Täsä oli yks muija, jonka kanssa olin seurustellut aivan pentu iässä monia kertoja ja ollaan aina oltu tiiviisti samassa kaveriporukassa mukana. Viime vuonna meillä oli taas samanlaista säätöä kuin tuollain pentu iässä ja silloin meikäläisen pää hajos ja jätin tylysti. Tyttö kärsi tästä pitkään :/
nyt joulukuussa otin yhteyttä ja kerroin olevani pahoillani ja tehneeni tyhmän ratkaisun aivan liian nopeasti. Välitin hänestä yhä :s Kerroin sen ja tyttö sanoi tarvitsevansa aikaa. Annoin sitä 5kk kun tartuin härkää sarvista, tyttö ei vieläkään osannut vastata, jutteli kuitenkin aina mukavia puhu tulevaisuudesta, häistä ja kaikesta mitä parisuhteessa olessa olisikin ihan oukei. Sitten kerran sanoi, että ei pysty nyt. Sillo se oli okei jatkoin eteepäi, vaikka sattuikin. Pari päivää tyttö olikin vaihtanut mielipiteensä taas toiseen, taas juteltii tulevaisuudesta. Ei seurusteltu viä. Seuraavana vklp tytöllä oli tämä päätös ja piti kertoo se miulle niin, että oltiin kasvotuste ja kaksin. No eihä tämä rohkeutta saanu ja päätin kysästä ite, että mitäs miältä oot. No silloha se oli meikäläise kannalta hyvin ja varmistin viä sanoilla "oot sä ny ihan varma" tyttö vastas "joo oon mä, haluan vielä yrittää".
Sillo päätin alottaa kaiken eritavalla, päästyäni kotiin tekstasin ja kysyin, että haluisiko se sopia jotain yhteisiä pelisääntöjä oli okei, mutta parhaalle kaverilleni en saanut tästä viä hiiskua (paras kaveri, tämä lika serkku :p). No seuraava päivänä tuleekin viesti, että sille tuli outo fiilis tavasta millä hoidin asian ja se tarvii viä aikaa miettiä. Sillo iso miäs jo herkisty ja tunteet purkautu ulos. Podin viikon aikamoista masennusta ja surua, pääsin yli niin eikö se taas ollu vaihtanu mielipidettä, taas tuli viikonloppu ja kysäsin. Vastaus oli kielteinen, taas sattu tuntu et meikäläisen tunteilla oli leikitty. Päivä pari tää muija alko jo säätämään vuotta vanhemman pojan kanssa ja sattuuhan tämä, koska kuitenkin meillä on sama kaveriporukka, enkä toisaalta tahdo välejä katkaista. Jote empä tierä miten tästä etiäpäi :)
nyt joulukuussa otin yhteyttä ja kerroin olevani pahoillani ja tehneeni tyhmän ratkaisun aivan liian nopeasti. Välitin hänestä yhä :s Kerroin sen ja tyttö sanoi tarvitsevansa aikaa. Annoin sitä 5kk kun tartuin härkää sarvista, tyttö ei vieläkään osannut vastata, jutteli kuitenkin aina mukavia puhu tulevaisuudesta, häistä ja kaikesta mitä parisuhteessa olessa olisikin ihan oukei. Sitten kerran sanoi, että ei pysty nyt. Sillo se oli okei jatkoin eteepäi, vaikka sattuikin. Pari päivää tyttö olikin vaihtanut mielipiteensä taas toiseen, taas juteltii tulevaisuudesta. Ei seurusteltu viä. Seuraavana vklp tytöllä oli tämä päätös ja piti kertoo se miulle niin, että oltiin kasvotuste ja kaksin. No eihä tämä rohkeutta saanu ja päätin kysästä ite, että mitäs miältä oot. No silloha se oli meikäläise kannalta hyvin ja varmistin viä sanoilla "oot sä ny ihan varma" tyttö vastas "joo oon mä, haluan vielä yrittää".
Sillo päätin alottaa kaiken eritavalla, päästyäni kotiin tekstasin ja kysyin, että haluisiko se sopia jotain yhteisiä pelisääntöjä oli okei, mutta parhaalle kaverilleni en saanut tästä viä hiiskua (paras kaveri, tämä lika serkku :p). No seuraava päivänä tuleekin viesti, että sille tuli outo fiilis tavasta millä hoidin asian ja se tarvii viä aikaa miettiä. Sillo iso miäs jo herkisty ja tunteet purkautu ulos. Podin viikon aikamoista masennusta ja surua, pääsin yli niin eikö se taas ollu vaihtanu mielipidettä, taas tuli viikonloppu ja kysäsin. Vastaus oli kielteinen, taas sattu tuntu et meikäläisen tunteilla oli leikitty. Päivä pari tää muija alko jo säätämään vuotta vanhemman pojan kanssa ja sattuuhan tämä, koska kuitenkin meillä on sama kaveriporukka, enkä toisaalta tahdo välejä katkaista. Jote empä tierä miten tästä etiäpäi :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.