja sen vuoksi sitten hakevat avioeroa.
Loppu johtuu siitä ettei nainen osaa enää rakastaa ja kiintymys ei nykynaiselle merkitse mitään kun se on vain "kaveruutta" kun haetaan intohimoa intohimon perään ellei sitten nainen ole jo niin vanha ettei usko löytävänsä enää ketään toista.
Se miesten kylmyys ja rakkaudettomuus pitkäaikaistakin kumppania kohtaan tulee parhaiten esille sairaaloissa ja vanhainkodeissa. Miehet eivät juuri käy sairaita vaimojaan katsomassa. He eivät yksinkertaisesti välitä. Sen sijaan naiset käyvät miehiään usein päivittäin katsomassa ja tukemassa. Voisi heittää kysymyksen, että kumpi osapuoli haluaisit olla, jos parisuhteessa sairastut syöpään. Mies vai vaimo?
Seksittömässä liitossako sitä sitten pitäisi elää? Olla liitossa, jossa tunnetaan vain kiintymystä muttei rakkautta? Onpa kyllä onnellista elämää.
Jos ei enää rakasta toista niin ei siihen liittoon pidä jäädä ja olla onneton loppuelämän ajan.
Avioliittovalassa sanotaan "niin myötä- kuin vastoinkäymisissä"
Korostetaanpa vielä sitä, että rakastaminen ja rakastuneena oleminen ovat eri asioita. Jos sinä haet rakastuneena olemista, niin sehän kestää pari-kolme vuotta kerrallaan. Pystytkö olemaan tyytyväinen liitossa, jossa ei ole enää sitä kuuminta hekumaa? Jos et, voit samantien myöntää, että olet sarjasuhteilija lopun elämääsi.
MOT
"Jos ei enää rakasta toista niin ei siihen liittoon pidä jäädä ja olla onneton loppuelämän ajan. "
Eli kuten aiemmin kirjoitin:
"Suurin osa nykynaisista on tunnehuoria ja tunneiilimatoja jotka elävät tunteissaan ja niiden mukaan mennään. Varsinaisesta miehen rakastamisesta ei ole siis kyse ellei meis aiheuta tuota tunnetta naiselle tai nainen hyödy miehestä jollain tapaa. "
Aivan. Kunpa miehetkin muistaisivat tuon, kun veri vetää niihin vieraisiin naisiin.
Ja naisilla vieraisiin miehiin. Kuten sanottua: naiset pettävät nykyään yhtä paljon kuin miehetkin.
Jo on taas logiikka täysin hukassa jollain. Ensin väitetään, että naiset eivät osaa rakastaa ja ne jotka sitten osaavatkin leimataan sitten vanhoiksi ja sen vuoksi jotenkin epätoivoisiksi. Osoitat halveksuntaa siis niitäkin kohtaan jotka sinua rakastamaan pystyvät? Se, että joku teini ei sinua rakasta, ei tarkoita, että naiset eivät osaa rakastaa ketään, sinä et vain selvästi ole sitten se keneen he pystyisivät rakastumaan. Kannattaa miettiä mikä sinussa on pielessä, jos tuntuu siltä, että kukaan ei sinua voi rakastaa kuin epätoivosta, sillä monet muut miehet sitä rakkautta saavat osakseen.
Tuo on totta. Minua yritti iskeä yksi mies joitakin aikoja takaperin, joka kertoi olevansa naimisissa, mutta vaimon sairastavan syöpää ja haki kuulemma siksi läheisyyttä ja lämpöä muista naisista. Hyi saatana, että oksetti miten paska mies sekin oli ja kyseisen kaltaiset tapaukset eivät kuulemma ole ystävillenikään vieraita eli sellaisia miehiä on ilmeisesti paljon, jotka pettävät sairastunutta ja kenties kuolemansairastakin puolisoaan.
gagagugu kirjoitat asiaa. Iloinen asia on se, että kun suhdetta hoitaa ja välit ovat hyvät, moni ihastuu/rakastuu kumppaniinsa uudelleen jossain vaiheessa, kun elämän aallot sopivasti tönäisevät.
"Kannattaa miettiä mikä sinussa on pielessä,"
Jos joku ei saa rakkautta niin hänessä on jotain pielessä?
Hieno moottori, ei älyä. ;)
Olen samaa mieltä. Yksi elämä on tietääkseni jokaisella vaan. Jos joskus on ollut tunteita ja kaikkea hyvää, se ei silti takaa että ne tunteet ja kaikki se hyvä säilyy elämän loppuun asti samanalisena. Tai ollenkaan.
Ihmiset ja tilanteet muuttuu. Ja kaikissa olosuhteissa kaikista ei ole toisilleen pariksi. Lyhyessä juoksussa ehkä, muttei pitkässä. Mun mielestä ei ole häpeä tai paha huomata olevansa onneton, erota ja vapauttaa kumpikin tilanteesta jossa elämä valuu hukkaan. Ja molemmat vaan kärsii ja kyynistyy. Kituu ja rimpuilee viimeisillä voimillaan.
Pahimmassa tapauksessa alkavat vihata toisiaan ja satuttaa tarkoituksella. Fiksua on osata irroittaakin ajoissa, jos sille tuntuu että mitään hyvää tästä ei enää tule syntymään. Pitää osata olla myös itsekäs. Ei riitä, että toisella on tunteet.
Mitä sellainen yksipuolinen suhde edes antaisi toiselle? Jos ei ole vastavuoroisuutta, niin mikä on suhteen alkuperäinen idea? Olla siinä vaan, koska joskus siihen meni olemaan? Näitä voi miettiä erilailla, mutta itsellä tulee tollasta mieleen.
Niin, kaikista ei ole kumppaniksi erilaisissa olosuhteissa. Olis hyvä, että kumppani on halukas ja kyvykäs olemaan sun tukena kaikessa. Ja sama tosin päin. Tääkään ei ole vain tahdon asia, vaan tunne asia.
Ei tarvi kysyä edes kahta kertaa, kun rakastava kumppani tietää missä sitä tarvitaan. Missä on se "paikka".
No kaikista ei ole kohtaamaan elämän nurjia puolia. Ei ole kykyjä tai haluja. Ne voi vetäytyä syrjään kohdassa, joka toisen mielestä tuntuu älyttömältä ja kylmältä. Mutta mitä tekee kumppanilla, joka on valmis jättämään sut juuri kun eniten häntä tarvitset? Vaikka joku tilanne olis vaikee, niin vois edes yrittää tulla vastaan. Jos ei edes yritä on aika selvää, kenen napa on tärkeämpi.
Niin, sä (Ei numero vaan mies) puhut nyt sitoutumisesta. Olipa tunteita tai ei, niin sitoutuu toiseen. Kun tunteet hiipuu, niin silti on edelleen sitoutunut toiseen. Joillekin se voi riittää, mutta jos taustalla on raskaita syitä jotka aiheuttaa tunteiden hiipumisen ja jopa inhon tunteet tulee tilalle, niin minusta ei ole fiksua edes toivoa sellaisen ihmisen itseen sitoutumista.
Kaupan voi aina purkaa ja kannattaa purkaa, jos tuntuu ettei kaupassa ole mitään järkeä. Ja ilman positiivisia tunteita toista kohtaan ei parisuhteessa ole mitään järkeä.
Mun mielestä sitoutuminen ihmiseen jota ei rakasta on juuri tahdon asia. Mutta mitä sä teet naisella joka on suhun sitoutunut mutta ei sua rakasta? Tahtoo vaan olla sun kanssa koska? Eiks ole vähän hyötymisen makuinen juttu?
Jos mä nyt otan tosta vaan miehen, koska mä tahdon. Niin mitä se mies mahtaa siitä ajatella, kun hän tuntee mua kohtaan tunteita ja mä en häntä, mutta mä olen siinä vaan koska mä tahdon. No mä tahdon varmaan statuksen, asemani vakautusta tai miehestä jotain ihan muuta, kun molemminpuolista tunnetta ja rakkautta. Tahto on aika huono syy olla yhdessä.
Miksi pitkissä suhteissa ollaan yhdessä? Luultavasti ne kuumemmat tunteet ovat lieventyneet aikapäiviä sitten, mutta edelleen tykätään toisen seurasta, seksistä jne.
Mitä sitten kukakin tarkoittaa rakastamisella. Mun mielestä rakastaminen on pitkässä suhteessa tekoja ja halua luoda hyvä suhde.
Siksi, että rakastetaan ja on kasvettu yhteen. Pitkässä suhteessa olevat tuskin kauhean usein miettivät enää miksi he ovat yhdessä? He ovat, koska ovat yhteen kasvaneet eli kokeneet kaikenlaista ja oppineet toimimaan tiiminä yhdessä. Ja he pystyvät tuntemaan rakkautta (tunteita) kumppaniinsa vielä kaikkien vuosien jälkeen. On syntynyt symbioosi, jonka hajoaminen tuottaa tuskaa. Perustuu tunteisiin, ei vain tahtoon.
Halut ja teot on osa rakkautta, mutta ilman tunnetta ne eivät sitä ole.
Tunteiden kuumuus ei olekaan ydin, vaan niiden syvyys ja kestävyys ja laajuus.
Yhteisestä historiasta kuitenkin jää kaikille aina ns. tunnejälkiä. Tunnemuisti. Mitä enemmän ihminen tuntee emotionaalisella tasolla tyytyväisyyttä, sitä syvemmin ihmisen käsitykset toisen rakkaudesta täyttyy. Ja kasvaa kiinni. Kokemusperäisiähän kaikki tunteet on. Miltä jossain tilanteessa on tuntunut. Miten laajalti se tunne on vaikuttanut ja ylettynyt.
Vois sanoa, että mitä useammin hyvä tunne koetaan ja mitä useampi emotionaalinen tarve täyttyy parin yhdessäollessa (miten hyvin he täyttävät toistensa emotionaaliset tarpeet), sitä varmemmin he ovat näitä pitkänlinjan pareja ja veteraaneja parisuhteissa.
Eikä pidä unohtaa, että pitkissä suhteissa voivat olla myös ihmiset jotka niin ovat päättäneet. Olen tähän kerran ryhtynyt ja tässä olen vaikka maailma kaatuis.Ollaan yhdessä ihanteen vuoksi pysyä yhdessä, eikä toistensa ja rakkauden vuoksi. Yhdessä pysyminen on se iso juttu. Ikään kuin kunnian asia on näyttää kaikille pystvänsä itkua pusaten ja verta pierien pysymään yhdessä, vaikka yhtään ei huvittais. Mun mielestä väärä lähtökohta ja ajan haaskausta.
Haasteisiin kun voi suhtautua kahdella tapaa. Ottaa ne vastaan sydämellä tai näyttämisen tarpeella uhoten. Toisien sanoen sä voit kävellä miinakentälle kantaakses sun rakkaasi pois sieltä turvaan, vaikka sun henki menis, ollen aidosti huolissasi hänen turvallisuudestaan. Tai sä voit juosta sinne miinakentälle näyttääkses miten kova sä olet ja rohkee. Ja saada urhoollisuusmitallin täysin turhasta esittämisestä.
Ehkä jopa riippuvuussuhteessa taloudellisesti tai jonkun muun edun vuoksi, kun tunteiden.
Uskoisin, että niin mies kuin nainenkin kykenee syvään rakkauteen. Usein kuitenkin se rakkaus hiipuu, jos se on yksipuolista. Näin on käynyt myös minulle. Rakastuin tulisesti mieheen, joka vain käytti hyväkseni rakastumistani. Myöhemmin rakastuin eron jälkeen uuteen mieheen ja koin silloinkin syvää rakkautta. Tässä suhteessa rakkaus jatkui vielä eron jälkeenkin, vaikka suhde katkesi jo aiemmin miehen juomisen vuoksi.
Mitä väliä on loppujen lopuksi sillä, miksi mies ja nainen ovat yhdessä, jos kumpikin on tyytyväisiä? Jos on vaikkapa 50 vuotta yhdessä, niin ehkä se rakkaus ja intohimo ei enää leisku valtavasti, vaan ollaan kasvettu yhteen ja viihdytään yhdessä. Siinä sivussa tulee sitten taloudelliset seikat, yhteiset ystävät jne.
Sellainen kuva kyllä on muodostunut, että naiset kuitenkin ehdottavat useammin parisuhdeterapiaa ym., mutta miehet vain jatkaisivat samaan malliin yrittämättä sen enempää kuin ennenkään. Kaikki tapahtuu siis vain pakotettuna viimeisen rajan edessä, jos silloinkaan. Vai miten on?
Yleensä akat turhasta valittavat.
mitä se rakkaus on?
naiset ihastuu typeriin ominaisuuksiin. itsevarmuuteen, lihaksiin, tatuointeihin.. ei ne rakastu sellaisiin miehiin jotka välittää. Sitä saa mitä tilaa.
Tämä on sinun vääristynyt tulkintasi siitä mihin naiset ihastuvat. Mitäs tapailet täysiä pinnallisia bimboja, jos kohdallesi osunut sellaisia, toisenkinlaisia on ja vieläpä suuri enemmistö. Sitä paitsi ihastuminen on aivan eri asia kuin rakastuminen ja rakastaminen. Ihastua nyt voi vaikka ihanan väriseen uuteen puseroon, rakastuminen vaatii jo paljon enemmän. Jos kelpuutat vain tietyn tyylisiä naisia, niin todellakin sitä saat mitä tilaat.
Keskimääräinen suomalainen nainen on 15 miehen nussima... siis rakastellut 15 miehen kanssa.
Nussiminen ja pano on tunteetonta seksiä jonkun tuntemattoman kanssa.
Rakastelu on kahden rakastavaisen välistä seksiä. Parisuhteessa, jossa kaikki on hyvin, rakastelhan. En ainakhan ite lämmenny, jos ex kysyi suhteessa, että naijaanko?
Näin tämä minusta on.
Jos se on kahden rakastuneen välistä naintia tai panemista, niin onko se niin väärin? Te naiset laitatte sanonnoille niin paljon painoa...
No sanoinpa vain mielipiteeni..
Tuntuu ettei miehet tunne yhtään mitään, korkeintaan kiukkua ja vihaa, ei mitään muuta. Aika moni akkakin on kieltämättä kivenkova. Kylmiä ihmisiä on paljon. Ite en voisi kuvitellakaan enää olevani missään tekemisessä miehen kanssa, joka on kylmä ja tunteeton tai että minä en tuntisi sellaisia "helliä" tunteita toista kohtaan. Ne on just parhaita ja luo kestävän pohjan.
Naiset rakasravat VAIN JA AINOASTAAN paksua lomppakkoa
Ja pyh! Ei tosiaankaan rakasta.
"oikea eewulin haamu" ei näemmä tunne yhtään naista vaikka tämä istuisi tämän päälle!
No katsos kun oon ite nainen ja mien rakasta vain ja ainoastaan paksua lompakkoa. Raha ei tuo onnea ja mieluummin mie itte maksan omat menot yms kuin antasin miehen kustantaa mithän.
En ole siivellä eläjä tyyppiä eikä mies ole mulle elättäjä.
Eivät sillä tavoin kuin kuvitellaan.
Se on tietynlainen fantasia vaikka kyse on olosuhteista ja siitä mitä tunteita mies tuottaa naiselle jotta nainen voi rakastaa.
Naisella ei luonnostaa ole kykyä rakastaa miestä vain lapsiaan yms.
uskoo ken tahtoo..... Jos mies ei maksa treffien leffalippuja, ruokia, taksia ---> Sika ja en ole koskaan törmännyt sellaseen likkaan joka maksaisi omat menot.. Naiset ovat kolikkoautomaatteja jos et anna rahaa ne ei toimi!
No usko mitä tahot mutta itte mie maksan omat menoni, oli ukkoa eli ei. Minusta on hauskempaa ansaitta ite omat rahat ja käyttää ne omiin menoihin ja kuluihin. Mies pitäköön omat rahansa ja kulunsa maksakhot ite.
Ite maksanu tähän asti ja maksan vastakin.
Mikään fantasia ole, olen ensi kertaa elämässäni tosissani rakastunut ja se rakkauden kemia on aivan toista kuin lapsiini tuntema rakkaus,..tästä en halua luopua koskaan...lapset lähtevät maailmalle, kuka jää viereesi? niin? HÄN.
Joo, aikusten ihmisten välinen rakkaus on aikalailla eri juttu, kun lapsien ja vanhemman välinen. Tunneside lapsiin ei ehkä niin helposti katoa, kun tunneside kumppaniin voi kadota.
Lähtökohdatkin on toiset lapsien ja kumppanin suhteen.
Nimenomaan se kemia ratkaisee, ei vain tahto ja halu. Ne voi kyllä auttaa ylläpidossa. :-)
Onnea teille. :-D
Pikemminkin platonisen ja ei platonisen rakkauden laatu on erilainen. Kun aikusten ja lapsien. Aikusiahan niistä lapsistakin tulee, mutta lapsen ja vanhemman rakkaus säilyy lapsen ja vanhemman välisenä. Toki sekin varmaan hiukan muuttuu, kun aikuisesta lapsesta ei enää niin tarvitse huolehtia. Mitä lapsena.