liian paha olla...

Erosimme n 6kk sitten 12 vuoden yhdessäolon jälkeen. Suhteen aikana erottiin parin kertaan, mutta aina palattiin yhteen. Olin vasta 18v täyttänyt kun suhteeseen aloin, ja nyt ensimmäistä kertaa aikuisikään olen yksin, ei mitään laastareita. Olen koittanut opetella olemaan yksin, tai lapsen kanssa kahdestaan. Muutaman kerran nyt eron aikana olemme ex.n kanssa päätynyt "helliin hetkiin" , ja voi taivas että sitä tunnetta ei vois sanoin kuvailla. Järki sanoo, ettei meistä voi tulla enää paria, liikaa ehtinyt tapahtua miehen puolelta. Sanoo rakastavansa, mutta nyt kuulin kuinka hän koittaa kuumeisesti saada suhdetta aikaseksi uuden tuttavuutensa kanssa. se sattuu hemmetisti. tiedän, että hän on vapaa tekemään mitä haluaa, mutta miksi hän puhuu minulle, ettei voi ajatella uutta suhdetta, ennenku päässyt yli minusta. silti kokoajan puuhannut aivan muuta :( hetki sitten vielä luulin, että alan päässä yli, mutta ei. Eilen sitten törmäsin exään ja tämän nykyiseen (vaikkaki kieltää suhteen)..iltahan siinä piloille meni, itkiessä koko yö. lapsen vuoksi koitan olla reippaana mutta illat...yksinäiset illat. kamalia..sitä vain ajattelee kuinka mies nyt uuden rakkaansa kanssa viettää aikaa, enkä koe enää sitä ihanaa tunnetta tämän miehen kanssa. Jokseenkin säälittävää, mutta en mahda mitään.Meillä yhteinen lapsi, jonka vuoksi pakko olla asiallisissa väleissä, mutta nyt alko mustasukkasuus ja katkeruus kaivamaan mieltä...tää on yhtä helvettiä. kuhan nyt purkauduin..