Tää ei ole parisuhde vaan olemista

No eipä sulla niin ylitsepääsemättömiä ongelmia ole. Vanhan kertausta, jos jatkat entisen kans. Olettehan entisiä rakastavaisia. Alat vain lähestymään asioita joita kaipaat.
Millä tolalla on ne rouvan omat viettelijän taidot? Ei kai vain ruosteessa?
Älä ujostele turhaan, vaan hankkikaa Viagraa jos sitä tarvitsette.

Kyllä hiipuvankin nuotion saa vielä roihahtamaan liekkeihin jos on tahtoa ja yrittää tosissaan.
Jos haluat uuden kumppanin ja erota, on sinun otettava siihen liittyvät riskit. Otahan oma elämä haltuusi, kaikkihan ovat selvinneet.

Meillä saman tyylistä . Ensin kaikki oli hyvin ja sitten tuntui kuin mies olisi lakannut rakastamasta. Riitoja oli juuri sen takia, että kaipasin hellyyttä ja sanoin hänelle sen usein ja ei se auttanut. Nyt sitten kuukauden alussa erosimme ja vaikealta tuntuu kun tukijoita ei ole jonka kanssa voisi jutella asiasta. Olin onneton suhteessa jossa rakkaus ja hellyys puuttui ja nyt kun olen niin yksinäinen.

Kiitos kun vastasit"onneton kaksin". Mulla on kaverit mitä on :miehiä ja yks tuttavapariskunta. No, pariskunnan naiselle ei voi puhua: "meillä menee hyvin kun me ei riidellä koskaan". Justjoo....

Mun avokki ei tule ymmärtämään mun erohalua mitenkään ja suoraansanottuna pelkään hänen heittäytyvän tosi hankalaksi. Mitäs sitten kun ei paikkaa minne mennä? Voiko turvakotiin pyrkiä vaikka ei olis kotona fyysistä väkivaltaa vaan muuten VAIKEAA ?

Ja vastuu mietityttää kun esim. rahaongelmat tulee olemaan vain omissa käsissä ja lapseni on myös aika haastava.

Eikös ne kaikki suhteet pitkälti ajaudu sellaisiin "kaverilliseen" olemiseen? Varsinkin viittäkymppiä lähestyville ja sitä vanhemmille. Hurjat nuoruusvuodet takanapäin ja silleen. Eikä sen seksinkään tarvitse aina tarkoittaa yhdyntää.

Onneton kaksin: ilm. tarkoitit keskustelua sähköpostitse vai...? En voi nimittäis sähköp.os. antaa koska se on omalla nimellä......Nää nettiasiat ei ole täysin hanskassa joten en tiedä voinko esim. täältä ottaa toisen sähköp.os:een.
Olitko kauan avoliitossa ja miten kauan "kitkuttelit" ennen eropäätöstä?

Minä tunnen olevani vankilassa, ja joka aamu tympii nousta YKSIN. Me ei nukuta samassa sängyssä mutta siihen on muut syyt . Tän otin puheeksi koska on kauheaa kun herää ja aloittaa aamunsa surullisena/ tympääntyneenä.
Jollain lailla säälin avokkiani ja karmeelta tuntuu hajottaa hänen maailmansa.
Sit on myös semmonen juttu et voi olla ettei hän ota todesta minun eropuheita , kuittaa ne vain akkojen höpinöinä!!!!!!! Ja sekin jo ajatuksena raivostuttaa.

hei,koskaan ei ole myöhäistä pyrkiä korjaamaan rakentavasti parisuhdetta.
Muutos pitää tapahtua omassa käytöksessä ja teoissa ja sanoissa, siis muutos sinussa itsessäsi myönteiseen suuntaan, vain se tuottaa muutosta suhteeseen.

Suosittelen lämpimästi kirjaa Dr. phil : pelasta parisuhteesi

Olisimpa itse lukenut sen ajoissa. LUE SE ENNENKUIN NOSTAT KISSAA PÖYDÄLLE tulet huomaamaan että oisit tehnyt ehkä tuhoa eikä kohennusta.
Lämmöllä sinulle

12 vuotta yhdessä oloa ja parisuhde ajautunut siihen, että kummallakin omat jutut. Ei keskustelua, ei seksiä. Odotan vain, että jotain ratkaisevaa tapahtuu. Jatkuvaa riitaa tai hiljaiseloa. On kummallista vaikka ei ole mitään, niin on vaikea luopua. Osittain johtuu siitä,että minullakaan ei ole kenen kanssa asiasta kekustella. Nyt ei olisi pahitteeksi jakaa tunteitaan jonkun muun kanssa, joka on samassa jamassa.

Siis mahtavaa, tarkotan sitä että on muitakin jotka samassa tilanteessa kuin ite. 20 vuotta yhessä, lapset aikusia, nukutaan samassa sängyssä mutta seksistä tms. ei tietoakaan. Ny haen omaa asuntoa, olen sanonut että erohan tästä tulee eikä tilanteelle voi todellakaan mitään. Mies kyseli että miten näin yhtäkkiä, myönsi sitten että kavereitahan me ollaan. Mutku en halua olla pelkkä kaveri, haluan oikean suhteen jossa on kivaa, jutellaan ja jopa harrastetaan seksiä. Meillä seksiä enää kun mies tulee baarista ja panettaa.

Siis kuulostaa niiin tutulta.. Itse kirjoitin kirjeen miehelleni, kun keskustelusta ei tullut mitään.. Tosin se kirjekkään ei ole auttanut..
Läheisyyttä en ole saanut vuosiin muuten kuin seksin muodossa, kunnes päätin että sekin riitti. Kosketus tuntuu nykyään ällöttävältä.. nukutaan eri huoneissa, eikä pystytä keskustelemaan edes "normi asioista". Yksin olen itsekin.. Välillä mietin että ehkä yhdessä voi olla yksinäisempää kuin yksin..

Tunsin myös niinkuin olisi elänyt sellaisessa sumussa. Olen toki yrittänyt keskustella miehelleni minua vaivaavista asioista, mutta hän ei ole välittänyt.. Mutta nyt olen myös herännyt "eloon".. Ja haluan parempaa.. Haluan elää ettei kukaan "motkota" niskassa, määräile, haluan keskustella pelkäämättä että se käännetään minua vastaan, en jaksa kuunnella muiden ja itseni haukkumista jnejne.. haluaisin tuntea että minäkin olen ihan ok tyyppi

Arvon lukijat, joilla on samanlainen tilanne: lähteminen pelottaa ja jääminen tuntuu mahdottomalta, mitäpä jos itsekukin päättäisi itse kehittää itseään. Neljissäkymmenissä alkaa monilla jonkinlainen vaihdevuosioireisto, joka vaikuttaa paljon mm. mielialoihin, jaksamiseen ym. Tutustu esim. kirjaan Sukellus kuumaan aaltoon. Eli tämän puolen kuntoon saattamisen suhteen on samantekevää oikeastaan, lähdettekö vai jäättekö, kunhan hyvällä gynekologilla mittautatte hormoniarvot ja keskustelette tietyistä oireista ja elämänlaatua laskevista ongelmista, mitä nyt on. Hormonikorvaushoito on auttanut monia.
No jos tämä puoli on kunnossa tai ikänne puolesta olette varmoja, että vaihdevuodet eivät vaivaa, seuraavaksi voisi tehdä Beckin masennustestin. Tuollainen että ei ole ketään muuta, mitään muita kontakteja kuin se mies, vanha ja tylsä, voi viitata piilevään masennukseen. Jos mahdollista, hakeudu jonkun itseäsi miellyttävän ammattikuuntelijan (psykologi, terapeutti) pakeille selvittelemään, mikä elämääsi oikeastaan pilaa, estää sinulta elämänilon kokemisen?? Taaskaan syyllinen ei ehkä ollutkaan se äijä?
Tai sitten tietysti jos esim. tekee koko ajan stressaavaa työtä niin pitkiä päiviä, ettei ehdi/jaksa tavata ketään, niin keneköhän tulisi tehdä ja mitä? Ei äijän vika vaan omaa elämäänne nyt ottakaa haltuun ja hallintaan, se on ehkä ainoa laatuaan ja kulkee vääjäämättä kohti vanhuutta.
Siis reilusti myöntäkää, että eristäytyminen, kotona mutkutus ja äijän syyttely eivät rakenna mitään. Tee vaikka lista asioista, joita aina olet halunnut tehdä, mutku mutku.. ja valitse niistä 1 -3 työn alle, heti toteutettaviksi. Esim. jooga, uusi kieli kansalaisopiston kurssina, kädentaidot..Toinen lista ihmisistä, joita oikeastaan kaipaat elämääsi, mutta et ole tullut pitäneeksi mitään yhteyttä. Koulu- ja opiskelukaverit, entiset naapurit, nuoruudenihastus, täti joka jäi leskeksi?? Taas valitse 1 - 3 joihin hetimiten otat yhteyksiä ja pyydät käymään.
Tai kaupungilla tapaamaan elokuvan tai lasillisen merkeissä. No niin, mikä tässä oli se ylivoimaisen vaikea kohta? Kivaa loppuelämää!

Et ihan ymmärtänyt asiaa. On hyvä, että hakeutuu hoitoon, jos tuntee oireita. Se on ehdotoman tärkeää eikä se liity avio/avoliittoon. Käsittämätön arvio tuo motkotus yms. Otaksun, että ymmärrät, että jos asuu ja jakaa elämäänsä tai vaikkapa osan siitä jonkun kanssa, niin täytyy ns. synkata.

Jos ei ole harrastuksia kannattaa niitä hankkia tai tehdä jotan josta tykkää, mutta minun tärkein aika on arkiaika, vaikka pidänkin opiskelemisesta ja harrastuksestani. Arkielämän tulee olla kunnossa, kotiin pitää olla kiva tulla. Jos parisuhde on ajautunut esim. arjellisten asioiden takia siihen, että normaali kommonikointi ja nauru on loppunut, niin on tyhmää jatkaa. Jos tekisin mainostamasi listan asioista, joita haluaisin tehdä, laittaisin eroamisen ehdottomasti nro 1, koska sillä olisi suurin vaikutus elämääni.

Tuollaisten hormonaalisten asioiden esiintuominen on hölmöä ja on tyhmää vetää ne esiin naisia määritellen. Tiesitkö, että suurin osa naisista ei kärsi niistä niin kovasti kuin yleensä luullaan ja että myös miehillä on vaihdevuodet.
Mutta tietysti, jos tuntee, että ne vaivaa, niin on tärkeää hakeutua hoitamaan ne ja masennuksen hoito on myös erittäin tärkeää.

Tuo, että ei ole ketään kenelle eroasioista kertoa omalla kohdallani ja luulen, että monen muunkin, tarkoittaa sitä, että ei ole halunnut tuoda esiin kenenkään kanssa näitä hankalia asioita saati sitten haukkua miestä kenenkään kanssa. Mieluummin vitsailen ja puhun kavereiden kanssa kivoista asioista. Nauraminen kun on paljon kivempaa kuin ikävien asioiden esiin tuominen. Tietysti kun henkisesti olen prosessoinut eron ja "kieriskellyt" erontuskat ohi, niin siitä voi kertoakin kavereille. Keskustelupalstat on siitä hyviä paikkoja, että sieltä voi löytää ihmisen, joka on samassa tilanteessa ja saahan sieltä kun järjenäänellä lukee, niin hyviä neuvojakin.

Ihan vielä selvyydeksi sinulle, että motkotuksesta ja äijän syyttelystä ei ole kysymys. Kivaa loppuelämä sinullekin.

Siis, jos listasi "asiat, joita olen aina halunnut tehdä", ehdoton Top-1 on ero, niin sitten merkitset agendaasi eroamisen puolen vuoden sisällä. Ja toteutat sen ja.
Olen avoeronnut mahdottomasta liitosta minäkin..
Tarkoitin ehkä, että ikäkausikriisit ja parisuhde pitää erottaa toisistaan vaikkapa asiantuntijan avulla. Jos ensin on pitkään onneton parinpuoliskona ja sitten erottuaan huomaa olevansa edelleen onneton ja sen lisäksi ihan yksin, niin hyödyttikö?

Uskon että hyödyttää. Huono suhde kun ei ainakaan lisää onnellisuutta. Ja kun se ei vain korjaannu, niin siitä on vain haittaa. Mielestäni pitkän suhteen jälkeen kannattaa ollakin yksin ja rakentaa omaa elämää. Jos on kuitenkin edelleen onneton, niin on syytä alkaa etsiä syytä ja tarvittaessa hakea apua. Eron jälkeen jonkin aikainen onnettomana olo kuuluu asiaan ja yksinäisyydestä pitäisi osata myös nauttia.