voi tietää, että toinen on vierellä vielä "huomennakin?" Pitäisi aina muistaa kohdella toista kuten haluaisimme itseämme kohdeltavan. Ei koskaan tiedä milloin toinen menehtyy tai vastaavaa. Tartutaan tilaisuuteen silloin kun toinen vielä on vieressä. Ei tarvi sitten myöhemmin miettiä, että miksi en silloin tarttunut tilaisuuteen hänen kanssaan, kun se oli mahdollista.
Ei pitäisi olla niin kova homma sanoa toiselle, että rakastaa. Se ei vie liikaa aikaa päivästä. Eikä se meinaa sitä, että pitäisi olla koko ajan hokemassa tuota. Van silloin kun siltä tuntuu. Olemme vaimoni kanssa onnellisesti naimisissa ja meillä on lapsia.
Ei pitäisi olla niin kova homma sanoa toiselle, että rakastaa. Se ei vie liikaa aikaa päivästä. Eikä se meinaa sitä, että pitäisi olla koko ajan hokemassa tuota. Van silloin kun siltä tuntuu. Olemme vaimoni kanssa onnellisesti naimisissa ja meillä on lapsia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet kyllä täysin oikeassa. Pitäisi tosiaan muistaa, että ihmiselämä on loppupeleissä aika hentoa tavaraa ja mitä vaan voi tapahtua milloin vaan. Tavallaan sellainen "elää kuin viimeistä päivää" ajattelutapa olisi hyvä, en kuitenkaan tarkoita sillä sitä perinteistä "ryypätään kaikki rahat ja tehdään mitä huvittaa" vaan sellaista, että ottaa jokaisesta päivästä ja hetkestä kaiken irti.
Ei sitten tarvitse katua, kun ei tullut sanottua tai tehtyä sitä ja tätä.
...juuri eilen illalla samantapaisia juttuja. Muistan professori Jorma Palon kirjoittaneen toistakymmentä vuotta sitten Hesarissa tai jossain sen liitteessä omasta syövästään. Hänen yksi lauseensa herätti minut:
Jos sinulla olisi kolme kuukautta elinaikaa, mitä tekisit?
Hän tarkoitti, että siinä vaiheessa varmaan monelle nousevat pintaan ne tärkeimmät asiat. Itse ajattelin illalla, että haluan elää mieheni ja lasteni rinnalla.
Ehkäpä minua herätteli sekin, että 13-vuotiaani kolaroi polkupyörällä auton kanssa v iime keskiviikkona. Pyörä on nyt korjattu ja pojan vasen jalkaterä suunnilleen kunnossa (oli sinisenä, turvoksissa ja kipeä, mutta ei murtumia). Totesin pojallekin olevani tosi iloinen siitä, että hän on hengissä ja noinkin terveenä.
jos saisin, niin käyttäisin sen niin ,että jäisi lapsille hyvä muisto isästä. Ei semoista muistoa, että isä vaan ryyppää ja ryyppää ja sitten kuolee pois.
Niinkin pienellä asialla saa lapselle hyvän mielen kun viitsii käyttää vaikka uimassa näin kesällä. Ja jumankekka olisittepa nähneeet heidän ilmeet kun maalattiin puutarha pöytä, tai siis he maalasivat. Joskus intoudumme käymään vesisotasille pihalla, minä yhtenä "muksuna". Siinä on mukana muittenkin lapsia.
Kerran kysyin vaimoltani että onko tämä minulta vähän lapsellista touhua? Vaimonipa kumosi moiset ajatukset sanoen, että:-"Antaa muitten ajatella mitä ajattelevat, kun näkee tuon ilon lasten kasvoilta. Ja mitä sitten omien lastesi kanssa sinä leikit."
Elikäs mielestäni lapsi muistaa pienetkin teot paremmin kuin lelun joka itsekseen leikkii ja surisee lattialla. Semmoisen muiston haluaisin jättää pojilleni. Tekisin sen kolmen kuukauden aikana kaikkea "hullua" lasteni kanssa. Ja käytäisiin monissa paikoissa.