Tapailin miesystävääni puolisen vuotta, lähinnä vkl:n. Koin hänen kanssaan todella hyviä hetkiä, hän kohteli minua kuin kukkaa..jne. Joskus epäilin voiko olla aitoa, voiko tuollainen olla totta. Onko tuollaisia miehiä oikeasti, aidosti.
Epäilin välillä olisiko sittenkin pelimies, silti miltei palvoin maata hänen allaan. Niin, hullaannuin. Olin haavoittunut, herkimmilläni. Minua oli niin helppo sumuttaa. Luultavasti en ollut ainoa hänen elämäsään, tajuan sen nyt.
Aavistelin sitä jos joskus yhdessä ollessammekin, mutten halunnut uskoa.
Hän lopetti yhteydenpidon kuin seinään, viimeinen tapaaminen ja ero kuin ennenkin; helliä suukkoja, hymy. Hän musersi minuuuteni ja koetan päästä jaloilleni. Mikään ei huvita, itken ja itken. Julmaa. En voi ymmärtää miksi joku jonka luulin aidosti välittäneen, voi kohdella noin. Rikkoi kaikki luottamuksen rippeet, joita olin lopulta saanut luotua miespuolisiin henkilöihin. Ja viikko mennnyt. Ja vain hiljaisuus jäljellä. Sydämeni itkee on niin paha olla.
Epäilin välillä olisiko sittenkin pelimies, silti miltei palvoin maata hänen allaan. Niin, hullaannuin. Olin haavoittunut, herkimmilläni. Minua oli niin helppo sumuttaa. Luultavasti en ollut ainoa hänen elämäsään, tajuan sen nyt.
Aavistelin sitä jos joskus yhdessä ollessammekin, mutten halunnut uskoa.
Hän lopetti yhteydenpidon kuin seinään, viimeinen tapaaminen ja ero kuin ennenkin; helliä suukkoja, hymy. Hän musersi minuuuteni ja koetan päästä jaloilleni. Mikään ei huvita, itken ja itken. Julmaa. En voi ymmärtää miksi joku jonka luulin aidosti välittäneen, voi kohdella noin. Rikkoi kaikki luottamuksen rippeet, joita olin lopulta saanut luotua miespuolisiin henkilöihin. Ja viikko mennnyt. Ja vain hiljaisuus jäljellä. Sydämeni itkee on niin paha olla.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Niinpäs, taisit törmätä pelimieheen nimeltä narsisti, joka yritti taas kerran täyttää omaa tyhjyyttään rakkaudella, mutta kun rakkauden huuma on ohitse, hän saattaa täysin kylmästi mitään sanomatta lopettaa suhteen ja aloittaa taas toisaalla.....sellainen narsisti on. Hän jättää jälkeensä vain rikkonaisia ihmisiä.
Voiko oikeesti joku tehdä noin?
Eikö mitään syytä edes? Itse tein aikanaan tyhmästi kun sanoin sanat joita ei kai pitäis sanoa: "haluan vähän aikaa itselleni.." Mutta mitä sitten olisi pitänyt sanoa, kun oma elämä piti saada kuntoon, kokonaan en aikonut lopettaa, vaan siihen se vähän sitten ajautui puolin toisin lausuttujen, ei ihan niin paikkaansa pitävien sanojen ja suuttumuksen vuoksi.
Niin, näinkin pitkän ajan päästä oot edelleen mielessäni, ei voi mitään tyhmä oon! : /
Näköjään voi, Tavallisesti olimme yhteydessä minta krt päivässä, soittoja ja tekstiviestejä, nyt kaikki tyhjää täynnä. En usko että mitään on sattunut. Eipä hän halunnut suunnitella kanssani kesälomanviettokaan yhtään, ja jos olisi halunnut itsekseen olla osan ajasta, olisin ymmärtänyt. Ei ole hänen tapansa lopettaa noin yhteydenpito
Jotain aavistusta minulla oli, ehkä joku intuitio, pieni epäluottamuksen tunne sisimmässä. En kuunnellut sitä, kun hän oli kuin ennenkin, ainakin melkein.
En olisi uskonut hänestä että on noin julma. Tiesi miten rankkaa minulla oli ollut,
ja itse käyttäytyi vielä pahemmin. Sydän on kuin vereslihalla miten tästä toipuu
täytyykö alkaa hakea laastaria eli uutta miestä..No tuskin se auttaa mutta olen
ihan sanaton, kuin tyhjä kuori.
Kaikki tulee taas mieleen.. juu yhteydessä oltiin monta kertaa päivässä, soittoja, viestejä. En mä niihin kyllästyny, kuinka olisin voinutkaan vaan ihan kaikkeen muuhun mikä mieltä painoi.
Meillä oli aivan ihana kesä ja muutenkin upeeta.
Jälkeenpäin miettiny et olis vaan pitäny olla yhdessä olis kestäny kaiken paremminkin, mut sitä vaan pelkäs mitä toinen ajattelee, kun arkiset asiat painaa.. mut kaikesta selviää nyt mä sen tiedän, ihan kaikesta kun vaan uskoo.
Ei auta mulla ainakaan kukaan muu, kyllä mä sitä koitin yhdessä kohtaa, mut aina vaan oli Hän mielessä.
Sama tilanne minulla, viikko siitä, kun viimeksi oltiin yhteydessä, mitään ei ole kuulunut vaikka lupasi viime sunnuntaina tapaamista. No, kyseessä oli omassa tapauksessani narsistin tyyppinen pelimies. Hän tekee ihan miten lystää, välillä ihana, välillä julma, yleensä alussa kaikki aivan loistavaa, sitten pikkuhiljaa alkoi ilkeily ja kummallinen käytös. Kaikki lähti hänen tarpeistaan, toisen huomioinnista viis.
Pahinta näissä on se, että kun alat todeta asian oikean laidan ja toipua suuntautua uudelleen, niin silloin hän iskee taas (hetkeksi), olet ihan sekaisin kun et tiedä mitä ajatella, mutta se onkin tarkoitus. Mielen sekoittaminen on päätavoite, ainakin omalla kohdallani oli. Paha mieli täälläkin, mutta ainoa tie on vapautua noin epämääräisistä suhteista jollain tavalla..
no jos se mies on sinun poikaystävä ollut jo puoli vuotta, niin et kai sinä jätä sitä juttua siihen? Selvitä se mitä sille tapahtui? Vaadi vastauksia. Älä päästä sitä katoamaan, se on sulle velkaa sen puolesta vuodesta! Ota yhteyttä , mee käymään oven takana yllättäen.
Mulle tapahtui juuri samoin että toinen jätti noin vain kertomatta miksi. Toinen päivä ja olo on kurja. Miksi itkeä sellaista joka jättää noin vain. Tiedän että se on rakkautta mun puolelta. Olen valtavan herkkä muutenkin ja toinen tiesi sen. Miksi ihmeessä ei uskalla edes jutella jättämisen syytä. Itku mullakin herkässä. :`(
Ei tuollaisia tunteettomille ihmisille saisi löytyä ketään. Ja aika pitkään voivat valehdella vaikka on toinen ellei jopa monia naisia rinnalla.
Tiedän että pahalle tuntuu, itse olen yhä itkenyt välillä, kohta viikon. Nyt jo hieman helpottaa, en ajattele ihan jatkuvasti häntä. Tapa millä toinen jätetään, on julmista julmin. Pitäisi olla selkärankaa edes sanoa, miksi ja mikä oli syynä, vai oliko vaan se, ettei jaksa enää kaikkien kanssa olla...
Koeta saada jutella pahaa oloasi jollekin, luottoystävälle tai tukea antaville tahoille, mutta älä jää ihan yksin murehtimaan. Se joka sinut jätti, on idiootti kun ei voinut sanoa mitään. Olemme herkkiä, myös tunnemme syvästi. Löydämme vielä sellaiset miehet, jotka ovat samanlaisa ja arvostavat meitä ja rakastavat. Usko vaan, olemme joillekin tärkeitä, ja he meille. Koeta jaksaa, lohdutan sua ajatuksissani.
Kirjoitit kuin elämästäni ja suullani. Koko elämäni murtui, siltä meni pohja. Lisäksi minulla meni usko ihmisiin. Neljä vuotta on erostamme enkä ole voinut vieläkään alkaa uuteen, en edes ole halunnut. Menin sirpaleiksi ja itsensä löytäminen on vieläkin kesken. En vain käsitä miten joku voi tehdä tuollaista. Missä on tuon ihmisen omatunto? Toisesta välittäminen, toisen asemaan asettuminen? MIksi palvoa ja hylätä? Sehän on kuin hyväksikäyttöä, toisen käyttöä omaan hyvään oloon ja kun se ei kanna, hylätään kuin rukkanen?
Voimia sinulle. En sano että tie on helppo mutta sieltä voi hiljalleen nousta. halaus
Vajaa 2 kk kun näimme viimeisen kerran. Ei mene vieläkään päivää, etten
ajattelisi häntä. Itken vielä, kerran päivässä ainakin. Olen jo pirteämpi, en ajattele häntä enää jatkuvasti, suru asuu silti sielussani enkä jaksa ymmärtää.
itsesyytökset vaivaavat, hössötinkö ja yritinkö liikaa, väsyikö hän siihen. Vai halusiko vaan pitää kesän itsekseen, kaveriensa, kanssa "hauskaa"? Miksi minä en siihen kuulunut, olimmehan olleet yhdessä jo puolisen vuotta.
Kun käyn lenkillä, muistot palaavat, koska kuljin siellä hänenkin kanssaan. Olinko minä vaan se, joka aidosti välitti? Hän oli aina kiltti , ehkä liiankin, sopeutuva. Kysyin aina kuitenkin hänenkin mielipidettään asioihin. Hän lupasi muuttaa lähemmäs minua, että suhteemme voisi kehittyä. Vaikutti siltä että olen hänelle tärkeä.
Oliko kaikki vaan pelkkää seksiä, hyvää sellaista, mutta entä tunteet? Hän oli minulle aina hyvä, paransi haavojani sielustani, mutta jätti jälkeensä uusia, entistä pahempia ja syvempiä haavoja. En tiedä arpeutuvatko ne koskaan.
Tulisipa hän takaisin, ja puhaltaisi kaiken pahan pois. Niinkuin silloin.
Niinpä, tulispa hän takas ja sanois, että olet se jonka haluan, koko elämäkseni. Loppuisi tämä elämässä ymmällään oleminen. Minä tiedän jo, että se olet sinä.
Olet sitten sotkeutunut mieheen nimeltä Timo.
No mistä päin tämä Timo on? Vaikea uskoa että olisi sama kyseessä?
Kaupungista joka alkaa L kirjaimella. Tuskin kertoi koska kaikki on muutettu saiseksi.
Samanlainen tapaus on Haminan seudulla ja sattumalta saman niminenkin.huh.hu
Täälläkin yksi, jolla on samanlainen kokemus takanaan. Puoli vuotta suhdetta ja sitten jätetään yhtäkkiä julmasti ja kylmästi kuin rukkanen. Omanarvontunne meni siinä kokonaan, eikä vieläkään ole palautunut kahden vuoden jälkeen. Aina se antaa sen verran, että jaksaa toivoa vaikka mitään toivoa ei ole. Olen lukenut paljon narsismista ja alkanut ymmärtää kieroutunutta tilannettani, mutta sen tiedostaminen ei korjaa haavoja.
Jatkan vielä hieman. Minunkin on todella vaikea avautua näistä todellisista tunteistani kenellekään. Hävettää se, että vielä näinkin pitkän ajan jälkeen olen rikki. Kaverit eivät jaksa. Pidän siis kaiken sisälläni ja vanne kiristää rintakehää. Kannattaa lukea narsismista ja muistaa se, että parempi että suhde päättyi lyhyeen, eikä esimerkiksi sitten kun ollaan menty jo naimisiin ja saatu lapsia. Sitäkin tapahtuu monelle. Juttelin erään naisen kanssa, joka on koko ikänsä ollut narstistin kanssa naimisissa ja kyllä raastaa sydäntä se, miten onneton hän on. Eikä enää noin iäkkäänä ole paljon mahdollisuuksia uuteen onneen. Parempi näin, vaikka tuntuu että sydän on lävistetty veitsellä.
Hei. Olen monesti miettinyt, mikä oli parempi, ero vai se että olisi jäänyt yhteen? Tällä hetkellä ajattelen, että ero oli kuitenkin parempi, mutta pitkään olin tunteissani kiinni hänessä.
Tuntuu tänä päivänä etten uskalla enää luottaa kehenkään. Olen vieläkin aika hajalla mutta toisaalta uskon, että itsekseni oleminen ja haavojen parantaminen on tehnyt minulle hyvää. Kaipaan miestä rinnalleni, mutta väheksyntää en itseäni kohtaan enää koskaan halua. Mieluummin yksin.
Voikohan sellaista miestä edes olla olemassa, joka ei väheksyisi naistaan, vaan kehuisi ja pitäisi hyvänä? Vai ovatko sellaiset poikkeuksetta pelimiehiä? Olen niin ulapalla miesten suhteen, että parempi vaan olla yksin. Ettei taas käy huonosti. Hyvä nainen menee kyllä nyt hukkaan, mutta minkäs teet =/
MISTÄ PÄIN TÄÄ TIMO (TIMOT) ON? MITÄ TEKEE TYÖKSEEN? MINKÄ IKÄINEN JA NÄKÖINEN? MINKÄLAISET HIUKSET?
TAITAA OLLA USEAMPI MEITÄ TIMON UHREJA......
Eräs T.on vaalea n. 50v/silmälasit ajaa vanhalla punaisella farmariautolla.siksi
Hesassa on yksi tällainen Olli. Tiedän jo useita hänen jättämiään. Ja aina on menossa kihloihin ja naimisiin vai vaikka mitä näiden naisten kanssa.
Olen kokenut saman. Se on hyvin raskasta. Sydämessä on iso ja syvä haava. Se paranee ajan kanssa. On niin surullista, että etsiessä rakkautta, joutuu ottamaan niin kovia riskejä, jossa joutuu asettamaan oman sydämen pa ntiksi. Toivut kyllä, luota siihen. Se tapahtuu hitaasta, mutta se kuitenkin tapahtuu.
Niin lohduttavaa tietää,että ei ole ainut. Saa hiukan lohtua kun lukee muiden kokemuksia jotka ovat kuin omasta elämästä.
Jotenkin tuttua kertomaa. Tapasin miehen, joka taisi olla täysi narsisti. Kaikki merkit viittaavat siihen. Hänkin jätti mitäänsanomatta. Nyt sitten soitti, ja kertoi että hän laittaa mut raastupaan, jos lähetän yhenkään sähköpostin enää. (tuota uhkailua sain kuulla jatkuvasti, raastupaa, käräjiä ja poliiseja). En ollut edes tehnyt mitään pahaa! Samoin jos herralta hermot petti niin nimiteltiin huoraksi ja paiskattiin luuri korvaan. En silloinkaan sanonut mitään rumaa, korotin vain ääntäni, ihan asiasta. Hirvittävä valehtelu ja paskanpuhuminen oli tällä miehellä ihan arkipäivää. Muitakin naisia oli, ja se piti kiistää ihan loppuun asti. Sen verran kuitenkin oli kohtelias että ilmoitti että hän on nyt löytänyt itelleen naisen. Sääli sitä naista, sillä tiiän mitä hän joutuu kärsimään. Ja liekkö tuokaan oli totta, koska sekin saattoi olla valetta.:/
Samanlainen tarina kuin joulutontulla.
Meillä vaan olen löytänyt naisen tarkoitti että on palannut vaimon pariin.