Luottamus ja lojaliteetti

elisakettu&yxex

Luottamus ja lojaliteetti, mitä ne ovat?

36

323

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • d.i.c.e

      Luottamus = typeryyden synonyymi

      Lojaliteetti = Eroaa edellisestä vain sillä, että siinä uhrataan omat tavoitteet toisen edun vuoksi...

      8)

      • Luottamus : ei realistien hommaa vaikka sen totuutensa kanssa joutuukin tod näk kaatumaan saappaat jalassa. In god we trust (or not), others pay cash (everybody, you too god...).

        Lojaliteetti : pistää sietämään paljon pahaakin mutta voi olla kantava voimavarakin. Kuulemma =)
        Ystävyydessä tämä voi olla mahdollista mutta nykyvalossa itsekkäin perustein.

        Eläimestä hyvin nähtävissä. Samat vaarat piilee ihmiselossakin mutta on kuulemma mahdollista. Itsen näen lojaalisuuden siten, etten kerro kaverin salaisuuksia eteenpäin, pidän puolia ja autan kun...kun se minulle sopii. Ja kuuntelen,hyväksyn (standardini ystäville ovat järjettömällä tavalal kovemmat kuin puolisoille...)


      • d.i.c.e

        Lisätään nyt aiheeseen liittyen, että ainakin oma luottamukseni täytyy ansaita, eikä sitä siltikään lopullisesti voi voittaa kukaan.
        Luottaminen on siinäkin mielessä typerää mielestäni, että se houkuttelee hyväksikäyttäjiä puoleensa...

        Mitä tulee lojaalisuuteen olen sitä yleensä joko paljon tai en ollenkaan...Riippuen kuka sen ansaitsee kuka ei. :)

        Mutta se on sitten niin, ettei tarvita kuin yksi virhe, niin luottamus katoaa sen myötä lopullisesti ja niin myös kaikenlainen lojaalisuus sitä toista kohtaan...


      • A

        No jaa ... toisilla kunnioitukseen toisilla rohkeuteen, ei ole luottamusta ilman riskiä.


      • Niin...itse olen miettinyt juuri tuota.
        En ole menettänyt uskoa ...en vain ole sitä koskaan saanut tai kokenut.
        Miten sitä voisi silloin ollakaan ?

        Järki (hehe heh...) tietää kertoa että näin ei kuulu elää mutta lopulta se perususkon puute laittaa perääntymään. KEHENKÄÄN ei voi luottaa. Piste. Ei edes itseensä useimmiten.


      • A

        Joo.

        *Haliruttaus*


      • A
        A kirjoitti:

        Joo.

        *Haliruttaus*

        Toi haliruttaus piti olla Temppuilijalle, mutta tästä tuli nyt tekn. sek. takia kolmen ryhmä. Ei haittaa tietenkään mitään, selvensin vaan.


      • M.B.

        Mielestäni avoimesti epäluotettava henkilö on luotettavampi kuin ihminen, joka väittää olevansa luotettava, mutta ei kykene vastaanottamaan tietoa tai keskustelemaan asiasta, jos jossakin kohden koen toisen toimet epäluotettaviksi. Usein näissä "vääränlaisissa" suhteissa kun se keskustelun yrityksen aloittaminenkin jo otetaan syyttämisenä, syyllistämisenä ja antaa oikeutuksen raivoamiselle ja pystyyn haukkumiselle... mikä on eräänlainen totaalisen epäluottamuksen lähtölaukaus loppujenlopuksi.

        *Äh, takaisin ulos :)*


      • ihme höpöhöpöä
        d.i.c.e kirjoitti:

        Lisätään nyt aiheeseen liittyen, että ainakin oma luottamukseni täytyy ansaita, eikä sitä siltikään lopullisesti voi voittaa kukaan.
        Luottaminen on siinäkin mielessä typerää mielestäni, että se houkuttelee hyväksikäyttäjiä puoleensa...

        Mitä tulee lojaalisuuteen olen sitä yleensä joko paljon tai en ollenkaan...Riippuen kuka sen ansaitsee kuka ei. :)

        Mutta se on sitten niin, ettei tarvita kuin yksi virhe, niin luottamus katoaa sen myötä lopullisesti ja niin myös kaikenlainen lojaalisuus sitä toista kohtaan...

        Ei luottamusta täydy ansaita, ihmiseen luotetaan oletusarvoisesti, ja jos joku osoittautuu että ei ole sen luottamuksen arvoinen, lakataan luottamasta. Näin terve ihminen toimii.


    • maljojen_prinsessa

      Luottamus on tunne. Se on myös kokemusperäistä tietoa esim. jonkun ihmisen luotettavuudesta. Tunne kohdistuu aina johonkin muuhun. Luotettavuus kertoo jonkun ihmisen käyttätymisestä: esim. koetaan, että johonkin ihmiseen voi luottaa.

      Luottamuksella ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa, onko joku luotettava, esim. luotan johonkin ihmiseen, mutta todellisuudessa hän vedättää minua ihan satasella, en vain tiedä sitä.

      Psykologiassa sanovat kai, että luottamus on aika tärkeää itselle (itseluottamus) ja ihmissuhteissa (ystävät, kumppani). Jos käyttäytyy jollekin luottamuksen arvoisesti, niin silloin yleensä luottaa tähän ihmiseen.

      Jotkut ovat kai luottavaisempia, jotkut vähemmän luottavaisia. Tähän vaikuttavat ilmeisesti monet tekijät: persoona, temperamentti, ympäristöstä kertyneet kokemukset yms. Jos ei ole kunnolla voinut luottaa esim. vanhempiinsa tai kumppaniin, niin ei sitä kyllä helposti ala luottaakaan kehenkään.

      Minä ainakin pidän luottamusta tosi tärkeänä: sen voi ansaita. Minusta on ihanaa löytää luottamuksen arvoisia ihmisiä. Ihmiselle, josta pitää oikeasti, on kai aika helppoa myös olla luotettava, siitä se luottamus sitten syntyy.

      • Joo, on todella kiva löytää luottamuksen arvoisia ihmisiä...mutta kun ongelma on silloin jos on täysin menettänyt perusluottamuksensa toisiin eikä osaa muuta. Jotkut kutsuvat sitä realismiksi, jotkut sairaalloisuudeksi.

        Kun ei voi luottaa koskaan eikä alunperinkään niihin jotka sinusta huolehtivat, voit kuvitella kuinka maailma vääristyy. ihminen ei voi ymmärtää sellaista mitä ei itse vertaisena ole kokenut. Rakkaus on minulle vastenmielistä, utopistista illuusiota jota vain idiootit hakevat. Näin se vain on. Rakkaus on minulle ihan jotain muuta...

        Ja kun matkan varrella huomaa menettäneensä uskonsa myös itseensä ollessaan pohjalla...matka on ryysyinen mutta toiv hedelmällinen. Se hetki kyllä karkasi meikäläiseltä jo mutta matka jatkuu.


      • Temppuilija; kiitos noista kommenteista.


      • lynett kirjoitti:

        Joo, on todella kiva löytää luottamuksen arvoisia ihmisiä...mutta kun ongelma on silloin jos on täysin menettänyt perusluottamuksensa toisiin eikä osaa muuta. Jotkut kutsuvat sitä realismiksi, jotkut sairaalloisuudeksi.

        Kun ei voi luottaa koskaan eikä alunperinkään niihin jotka sinusta huolehtivat, voit kuvitella kuinka maailma vääristyy. ihminen ei voi ymmärtää sellaista mitä ei itse vertaisena ole kokenut. Rakkaus on minulle vastenmielistä, utopistista illuusiota jota vain idiootit hakevat. Näin se vain on. Rakkaus on minulle ihan jotain muuta...

        Ja kun matkan varrella huomaa menettäneensä uskonsa myös itseensä ollessaan pohjalla...matka on ryysyinen mutta toiv hedelmällinen. Se hetki kyllä karkasi meikäläiseltä jo mutta matka jatkuu.

        Lynett: kykysi tarkastella asoita eri kanteilta on tavallaan lahja. Kova lahja se vain on. Minä en menettänyt perusluottamustani tai sitten sain rakennettua - sanoisinko neulottua - sen uudelleen. Välillä oli kieltämättä vaikeaa. Mutta luottamuksen rakentaminen on kummasti helpottanut elämääni. On noita virheitä tullut silti tehtyä. Mutta monesti se on kannattanut. Tosi pienistä asioita se voi alkaa. Ja kestää koko elämän se neulominen.


      • M.B.

        "Jungin sanomana, oliko omaelämänkerrassaan: "Yksikään nainen ei ole pettänyt minua.""

        Periaatteessa kuulostaa defenssiltä mikäli oli kiemuroissa samaan naiseen Freudin kanssa. Laittoi ainakin Freudin kanssa henkilkohtaiset välilöt jäihin ;)

        Kaikki kunnia Jungille kuitenkin. Vanhan kansan viisuksissa sama menee näin: Happamia, sanoi kettu pihlajamarjoista


      • elisakettu kirjoitti:

        Lynett: kykysi tarkastella asoita eri kanteilta on tavallaan lahja. Kova lahja se vain on. Minä en menettänyt perusluottamustani tai sitten sain rakennettua - sanoisinko neulottua - sen uudelleen. Välillä oli kieltämättä vaikeaa. Mutta luottamuksen rakentaminen on kummasti helpottanut elämääni. On noita virheitä tullut silti tehtyä. Mutta monesti se on kannattanut. Tosi pienistä asioita se voi alkaa. Ja kestää koko elämän se neulominen.

        Mutta kun mää en noit käsitöit osaa, en edes neuloa =)

        Eikä multa kukaan ole perusluottamusta riistänyt, sitä ei vain ole koskaan annettukaan. That is the problem =(


      • M.B.

        Sama nainen (?) ilmeisesti ajautui läheisempään kanssakäymiseen F:n kanssa sittemmin :)

        Milloinkohan elokuva valmistuu ja minkäköhänlainen mahtaa olla..


      • maljojen_prinsessa

        Terkkuja sullekin, mekin uskotaan suhun (vaikka ei ollakaan terveitä)!


    • maljojen_prinsessa

      lynett

    • Luulempa että lojaalisuus ja luottamus toteutuu vertaisten kanssa...

      Voisi puhua yhteisymmärryksestä. Kahden ihmisen tavasta tarkastella elämää yhteisen tunnemaailman kautta. ;)

      • Kyllä. Ja siinä tunnemaailmassa on sisäinen arvojärjestys kohdallaan; ilman pakotteita tai velvotteita, vaan vapaaehtoisena ja lähtökohtana itsestään kumpuavana haluna toimia luottamuksellisesti ja osoittaa siten lojaaliutensa sielunkumppanille.


      • maljojen_prinsessa

        "Kahden ihmisen tavasta tarkastella elämää yhteisen tunnemaailman kautta."

        Tuo oli runoutta.

        Niinhän se menee, etttä kyllä koira koiran tuntee. Vertaiset löytävät toisensa, ja silloin on mahdollisuus myös luottamuksen syntymiseen.


      • maljojen_prinsessa kirjoitti:

        "Kahden ihmisen tavasta tarkastella elämää yhteisen tunnemaailman kautta."

        Tuo oli runoutta.

        Niinhän se menee, etttä kyllä koira koiran tuntee. Vertaiset löytävät toisensa, ja silloin on mahdollisuus myös luottamuksen syntymiseen.

        Kiitokseni, prinsessat Elisa ja Maljojen_ :)


    • maljojen_prinsessa
    • Pilvi Linna

      Mä en luota ihmisiin enkä myöskään itseeni mutta luotan elämän kantavaan voimaan. Lojaali olen lähinnä omille arvoilleni, tosin joskus niitäkin joutuu totisesti miettimään ovatko ne oikeasti sen arvoisia. Hengenheimolaisuus syntyy ihmisen kanssa joka jakaa nämä samat arvot eikä niitä tarvitse edes erikseen mainita, sen kyllä huomaa muutenkin kenellä ne on ja kenellä ei.

    • maljojen_prinsessa

      "Mä en luota ihmisiin enkä myöskään itseeni mutta luotan elämän kantavaan voimaan."

      Minäkään ei aikaisemmin luottanut, mutta jossain vaiheessa opin luottamaan "elämän virtaan" ja "kaikkeuden runsauteen". Se oli itse asiassa aika lohdullinen ajatus, kun alkoi jollain tavalla luottaa.

      • Tuo luottamus "korkeampaan" (ei kuitenkaan välttämättä liity jumalaan sinänsä) tai elämään sellaisenaan kuin se tulee, on länkkäreiden ongelma.

        Alkukantaisemmat heimot, suuri osa massoista aasian alueella, afrikassa jne elävät meidän mielestä ehkä hieman hassulla tai käsittämättömälläkin tavalla...mutta mikä heitä kaikkia yhdistää ? Usko.

        Tällaisissa meidänkaltaisissa sivistysyhteiskunnissa/alueilla voi elää ilman uskoa ja tehdä itsestään sen korkeamman voiman joka elämää ohjaa. Ateismille ei ole kaikkialla varaa.
        Se näyttää myös tuovan onnellisuutta paikkoihin joissa sitä ei muuten kuvittelisi koskaan olevan tai näkyvän.

        Tuntuu välillä siltä, että me sivistyksen parissa elävät olemme loppujen lopuksi niitä onnettomimpia, siis asenteeltamme ja suhtautumiseltamme.

        Korkeampi voima...hmmm... koko ajatus puistattaa. Mulla on varaa siihen=(


      • A

        Elämämme on ihme räpiköintiä vain yksittäisen parven jäsenen hauraassa mielessä. Kuitenkin toimimme täällä koko ajan parvena, jonka yhtenäisyys säilyy sen kaartuvissa liikkeissä. Olen huomannut, että vailla perusluottamusta olevat toimivat myös osana parveamme, joka lukemattomana kirjoittaa (hei! puhun sinusta, joka luet tätä ja ennakko-oletuksesi mukaan juuri nyt räpiköit).

        Koska ihminen ei ole yksilö, niin jokaisella meillä on jonkinasteinen perusluottamus osana kollektiivia. Edelleen: tätä perusluottamusta voidaan onnistumisen kokemusten myötä vahvistaa ja osittain se on myös siirrettävissä kollektiivisen itseymmärryksen lisäännyttyä ns. yksilön persoonan osaksi (joka sinänsä on fiktio, mutta juuri fiktiona kelpo työkalu).

        Paljon haleja kaikille.


      • elisakettu&yxex
        A kirjoitti:

        Elämämme on ihme räpiköintiä vain yksittäisen parven jäsenen hauraassa mielessä. Kuitenkin toimimme täällä koko ajan parvena, jonka yhtenäisyys säilyy sen kaartuvissa liikkeissä. Olen huomannut, että vailla perusluottamusta olevat toimivat myös osana parveamme, joka lukemattomana kirjoittaa (hei! puhun sinusta, joka luet tätä ja ennakko-oletuksesi mukaan juuri nyt räpiköit).

        Koska ihminen ei ole yksilö, niin jokaisella meillä on jonkinasteinen perusluottamus osana kollektiivia. Edelleen: tätä perusluottamusta voidaan onnistumisen kokemusten myötä vahvistaa ja osittain se on myös siirrettävissä kollektiivisen itseymmärryksen lisäännyttyä ns. yksilön persoonan osaksi (joka sinänsä on fiktio, mutta juuri fiktiona kelpo työkalu).

        Paljon haleja kaikille.

        Voisiko ajatella tilannetta niin; että pyrkisikin luottamaan niin kauan kunnes se toiseksi todistetaan?

        vrt syytön kunnes syylliseksi todetaan?

        Kollektiivinen luottamus; ryhmärämä, jokainen luottaa jokaiseen kaveriin; jokainen yksilö luottamuksen arvoinen ilman selkäänpuukotusta. Osa luottamusta on suvaitsevaisuus; suvaita kavereiden yksilöllisyys ja tuntea itsensä/luottaa tulevansa hyväksytyksi.


        Iso hali ittelles


      • maljojen_prinsessa
        elisakettu&yxex kirjoitti:

        Voisiko ajatella tilannetta niin; että pyrkisikin luottamaan niin kauan kunnes se toiseksi todistetaan?

        vrt syytön kunnes syylliseksi todetaan?

        Kollektiivinen luottamus; ryhmärämä, jokainen luottaa jokaiseen kaveriin; jokainen yksilö luottamuksen arvoinen ilman selkäänpuukotusta. Osa luottamusta on suvaitsevaisuus; suvaita kavereiden yksilöllisyys ja tuntea itsensä/luottaa tulevansa hyväksytyksi.


        Iso hali ittelles

        Joo, tuota kannatan! Luotan, kunnes toisin todistetaan: kaikki ovat luottamuksen arvoisia.

        Luotan, jotta minuun luotettaisiin.

        Luotan, ja se heijastuu minuun takaisin.

        Luotan, vaikka minusta ei juuri nyt tunnu erityisen luottavaiselta, mutta tiedostan sen vanhaksi peloksi ja malliksi, joka ei toimi, eli tietoisesti luotan. Harjoittelen luottamista.

        *ryhmähali* :D


      • Pilvi Linna
        maljojen_prinsessa kirjoitti:

        Joo, tuota kannatan! Luotan, kunnes toisin todistetaan: kaikki ovat luottamuksen arvoisia.

        Luotan, jotta minuun luotettaisiin.

        Luotan, ja se heijastuu minuun takaisin.

        Luotan, vaikka minusta ei juuri nyt tunnu erityisen luottavaiselta, mutta tiedostan sen vanhaksi peloksi ja malliksi, joka ei toimi, eli tietoisesti luotan. Harjoittelen luottamista.

        *ryhmähali* :D

        Ei mulla ole mitään ongelmaa luottamisen suhteen, olen melkoisen sinisilmäinen yleensä ja lähtökohtaisesti luotan ihmisen hyvyyteen. On vaan tullut niin monta kertaa todettua että taaskin luotin vain pettyäkseni, joten kokemus on opettanut olemaan luottamatta. Mielipiteeni on siis muuttunut tässä matkan varrella, ennen luotin kunnes toisin todistetaan, nykyään luotan vasta jos toinen ansaitsee sen. Tämäkään ei tarkoita ettei koskaan pettyisi ja se luottamus ansaitaankin pikkuhiljaa, ei kertarysäyksellä. Myös kunnioitus tulee mielestäni ansaita.


    • 5+1+spirit

      Jos omat salaisuudet ovat sellaisia ettet voisi niiden kanssa elää, jos ne paljastuisivat, älä luota keneenkään niiden kanssa.

      Kuten edellä mainittu, kun kunnioitus katoaa, katoaa luottamus. Jos ystävyys loppuu luoja tietää miten tai miksi, ovat salaisuutesi nopeasti kaikkien tiedossa.

      Luottamus on naiiviutta, usko vain siihen mitä olet ja muiden kykyyn ymmärtää sitä. Voit luottaa siihen että toisinajattelijat paljastavat itsensä, silloin voit vain hymyillä heille, sillä olet odottanutkin heidän reaktioitaan.

      • Joo, mä kutsun tota vain realismiksi =)


      • A
        lynett kirjoitti:

        Joo, mä kutsun tota vain realismiksi =)

        Sun todellisuudentajusi onkin L. hämärtynyt. Epäluuloisuutta tai epäuskoisuutta toi on. Realismista kaukana, mutta sun irreaalissa todellisuudentajuttomassa perusturvallisuutta vailla olemassa maailmassa sulle "realismia", sulle vain, vain sulle.

        Tähän kohtaan ryhmähali.


      • A kirjoitti:

        Sun todellisuudentajusi onkin L. hämärtynyt. Epäluuloisuutta tai epäuskoisuutta toi on. Realismista kaukana, mutta sun irreaalissa todellisuudentajuttomassa perusturvallisuutta vailla olemassa maailmassa sulle "realismia", sulle vain, vain sulle.

        Tähän kohtaan ryhmähali.

        Ai nou =)

        Thanks.


      • hahahaaaa
        A kirjoitti:

        Sun todellisuudentajusi onkin L. hämärtynyt. Epäluuloisuutta tai epäuskoisuutta toi on. Realismista kaukana, mutta sun irreaalissa todellisuudentajuttomassa perusturvallisuutta vailla olemassa maailmassa sulle "realismia", sulle vain, vain sulle.

        Tähän kohtaan ryhmähali.

        ryhmä halit ovat tämän pöhkön uuden sukupolven tuotetta... ei tuollaisia luojankiitos ollut 60-80 luvuilla. mitähän pöhköä te vielä keksitte? häpeäisitte edes halejanne.... kyllä olette hupsuja käyttäisitte aikanne paremmin. edes naisten ei voisi kuvitella tuollaista höpönlöpöä harrastavan, itse kuulin eräästä perheenisästä, joka harrastaa ryhmähaleja. oli vaikea pitää pokkaa en viitsinyt nolata häntä


    • maljojen_prinsessa

      Hahhahhaaaaaa! Se on ryhmähyväksyntää, yhteiskannustusta ja vertaistukea =D

      Häpeäisit sinäkin tuota häpeä-kommenttiasi, sehän johtaa meidät häpäisyn kautta narsismiin

    Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Räppäri kuoli vankilassa

      Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "
      Maailman menoa
      87
      4138
    2. Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä

      Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella
      Ikävä
      27
      3019
    3. No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen

      Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol
      Ikävä
      45
      2320
    4. Missä näitte viimeksi?

      Missä näit kaivattua viimeksi ja oliko sähköä ilmassa?
      Ikävä
      35
      1338
    5. Puukotus yöllä

      Oli kaveri hermostunut ja antanut puukosta.
      Sotkamo
      10
      919
    6. 133
      901
    7. rakas J siellä jossain

      Niin ikävä sua. -P. Nainen
      Ikävä
      6
      894
    8. Masan touhut etenee

      Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa
      Äänekoski
      12
      822
    9. Naisten ja miesten tasoeroista

      Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris
      Ikävä
      124
      766
    10. You've been running and

      so has your mind, I'm thinking of you all the time... 💘
      Ikävä
      11
      760
    Aihe