Kun oikein on tylsää, ja sitten joku keksii tehdä tylsästä jotain vielä tylsempää, niin tulee usein ihmetelleeksi sitä mikä on tylsyyden koko mielikuvituksellinen syvyys ja sen ultimate-ulottuvuus.
Voi että on taas tylsää. Kuinka joku voi olla niin tylsä, että ei älyä omaa tylsyyttään?
Voi että on taas tylsää. Kuinka joku voi olla niin tylsä, että ei älyä omaa tylsyyttään?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Teemalla on kunnon fiftarileffa menossa. Tässä rähjäisessä rainassa salapoliiti puhuu yksinään hotellihuoneessa:
"Sisälläni myllersi, ja kädessäni oli kuuma hiilihanko."
(reps)
Mikä ton naisen kampauksen salaisuus on? Musta näyttää, että otsaan olisi liimattu talouspaperirulla.
(aika blondia)
Tylsyydestä puuttuu mielikuvituksellisuus ja tylsyyden syvin olemus on tyhjä toimettomuuden tila, jossa aivoja ei aktivoi toimeliaisuus ja oikeanlainen virikkeellisyys vaan samanlaiset tylsät toistot, jotka tylsistyttävät mielen ja aiheuttavat apatiaa.
En minä tiedä mitään. Vaihdoin kanavaa, Kreikkaan.
Oho!
Ompas kaunis nainen ykkösellä, jonkinlainen hyllyjen selvittelijä.
Ai tämä onkin uusi Sherlock. Aika cuul.
Siis Sherlock on mies mutta tämä itämainen uljastus on kuin ametisti aamusumussa väsyneellä kädellä.
(reps)
Että mä olen lyyrisellä tuulella.
Et sinä minun mielestäni ole tylsä...
Kyllä minä olen mielestäni vaikka mitä.
(kot kot)
Minusta hän on erittäin tylsistynyt ja dementoitumassa oleva, joka ei osaa toimia enää omien viettiensä varassa.
Eiiii! Joku voi mieltää turvallisuuden tylsyydeksi. Joku kypsymätön, joka ei viehäty turvallisuudesta.
"Arjenharmaa helmi."
Musta ehkä hienoin kielikuva, jonka olen kuullut tylsyydestä näin ilmaistavan.
Sadepilvikin on harmaa, mutta virkistävä.
Eiiii! Joku voi naamioida pelkonsa tylsyyteen ja pitää sitä turvallisena. Tylsyyden viehätys pelkurille on sen tasaisuudessa ja muuttumattomassa olotilassa.
Vain tylsämielinen ei tunne pelkoa.