Olemme seurustellee kohta 3-vuotta. Mieheni on ihana kaikinpuolin, mutta silloin kun hän suuttuu, niin pelkään häntä kovasti. Hän on mielyttäjä ja erittäin kiltti, mutta kun hän suuttuu, niin helvetti pääsee irti. Hän huutaa ja kiroilee kuin teini, vaikka on jo aikuinen mies pitkälti. Mustasukkaisuuskohtaudessaan hän käy kiinni ja haukkuu huoraksi jne. Olen itse masentunut ja ahdistunut ja tukeudun häneen. Uskon kun hän lannistaa minua ja masennun vain entisestään ja vihaan itseäni. Hän on äkkipikainen ja hyvin arvaamaton, enkä enään uskalla puhua hänelle mitään, mikä suututtaa häntä. Monesti hän viihtyy peilin edessä ja keskittyy kovasti ulkonäköönsä, mutta ei myönnä sitä, tai mitään muutakaan virhettä itsessään, vaan minussa on kaikki vika ja siihen uskonkin.Miksi niin ihana mies voi suuttuessaan muuttua noin? Miksi silti yritän, vaikka kaikki ei mene hyvin? Hänen sanat minulle ja teot saavat minut masentumaan ja ahdistumaan entistä enemmän ja myöskin vihaamaan itseäni yli kaiken, että haluaisin jo kuolla. Onko hän narsistinen, vai lähesriippuvainen? Minä varmasti itse olen riippuvainen hänestä, kun en uskalla puolustaa itseäni ja uskon mitä hän minulle sanoo..kuinka kaikki on vain minun syytä. Minussa on paljon vikaa, koska en ole terve henkisesti. Teen asioita väärin, mutta voiko kaikki tämä johtua siitä, että olen niin kamala ihminen ja kulutan hänet loppuun. Olen kyllä hyvin mustis jne, mutta niin on hänkin. Monesti jos hän on satuttanut minua fyysisesti ja henkisesti, niin hän pyytää sen jälkeen anteeksi ja annan hänelle heti, koska kaikesta huolimatta rakastan häntä niin paljon ja uskon suhteeseemme ja siihen, että meidät on luotu toisillemme, niin kuin miehenikin aina sanoo. Olen silti vain pelokas ja epävarma kaikesta
Läheisriippuvuusko?
hyvin masentunut
3267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Harmittaa kun joku nainen saa tällästä huonoa kohtelua ja joutuu kestämään väkivaltaa. Sun pitää lopettaa suhde jos et halua kokea väkivaltaa. Hae miehelles lähestymiskielto poliisilta..Kaikki ei tosiaan ole sun syytä. Älä syyllistä itseäsi tai et voi elää koskaan normaalia elämää.Sun pitää pyytää apua jostain jos et muuten uskalla puolustaa itseäsi.Kun lopetat suhteen niin tee se julkisella paikalla ettei miehesi käy käsiksi. Tai jos käy niin julkisella paikalla on muitakin ihmisiä jotka auttavat tarvittaessa.
Perheväkivaltaa. Kamalaa, että sitä on olemassa ja, että siitä on niin vaike päästä irti. Kun omaa kokemusta ei ole, en voi ymmärtää miksi pysyt suhteessa, jossa sinua satutetaan. Tiedän kuitenkin, että tämä on hyvin yleistä. En tiedä narsismista tai läheisriippuvuudesta, mutta jotakin apua teidän pitäisi saada. Tuskin väkivalta itsestään loppuu.
Minä suosittelisin ammattiauttajaa. Terapiaa ym. Jos et saa miestäsi lähtemään moiseen tai et uskalla edes ehdottaa, hae edes itse apua.Ei ole terveellistä tuntea itseään niin huonoksi, ettei halua elää. On varmasti vaikea olla välittämättä miehen haukuista, mutta muista, että ne ovat vain hänen vihansa ilmenemismuoto. Kaikki ei ole sinun vikaasi! Harva asia yleensä edes on kenenkään vika. On vain erilaisia näkökulmia, joiden törmäyksistä syntyy ristiriitoja. Jos miehesi ei suostu joustamaan näkökulmistaan, ei se tarkoita, että hän olisi silti oikeassa.
Parisuhteessa ei kuuluisi kärsiä eikä sairastua. Apua on nykyään paljon tarjolla. Esim turvakoteihin soittamalla voisi saada hyviä vinkkejä. Toivottavasti saatte suhteenne toimimaan!
Minäkin pelkään miestäni. Hän on ystäviensä mielestä itse rauhallisuus, mutta kotona ärsyyntyy pienistäkin asioista ja huutaa, tuuppii ja saattaa rutistaa kipeästi. Minut on jo leimattu sekopääksi kun asiasta tein julkisen. Minä vain koitan opetella sellaisia turvallisia puheenaiheita jotka ei hermostuta häntä ja välttää puhumasta tylsiä asioita jotka ei häntä kiinnosta ja olen kaikessa samaa mieltä. Rakastan häntä, vaikka pelkäänkin.