Mä myönnän, että olen pettäjä. En olisi ikinä uskonut että tekisin niin..ja tämän saman henkilön kanssa monta kertaa.
En ole ollenkaa se ihminen johon minun avopuolisoni rakastui puolitoista vuotta sitten. En tiedä mikä minulle on tullut..
Koko elämä on ihan sekaisin. Suhteemme on ollut sekaisin viimeiset kaksi kuukautta, mutta en syytä suhdettamme siitä olen pettänyt. Jos kerron poikaystävälleni hän ei IKINÄ anna minulle anteeksi, ei ikinä. Hän luottaa minuun täysin, kukaan muukaan ei uskoisi että voisin tehdä niin rakkaalle että pettäisin..hyvä kun uskon vielä itsekään.
Tällä hetkellä tuntuu että elämä on yhtä saippuaoopperaa..tai ehkä se onkin.
Mä olen niin sekaisin..Olen kadoksissa, tuntuu etten tunne enää itseäni..En tiedä yhtään mitä minun pitäisi tehdä, vaikka vaan minä itse pystyn päätökset tekemään omassa elämässäni.
Tuntuu niin pahalle ajatella poikaystävääni kun hän saisi tietää mitä pahaa olen hänelle tehnyt, ja vannonut silmin kirkkain etten IKINÄ tekisi mitään sellaista. En olisi ikinä kuvitellut satuttavani häntä, häntä joka on ollut elämäni unelma..keskipiste!
Jos joku tähän jotain vastaa, en kaipaa ilkkuvia viestejä että oma on mokasi, sen minä jo tiedän..Ei tästä kaikesta voi syyttää kuin itseään.
En ole ollenkaa se ihminen johon minun avopuolisoni rakastui puolitoista vuotta sitten. En tiedä mikä minulle on tullut..
Koko elämä on ihan sekaisin. Suhteemme on ollut sekaisin viimeiset kaksi kuukautta, mutta en syytä suhdettamme siitä olen pettänyt. Jos kerron poikaystävälleni hän ei IKINÄ anna minulle anteeksi, ei ikinä. Hän luottaa minuun täysin, kukaan muukaan ei uskoisi että voisin tehdä niin rakkaalle että pettäisin..hyvä kun uskon vielä itsekään.
Tällä hetkellä tuntuu että elämä on yhtä saippuaoopperaa..tai ehkä se onkin.
Mä olen niin sekaisin..Olen kadoksissa, tuntuu etten tunne enää itseäni..En tiedä yhtään mitä minun pitäisi tehdä, vaikka vaan minä itse pystyn päätökset tekemään omassa elämässäni.
Tuntuu niin pahalle ajatella poikaystävääni kun hän saisi tietää mitä pahaa olen hänelle tehnyt, ja vannonut silmin kirkkain etten IKINÄ tekisi mitään sellaista. En olisi ikinä kuvitellut satuttavani häntä, häntä joka on ollut elämäni unelma..keskipiste!
Jos joku tähän jotain vastaa, en kaipaa ilkkuvia viestejä että oma on mokasi, sen minä jo tiedän..Ei tästä kaikesta voi syyttää kuin itseään.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olet nyt jälkimainingeissa, joiden laajuutta harva kykenee edes kuvittelemaan etukäteen. Ja vaikka sen ajatustasolla läpi kävisikin, on se tunnetasolla koettuna aivan eri asia.
Harvalla on ketään kenen kanssa jutellakaan tuollaisesta aiheesta, joten ollaan ihan yksin ristiriitaisten tunteiden kanssa, ja tottakai se tuntuu raskaalta.
Mutta siitäkin vaiheesta on vaan selviydyttävä.
Joku selviää siitä yksin järkensä avulla, joku tarvitsee avukseen ystävän, jotta ylipäätään kykenisi käsittelemään koko asiaa järjellä. Joku ei kykene pitämään asiaa sisällään, vaan päättää olla rehellinen ja kertoa totuuden myös partnerilleen, senkin uhalla, että tulee ehkä hyljätyksi.
Valitsitpa minkä tien hyvänsä, et tule säästymään kivulta, kun kerran on kyse tunneasioista. Kipu on hyvä merkki ja tarkoittaa sitä, että tunnet syyllisyyttä etkä ole välinpitämätön. Se on inhimillisyyttä, ja se sattuu.
Kuin omasta suustani tuli tuo teksti. Mä olen ollut samassa tilanteessa ja olen itse asiassa vieläkin. Me ollaan sen toisen miehen kanssa päätetty lopettaa monta kertaa mutta ei..
Kun kaikki alkoi, en voinut uskoa sitä ollenkaan. Olen aina pitänyt itseäni sellaisena ihmisenä, joka ei ikinä voisi mitään sellaista tehdä. Kun ensimmäisen kerran erosimme toisen miehen kanssa, kerroin poikaystävälleni kaiken, koska hän epäili sitä jo muutenkin. Sain anteeksi vaikka vaikeaahan se oli kaikille. Näistä seuraavista töppäyksistä en ole edes kehdannut kertoa. Rakastan poikaystävääni, mutta en vain pääse irti. Välillä kyllä tuntuu että voisin päästä, mutta..
Kuitenkin, en osaa neuvoa siinä, kannattaako kertoa vai ei. Oma mieheni oli kiitollinen kun kerroin, mutta luottamusta on todella vaikea saada takaisin ja kuulen siitä melko usein, kun riidellään, se otetaan aina esiin. Ja voihan olla, että et saa anteeksi.
Mun mielestä sun kannattais ehkä antaa itse itsellesi anteeksi eikä satuttaa miestäsi.
Mutta lopeta toi nyt heti! Niin mäkin aion tehdä, taas kerran, ehkä... :( Koita jaksaa!
Kyllä kannattas kertoa kundikaverille tosiasiat, eikä luistaa vastuusta oman nahkansa pelastamiseksi. Meinaa se jos mikään todistaa sen tosiasian, että todella myöntää itselle ja toiselle että on mokannut. Ja eikös aikuisen ihmisen pidä itse kantaa vastuunsa omista teoista. Ja yleensä nämä töppäilyt tahtoo tulla ilmi ennemmin tai myöhemmin. Eli eikö olis parempi, että kundikaveris sais kuulla asiasta sinulta, kuin joltain ulkopuoliselta, silläkin seurauksella että se heittäis sut pihalle. Koittais edes vähän osoittaa kunnioitusta kundikaverilles rehellisyydellä, jos sää sitä todellakin rakastat niin kuin väität.
Ihmiset tekevät virheitä, toiset suuria ja toiset pieniä.
Tiedän tunteen ja tuohon on vaikeaa antaa minkäänlaista apua. Jos et aio miehellesi kertoa niin elä myöskään puhu asiasta KENELLEKÄÄN muullekkaan. Paras ystäväkin johon luottaa voi pettää.
Yritä nyt vain lopettaa...
Oletko muuten tapailu vaiheessa vai pitkälleki ehtiny toi toinen suhde?
Mä kerroin ns.parhaalle kaverille, mutten onneksi ihan kaikkea..pelkästään pikku ihastuksesta!..Odotin häneltä apua asian suhteen. Niinkuin olen ystävän kuvitellut tekevän. Itse ainakin ajattelen niin että jos ystävä tekee väärin, olisi toisen ystävän annettava suuntaa ja kertoa ajatuksensa..Mutta tämä ystävä meni tukemaan mun poikaystävää, soittelee ja tekstailee tämän kanssa vaikka eivät entuudestaan niin hyvin tunteneet. Ei se ns.ystäväni ole kertonyt miehelleni mitään, mutta sanoo minun selkäni takana miehelleni että on hänen puolellaan jne..Minusta toi on aika epäilyttävää ystävän käytöstä.
Kukaan muu ei siis tiedä pikku salaisuudestani kuin minä ja Hän. Se salaisuus meitä kai niin kovasti yhdessä pitää..En tiedä. Tosiaan ollaan monesti yritetty olla pitämättä näppejä irti toisistamme. Silti olevinaan rakastan miestäni..
Kaksi kuukautta ollaan mieheni kanssa soudattu ja h huovattu..nyt ollaan vielä yhdessä..toistaiseksi.
On vaikea heittää 1,5vuotta hukkaan kaikkine suunnitelmineen..
kuinka vanha olet? ja miten tutustui tähän mieheen... tai molempiin? ja mistä kaikki lähti käyntiin??
Olen vasta parikymppinen ja elämä ihan sekaisin.
Olen siis seurustellu poikaystäväni kanssa semmoset puolisentoista vuotta...onnellisesti! Hän oli elämäni ensimmäinen rakkaus, ensimmäinen joka oikeesti välittä jne... =)
Tämä toinen herra sitten on poikaystäväni kaveri..Tunteneet jo pienestä pitäen. Kuitenkaan en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota tähän toiseen tyyppiin hänen elämäntapojensa ja käyttäytymisensä takia..Nyt keväällä asiat sitten muuttui.. Tiedän että tämä mies, pitää musta todella..Ja sitten mun poikaystäväkin rakastaa mua.
Tää kaikki taatusti kuulostaa ihan sekavalle ja tyhmälle jne..mutta sitä se vaan tällä hetkellä on...
Kaikki tää mitä tässä on tapahtunu viime kuukausien aikana sattui ihan yllättäen niin mulle kun sille toisellekin..Ei voitu kumpikaan arvata mitä tunteita löysimmekään toisiamme kohtaan...
päin te ootte? samasta kaupungista? idästä etelästä jne. kerroppa tarkemmin, niin ehkä pystyn helppaamaan.
Ollaan kaikki samalta paikkakunnalta...Idästä päin.
Mitähän tarkoitit tolla helppaamisella...kuinka muka voit auttaa...???
Mulle on käynyt aika samankaltainen juttu. Edellinen "pettäminen" tapahtui muutama päivä sitten. En ole ikinä sänkyyn asti mennyt tämän tyypin kanssa, enkä haluakaan. Joka kerta vihaan itseäni enemmän ja pelkään että poikaystäväni saa jostakin tietää mitä olen tehnyt.
Ensimmäisen kerran kun suutelin tämän tyypin kanssa kerroin heti asiasta poikaystävälleni. Sen jälkeen lupasin, etten enää ikinä tapaa tätä kyseistä ihmistä. Maailma on kuitenkin pieni ja samassa kaupungissa kun asutaan niin auttamattomasti toisinaan törmää ihmiseen, johon ei välttämättä haluaisi törmätä. En kuitenkaan ole kertonut täysin viattomista kohtaamisistakaan, joihin ei ole sisältynyt mitään muuta kiellettyä kuin se ettei saisi ylipäänsä tavata.
Viime kerralla tämä henkilö jäi yökseni ja kuten jo aiemmin mainitsin, seksiä ei kuitenkaan harrastettu. Kaikenlaista muuta peiton alla tapahtuvaa aktiviteettia kuitenkin.
Nyt syyllisyys kalvaa. Rakastan poikaystävääni ja tähän toiseen henkilöön en halua olla enää missään yhteydessä. Asiasta en uskalla kertoa, koska en usko saavani anteeksi.
Ja kun mietin miltä minusta tuntuisi jos roolimme olisi poikaystävän kanssa toiset ja hän olisi viettänyt kertomansa mukaan seksittömän yön tytön kanssa, jota olen nimen omaan kieltämään tapaamasta.... en pysty kuvittelemaan kuinka vihainen ja pettynyt olisin.
Joten pidän suuni kiinni. Ehkä asia paljastuu joskus. Ehkä ei. Ja jos asia paljastuukin vuosien päästä niin se tuntuu jo laimeammalta kuin mitä nyt.
Hyvin samanlaisia on sunkin ajatukset kaikesta tästä..pettämisestä jne.
Minä kylläkin olen mennyt jo "liian" pitkälle..ei ole asiat pelkkään suuteluun jääneet.
Huono omatunto on, mutta se kaikki tuntui niin hyvälle. Erilaiselta.
En tiedä onkose vaara ja se että tekee väärin tämän kaiken viettelys..
Huono on kuitenkin omatunto ja tiedän etten voi ikinä kertoa poikaystävälleni..Hänelle silloin alussa kerroin että olen hiukan ihastunut, tai oikeastaan hän itse kysyin. Kumminkin sanoin myöhemmin että se asia on selvitetty, ollaan vaan kavereita tämän toisen tyypin kanssa. Ja ihan oikeesti yritettii, ollaan yritetty monta, monta kertaa...mutta turhaan!
Vaikka kuinka kliseiseltä kuulostaa niin en todellakaan ole tarkoittanut satuttaa miestäni..Enkä haluaisi, mutta tämä toinen mies on saanut minut täysin pauloihinsa...
Minulla ei ole enää minkäänlaisia tunteita tätä kolmatta osapuolta kohtaan. Melkein vihaan tätä tyyppiä, vaikka omaa tyhmyyttäni menin ihastumaan ja annoin asioiden mennä liian pitkälle. On kuitenkin niin paljon helpompi syyttää jotakin toista omista virheistään kuin mennä itseensä ja miettiä mikä oikeasti meni pieleen.
En halua olla enää missään tekemisissä tämän äijän kanssa ja hän kyllä ymmärtää, vaikka toivoisi, että voisimme vielä tapailla "ystävinä". Mutta se ystävyys ei kyllä todellakaan tule onnistumaan. Se on jo nähty.
Nyt haluan keskittyä elämään rakkaani kanssa, koska hän on se ihminen, kenen kanssa haluan viettää koko loppuelämäni. Häntä minä rakastan, enkä ketään toista. Hetken huuma on hetken huuma ja se tuntuu pirun jännittävältä, mutta nyt järki käteen, nainen! Mieti millaisen miehen menetät, ennen kuin teet enää yhtään mitään tuon kolmannen osapuolen kanssa. Mieti kauneimpia hetkiänne oman miehesi kanssa ja tee sitten päätös haluatko jatkaa vai lähteä eri suuntaan. Minä en ainakaan oman ukkoni menettämisen pelossa halua edes kuulla tästä kolmannesta osapuolesta mitään. Tehköön mitä huvittaa, kunhan minä en siihen mitenkään liity.
En neuvo mitenkään, ei kukaan voi.
Minua helpotti jonkin verran asian käsittelemisessä ja anteeksiantamisessa se, kun näin miten pahoillaan avopuolisoni oikeasti oli. Hän todella haluaa olla kanssani ja katuu niin kovasti, että paha olo sai hänet oksentamaan kerran asiasta keskustellessamme.
Sinun tilanne on vielä pahempi, lapsuudenystävä on todella rankka juttu hänelle, toivotan voimia sinulle ja teille, mitä teetkin. Itse olen jo vähän tyytyväinen kun hän kertoi asiasta, kuin että ei koskaan olisi. Mutta se taas on henkilökohtaista, en anna sinulle ohjeita, tämä oli mielipide.
No joo, mulla kanssa kävi vastaavasti, erona vain, ettei avopuoliso pukahtanut asiasta mitään. Suunnaton tuska ja pettymys iski päälle, kun vaimokkeen suhde tuli kolmannen osapuolen kautta tietooni. Jos olisi puolisolla ollut pokkaa niin paljon, että olisi tullut itse kertomaan, niin olisin saattanutkin vielä yrittää uudestaan, mutta kun ei, niin kannoin kamani heti pihalle, kun sain oman kämpän hommattua, that's it..