koska poika oli jättänyt jälkeensä kirjeen että olisi halunnut kuolla puku päällä, vaan ei jaksanut vaihtaa..saisinko mielipiteitä? Jotenkin en itse tekisi niin..
Äiti haluaa tumman puvun poikansa ylle arkkuun
sivulias
10635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sisareni puki miehensä arkkuun tummaan pukuun ja valkeaan paitaan. Ei siinä ole mitään kummallista.
Olen samaa mieltä, ei siinä ole mitään kummallista. Moni on omasta toivomuksestaan tullut haudatuksi juhlapuvussaan, jopa hääpuvussaan.
Toinen juttu on sitten se, miten käytännössä puvun pukeminen vainajan ylle onnistuu. Ehkä se taitavilta alan ammattilaisilta onnistuu.
Tiedän, että joissain kulttuureissa laitetaan aina miehelle tumma puku. Mm ortodoksit. Mikä siinä jos niin haluaa, mutta itse en haluaisi jos ns arkkuhautaus. Jos tuhkaus niin sitten.
Naisten kohdalla puuvillainen yöpaita tuntuu parhaalta ja miksei miesten ja varskinkin lasten kohdalla. Ikiuneen yöpaita päällä. Ja arkkuhautauksen kyseenollessa keinokuidut eivät taida maatuakaan....
Tietysti äitinä kunnioittaisin lapseni viimeistä tahtoa. Olen itsekin kokenut lapseni itsemurhan ja aavistan hyvin mitä äiti ajattelee.
Vaatteet leikataan niin että selkäpuoli jää paljaaksi, myöskin hihat leikataan niin että ne vain käännetään alle. Näin ainakin sisareni miehen pukeminen tapahtui. Päältäpäin ei huomannut että vaatteet olivat leikatut.
Kun poikani kuoli niin halusin että hänen päälle puetaan hänen lempi vaatteet. Farkut ja sininen kauluspaita joita tykkäsi pitää. Lippis ja aurinkolasitkin laitettiin arkkuun mukaan vaikkei niitä häelle puettukaan. Kaksi veljeään hänet puki ammattilaisen avustuksella toki. Sukatkin halusin hänen jalkoihin ettei jalkojaan palele :( Minulle nämä oli todella tärkeät asiat.
Voimia kaikille läheisensä menettäneille
En halunnut, että vanhin poikani (20v) haudattaisiin valkoisessa kaavussa. Minä puin poikani hänen yleensä kotonaan pitämiinsä vaatteisiinsa, lempi-t-paita, huppari, alushousut, maastokuvioiset housut, valkoiset sukat varret käärittyinä alaspäin sekä kengät. Arkkuun laitettiin mukaan hänen villasukkansa (oli talvi kun hän menehtyi), kirjeet sisaruksilta ja minulta, sekä omat korut. Hautajaisissa hänen läheisin pikkuveljensä (19v) laittoin veljensä kaulaan oman rippiristinsä. Kaikki sisarukset sanoivat viimeiset hyvästit rakkaalle isoveljelleen. Niin myös läheiset, jotka halusivat käydä hänen luonaan kappelissa.
Loistakoon ikuinen aurinko sinulle rakas poikani
Itse en olisi voinnut kuvitella pukea pojalleni valkoista kaapua. Omat verskat ja uusi t-paita, uudet puhtaat sukat jalkaan. Muistoja mukaan arkkuun. Ostin vielä pari fleecepeittoa koska pitsiset hörhöt ei tuntunut omilta.
Tunneasioita ja jokainen pukekoot vainajan miltä parhaiten tuntuu. Puku tuntuu minusta ainakin hyvinkin tilaisuuteen sopivalta, juhlavalta. Viimeinen juhlahan se on kuitenkin tavallaan.
Miehelleni puin arkkuun hänen lempivaatteensa, kotoiset, pehmeäksi kuluneet. Jalkaan itse kutomani sukat, nekin käytössä olleet ja hänen lempisukkansa.
Olisiko tuokin asia kiinni siitä, miten tärkeänä yleensäkin vaatteita - ja pukemista - pitää?
Minun täytyy tunnustaa, ettei mielessäni edes käynyt pukea rakasta miestäni mitenkään erityisesti. Arkku ja kaikki hautajaisjärjestelyt olivat täsmälleen mieheni toiveitten mukaiset. Ajatustakaan en uhrannut vaatteille.
Sensijaan minulle oli tärkeätä , että laitoin rakkaani kädet ristiin rinnan päälle ja sydäntä vasten peiton alle piilon pienen pikkuruisen, kotipihan kukkasista sitomani kimpun, jonka joukkoon olin kiinnittänyt omista hiuksistani leikkaamani suortuvan.
Leikkasin mieheni hiuksista pari tupsua, joista toisen vein 350 km kilometrin päähän L:n hautausmaalle, jonne mieheni vanhemmat on haudattu. Hautasin tupsun äidin sydämen kohdalle ajatellen, että mieheni pääsi vielä kerran äidin syliin.
Toinen hiustupsu odottaa mapissa sitä, kun minun aikani täyttyy.Olen ohjeistanut läheiseni, että se varmasti laitetaan minun sydäntäni vasten arkkuun.