aikalailla tasan puoli vuotta kirjoitin teksin mieheni katoilusta
"Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta. Meillä on kaksi pientä lasta, mutta tästä yhteisestä kuudesta vuodesta neljä vuotta on mennyt miehen katoillessa. Mieheni katoilee aina kun tulee "riita", ja siis minusta mies keksii ihan mistä vaan riidan ja aiheen kunhan pääsee lähtemään ja saa jonkun"syyn" lähteä ovesta pihalle. Välillä tuntuu että riita pitää kaivaa vaikka kiven alta, ja jos en itse ole halukas lähtemään riitaan mukaan, alkaa sättiminen ja nälviminen niin kauan että se riita tulee ja sitten mies häipyy.
ja toinen tyyli miehen katoiluun on ihan normaali tilanne, jossa kuvittelen että kaikki on hyvin, mieheni on liiankin ihana. ollaan katsomassa elokuvaa, kun mieheni käy kesken elokuvan vessassa, tulee ja sanoo,"kulta käyn hakemassa meille äkkiä kaupasta jotain hyvää, laita sillä välin vaikka sauna päälle". No, minä laitan, odotan ja odotan, soitan parin tunnin päästä, pari kertaa jolloin mies ei vastaa, sen jälkeen heräävät epäilykset" että ei taas" ja kyllä taas. Oudoin asia on että kun kaikki on hyvin, niin se katoaminen tulee kun salama kirkkaalta taivaalta.
Eli jos ei riidan kanssa niin sitten ilman riitaa mieheni katoaa"
välillä tuntuu että ei tarvitse sanoa kuin päivää väärinpäin niin mieheni lähtee ovet paukkuen pihalle. Ei vastaa puhelimeen ja on jonkun 3-7 tuntia poissa.
Sitten tulee kotiin ja sanoo ensin syyt miksi lähti" sinä sanoit niin ja näin , mua alko ärsyttää sun käytös plaplaa"
ja syiden jälkeen mies vannottaa rakkautta ja sanoo"ei riidellä enään, en enään lähde ja katoile. Lapset jää minulle ja mies ottaa auton ja lähtee JOHONKIN!
Aina väittää että kunhan oli ajelemassa, mutta mistä voin tietää että missä mies huitelee. Sn tiedän että joskus kolme vuotta sitten miehelläni oli"peliä" toisen naisen kanssa, mutta sitä ei meinaa tänä päivänäkään myöntää, vaikka itse kyseinen nainen tilanteen minulle myönti."
Äskeisen teksin kirjoitin siis joulukuussa, johon sain vastauksi oikein kivasti, kiitos siitä!
nyt tasan puoli vuotta myöhemmin tilanne on muuttunut. Olin tammikuussa todella ahdistunu, koska mieheni katoilun lisäksi luonteeseen kuuluu sairaanloinen mustasukkaisuus, jonka takia olin ahdistunut, niin ahdistunut että yksi viikonloppu mun oli pakko lähteä pois kotoa parhaan ystäväni luokse "hengittämään"( joka siis on nainen). tuntui että on pakko erota, ahdistus ei muuten lopu.
Mieheni kuitenkin paranti käytöksen. sanoi kuinka kovasti haluaa olla kanssani eikä enään ikinä katoa. meillä meni todella mallikkaasti, siihen asti, kunnes kävin viettämässä kaks kertaa tyttöjen iltaa helmikuussa. sen jälkeen tämä on ollut ihan yhtä helvettiä. Mieheni käytös on niin niin outoa.
hän on alkanut epäilemään mua kaikesta, että en ole ollut ystäväni luona. "älä kuseta et oo siellä ollut" hän tutkii jatkuvasti salaa puhelintani , ja hän on käynyt kaksi kertaa kimppuuni, ja on ihan sairaan ilkeä ja tyly ja tiuskii joka asiasta vaikka kuinka nätisti yrittäisin puhua, mies on pelottava ja kamala! ja lapset ovat nykyään miehelleni pelkkää ilmaa.
viimeisin katoaminen tapahtui viikonloppuna kun oltiin koko perheen voimin mökillä, ja mieheni lähti sieltä töihin ja kaikki oli siis hyvin. eikä tullutkaan enään takaisin, vaikka tiesi että meidän olisi pitänyt päästä hakemaan ruokaa yms ja että ei päästä koska ei ole autoa. Mieheni oli siis koko viikonlopun kotona eikä vastannut puheluihin.
Nyt tuntuukin, että tein siis virheen koska menin viikonlopuksi ystävän luokse hengähtämään, tilanne ei olis nyt tämä jos en olisi sinne mennyt,
roolit on kääntynyt aivan päinvastoin, vaikka mieheni on ollut neljän vuoden ajan se joka katoilee ja itse olin yhden viikonlopun ystäväni luona niin minusta on tullut nyt se ketä epäillään. silti haluaisin kovasti yrittää että meillä menisi hyvin, mutta en enään tiedä kuinka se onnistuu.
"Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta. Meillä on kaksi pientä lasta, mutta tästä yhteisestä kuudesta vuodesta neljä vuotta on mennyt miehen katoillessa. Mieheni katoilee aina kun tulee "riita", ja siis minusta mies keksii ihan mistä vaan riidan ja aiheen kunhan pääsee lähtemään ja saa jonkun"syyn" lähteä ovesta pihalle. Välillä tuntuu että riita pitää kaivaa vaikka kiven alta, ja jos en itse ole halukas lähtemään riitaan mukaan, alkaa sättiminen ja nälviminen niin kauan että se riita tulee ja sitten mies häipyy.
ja toinen tyyli miehen katoiluun on ihan normaali tilanne, jossa kuvittelen että kaikki on hyvin, mieheni on liiankin ihana. ollaan katsomassa elokuvaa, kun mieheni käy kesken elokuvan vessassa, tulee ja sanoo,"kulta käyn hakemassa meille äkkiä kaupasta jotain hyvää, laita sillä välin vaikka sauna päälle". No, minä laitan, odotan ja odotan, soitan parin tunnin päästä, pari kertaa jolloin mies ei vastaa, sen jälkeen heräävät epäilykset" että ei taas" ja kyllä taas. Oudoin asia on että kun kaikki on hyvin, niin se katoaminen tulee kun salama kirkkaalta taivaalta.
Eli jos ei riidan kanssa niin sitten ilman riitaa mieheni katoaa"
välillä tuntuu että ei tarvitse sanoa kuin päivää väärinpäin niin mieheni lähtee ovet paukkuen pihalle. Ei vastaa puhelimeen ja on jonkun 3-7 tuntia poissa.
Sitten tulee kotiin ja sanoo ensin syyt miksi lähti" sinä sanoit niin ja näin , mua alko ärsyttää sun käytös plaplaa"
ja syiden jälkeen mies vannottaa rakkautta ja sanoo"ei riidellä enään, en enään lähde ja katoile. Lapset jää minulle ja mies ottaa auton ja lähtee JOHONKIN!
Aina väittää että kunhan oli ajelemassa, mutta mistä voin tietää että missä mies huitelee. Sn tiedän että joskus kolme vuotta sitten miehelläni oli"peliä" toisen naisen kanssa, mutta sitä ei meinaa tänä päivänäkään myöntää, vaikka itse kyseinen nainen tilanteen minulle myönti."
Äskeisen teksin kirjoitin siis joulukuussa, johon sain vastauksi oikein kivasti, kiitos siitä!
nyt tasan puoli vuotta myöhemmin tilanne on muuttunut. Olin tammikuussa todella ahdistunu, koska mieheni katoilun lisäksi luonteeseen kuuluu sairaanloinen mustasukkaisuus, jonka takia olin ahdistunut, niin ahdistunut että yksi viikonloppu mun oli pakko lähteä pois kotoa parhaan ystäväni luokse "hengittämään"( joka siis on nainen). tuntui että on pakko erota, ahdistus ei muuten lopu.
Mieheni kuitenkin paranti käytöksen. sanoi kuinka kovasti haluaa olla kanssani eikä enään ikinä katoa. meillä meni todella mallikkaasti, siihen asti, kunnes kävin viettämässä kaks kertaa tyttöjen iltaa helmikuussa. sen jälkeen tämä on ollut ihan yhtä helvettiä. Mieheni käytös on niin niin outoa.
hän on alkanut epäilemään mua kaikesta, että en ole ollut ystäväni luona. "älä kuseta et oo siellä ollut" hän tutkii jatkuvasti salaa puhelintani , ja hän on käynyt kaksi kertaa kimppuuni, ja on ihan sairaan ilkeä ja tyly ja tiuskii joka asiasta vaikka kuinka nätisti yrittäisin puhua, mies on pelottava ja kamala! ja lapset ovat nykyään miehelleni pelkkää ilmaa.
viimeisin katoaminen tapahtui viikonloppuna kun oltiin koko perheen voimin mökillä, ja mieheni lähti sieltä töihin ja kaikki oli siis hyvin. eikä tullutkaan enään takaisin, vaikka tiesi että meidän olisi pitänyt päästä hakemaan ruokaa yms ja että ei päästä koska ei ole autoa. Mieheni oli siis koko viikonlopun kotona eikä vastannut puheluihin.
Nyt tuntuukin, että tein siis virheen koska menin viikonlopuksi ystävän luokse hengähtämään, tilanne ei olis nyt tämä jos en olisi sinne mennyt,
roolit on kääntynyt aivan päinvastoin, vaikka mieheni on ollut neljän vuoden ajan se joka katoilee ja itse olin yhden viikonlopun ystäväni luona niin minusta on tullut nyt se ketä epäillään. silti haluaisin kovasti yrittää että meillä menisi hyvin, mutta en enään tiedä kuinka se onnistuu.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja lisään vielä, että kun menin ystäväni luokse tarkoitus oli, että jos meillä alkaisi sen jälkeen menemään paremmin, mutta jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää en ikipäivänä oli mennyt,
No saat sinä mennä ihan mihin vain,vaikka norjaan lähtisit yhtäkkiä omalle lomalle. Pistä peli poikki ja ota ero koska toi miehes youhu ei muuten lopu ja sinä saat rauhan elämällesi sekä sun stressaaminen loppuu. Mikä semmonen suhde on jos mies sekoo kun lähdet jonnekkin tai mies katoaa kun vähänkin jotain yrittää puhuu.
Itsenäisty hyvä nainen! Miehesi pikkupojan temppuihin kyllästyisin välittömästi. kannaattko tuollaisesta epävakaasta, tasapainottomasta kaverista olla mustasukkainen?
Miehesi toimii päähänpälkähdysten mukaan, toteuttaa impulssejaan teistä, lapsista ja sinusta välittämättä.
Oletko läheisriippuvainen, vai miksi roikut tuollaisessa miehessä? Päällekäyminen lisääntyy jos sallit sen tapahtua. kohta tulee vakavampiakin vammoja. Soita ensi kerralla poliisit.
Jotain on miehesi päänupissa pahasti sekaisin. Tuo katoaminen tuottaa hänelle ilmeisesti mielihyvää.Olisiko niin että hän naureskellen kuvittelee, että sielläpähän odottavat, vai liekö tuo silkkaa ilkeyden tekoa.
Joku pakkomielle on tuollainen käytös miehelläsi. Älä suostu uhriksi. Jätä tuo venkoilija. Kyllä hän uuden uhrin löytää ja Sinä normaalin miehen. Tai jos jatkat, hommaa itsellesi hyvä ystäväpiiri ja LÄHDE sinäkin lasten kanssa samalla ovenavauksella tuulettumaan. Älä rupea kynnysmatoksi.
Ja vielä lopuksi rakasta lapsiasi, kun isälle kerta ovat ilmaa. He tarvitsevat sitä todella. "Taikuri- katoaja" pärjää kyllä omilla tempuillaan.
joo, kai se on vaan pikkuhiljaa ktasottava totuutta silmiin vaikka niin pirusti sattuukin, sitä vaan on yrittänyt olla sitkeä ja kärsivällinen ja luottaa siihen että ihminen pystyy muuttumaan, mutta ilmeisesti tässä tapauksessa se on epätodennäköist', pelottaa vaan aivan kamalasti ajatus, kuinka pärjään, vaikuttaako ero kuinka pahasti lapsiin ja päässä jyllää muutenkin aivan kamala pyörremyrsky! huhhuh! :(
"pelottaa vaan aivan kamalasti ajatus, kuinka pärjään, vaikuttaako ero kuinka pahasti lapsiin"
Kuinkahan pahasti mahtaa nykyinen tilanne kotona vaikuttavan, siitä olisin enemmän huolissani!
Euro vetoa, että miehesi potee ahdistusta, se on yksi masennuksen muoto. Hän siis ahdistuu ja pakenee, kun ... Ja loppua en sitten tiedäkään.
Selon saisi kenties psykoterapeutilla, ehkä tavallisella psykologin käynnilläkin. Mutta eihän miestä juuri koskaan saa pohtimaan käytöksensä syytä.
kaikille / perheelle olisi parasta, kun mies selvittäisi itselleen, mistä on kyse. Ahdistushäiriöön on olemassa hyvät lääkkeet nykyisin.
Minulla on samanlainen mies - tai oli. Vuosien väännön jälkeen suostui terapeutille ja hämmästyi itsekin, kun rupesi ymmärtämään itseään ja käytöstään.
No jos et halua vielä erota. älä eroa.
Ota vain uusi suunta elämääsi ja ajattele, että yks hailee, jos katoaa..
Pidä itselläsi varakassa tai toinen salainen tili, johon pistät rahaa pahan päivän varalle, jos mies monta päivää menossa, ettet jää pulaan rahan takia.
Mitä väliä, jos menee, onpahan rauha ainakin kotona.
Mulla sellainen mies, joka aloitti kulkemiset, kun lapset syntyi ja märisin varmasti sen 5 vuotta yksin itseni uneen, kun en tiennyt, missä taas oli. Puhelimeen ei vastannut ja katuvana tuli aina kotiin.
Hermothan siinä meni ja eroa mietinkin, mutta järki voitti. En halunnut pienten lasten kanssa mitään YH-elämää ja päätin jäädä, talot ja kaikki..
No aloin pistää rahaa talteen sitä varten, jos tulee tarvetta sille ja miehelle en kertonut niistä mitään.
Aloin harrastaa omia juttujani lasten vähän kasvettua ja saadessani heille hoitopaikan iltaisinkin ja huomasin, että elämää on todellakin ilman miestäkin.
Ja kuule, ei vaivaa enää miehen menot lainkaan, en laske mitään hänen varaansa, enkä suunnittele yhteisiä menoja. Mennään jos mennään ja ei mennä, jos ei mennä, niin helppoa se on.
Lähden iltaisin omille lenkeilleni ja varmistan aina, että lapset saavat minut kiinni tarvittaessa, miehen numeroa en ole käyttänyt enää vuosiin, hän soittaa, jos haluaa, aivan sama.
Jos hän on kotona, kiva, mutta jos ei ole, sekin on kiva.
Älä sinäkään anna miehesi enää pallotella itselläsi, elä omaa elämääsi ja
ole vain itsesi ja lastesi käytettävissä.
Jos aikanaan sitten eroat, sekin on helppoa, olethan jo tottunut olemaan ilman häntä ja ihan hänen omien toilailuidensa vuoksi.
Sinun elämäsi on kuitenkin ihan sinun oma juttusi!
Huh huh, juuri tässä ahdistuksen syövereissä, kun mieheni taas katosi omille teilleen....ja sit päätän lukea täältä jotain ja tämä ketju pistää ekaksi silmään.
Me olemme olleet 8 vuotta aviossa, lapset aikuisia, edellisistä avioista. Mieheni aloitti vuosi sitten katoamistemppunsa. Sanoi että on kaksi vaihtoehtoa: joko me eroamme tai hän saa pitää vapaata parisuhteesta eräkämpällään jonka sijaintiakaan en saa tietää. Lähtee sinne milloin sattuu, koskaan etukäteen ilmoittamatta. Hänen motiivinsa on, että hän tarvitsee rauhaa. Itse epäilen että kyseessä on muutakin. Ja sekös minua riepoo. Koen tämän niin yksipuoliseksi ...minut jätetään aina tänne yllättäen, varsin hyvin tietäen, etten voi lähteä koska on eläimet hoidettavana: kolme hevosta, koirat ja kissat. Kuka ne hoitaisi jos minä tekisin samoin? Vaikka monesti tekisi mieli.
NAUTI omasta rauhasta eläimiesi kanssa! ;))
Minä ainakin jo aikuisena naisena olen onnessani, kun huomaan äijän taas lähteneen omille reissuilleen.
Saan yksin patsastella ja elää elämääni omien aikataulujeni mukaan ja kutsua ystäviäni yökylään asti viiniä tissuttelemaan ja parantamaan maailmaa!
Sitten taas jaksaa ukonpuolta katsella ja nauttia hänen seurastaankin välillä..
Seksikin maistuu paremmalta, kun on vähän aikaa ollut erossa toisesta.
Voi vitsi mitä lössyköitä naisia löytyykään... äijät katoilee ja täällä netissä sitten ihmetellään. Ihan oikeesti, ottakaa omat elämänne omiin käsiinne. Tekis mieli potkasta hanuriin teitä. Ei millään pahalla, mut ite en vois ikinä alistua tollaseen kohteluun! Jos mun mies katoais kerran niin sais jäädä sille tielleen.
Eihän omaa puolisoa voi kohdella tolla lailla! Toihan on henkistä väkivaltaa!
Hmm...kertoo vain että olet vielä niin lapsellinen ja tyhmä, etkä ymmärrä oikein elämästä mitään.
Noo, odotappas, eiköhän sillä elämällä ole sinullekkin tarjottavana aivan yhtä paljon murhettä, kuin muillakin, kun aikaa kuluu. ;D
Minulla käy kylässä eräs "ystävä", joka aina mollaa muiden avioliittoja ja
nyt minulle kertoi eräs työkaverini, että tämän "ystäväni" mies käy hänellä yökylässä.. Heh! Että sellaista....
Olen samoilla linjoilla ”ota etäisyyttä” kanssa. Oma taustani on sellainen että jo lapsena isä lähti omille teilleen, ryyppäämään, mutta ehkä vain päiväksi. Jos me lapset teimme jotain väärin tai äiti sanoi jotain väärin, niin se oikeutti siihen että isä lähti. Pelon kanssa sitä sieltä odoteltiin.
Sitten olin 17 vuotta suhteessa myös alkoholistimiehen kanssa. Hän oli ryyppyreissuilla 2-4 vrk viikosta. Tuona aikana ei nukkunut, ei syönyt, vaan veti viinaa vuorokaudet putkeen. Joskus hänet sai kännykällä kiinni, joskus ei. Ja alkuaikoinahan koko kännyä ei vielä ollut olemassakaan.
Raskasta oli se aika. Sellainen olisi varmasti lapsille tosi rankkaa, en voinut tehdä lapsia tuolliseen suhteeseen. Mutta minä aloin elää omaa elämääni. Vaikka mies olisi ollut kuin naistenkin kanssa menossa, niin minä vaan naureskelin. Irtaannuin hänestä täysin. Minulla oli omat menoni ja hänellä omansa. Loppuajoista ei juuri mitään yhteistä ollut. Ero oli minulle suuri helpotus, miehelle kamala tilanne, hän olisi halunnut että olisin jäänyt. No en jäänyt en.
Nyt erosta on 4 vuotta ja olen suunnattoman onnellinen nyt että saan elää rauhassa. ilman pelkoa,
Ilman loukkauksia,
kiitos vastauksista, nyt oon ihan poikki, itkettää ihan kamalasti, tilanne ei oo menny yhtään parempaan suuntaan, mutta oon huomannu, että miehestä on tullut tosi etäinen mua ja lapsia kohtaan, lasten kaa ei ole juuri yhtään muuta kun pakon edestä, mua on alkanut jatkuvasti piikittämään. oon myös huomannu että jatkuvasti keksii jonkun syyn lähteä, "kauppaan, yms" ja puhelin on jatkuvasti mukana äänettömällä, nukkuu siis puhelin tyynyn alla.lisäksi oon huomannu sen jatkuvasti salaa vilkuilevan puhelintaan. Eilen otin sitten asian puheeksi ja sanoin suoraan että" mitä sä salaat saanko kattoa puhelinta" jolloin mieheni uhkasi lyödä, ja alkoi haukkumaan mua kaikella mahdollisella, kun en luota häneen. antoi kuitenkin katsoa, ja koko ajan oli siinä vieressä. Sitten alkoi kysymään" mitä numeroita otit ylös, vitun kusipää" tänä aamuna lapset jäi taas mulle ja mieh lähti. oon aivan puhki, en enään jaksa, kun vaan saisin voimia jaksaa jatkaa eteenpäin :`(
hetki, millaisen mallin olette antaneet lapsille parisuhteesta kaikkina näinä vuosina? Tulevaisuudessa joudut katselemaan vierestä, miten he toistavat samoja kuvioita omassa elämässään.
Sun pitää lähteä, että pystyt näkemään oman tilanteesi sairauden ulkopuolelta. Lähde heti. Tajun palaaminen kestää pari viikkoa tai kuukautta, sen jälkeen et enää takaisin ole menossakaan. Vaikka hammasta purren nyt!
Olet ihme muija! Mitä siinä kitiset ja vingut? Ei ihme, ettei miehesi kestä sinua.
Suosittelen, että menet kertomaan nämä juttusi terveyskeskukseen, siellä asiantuntijat kirjoittavat sinulle lähetteen Nuivanniemen sairaalaan.