Työskentelen naisvaltaisella työpaikalla. Työ on muuten ihan ok, mutta välillä meinaa keittää yhden eukon kanssa joka höpöttää jatkuvalla syötöllä. Jos häntä ei kuunnella tulee entistä äkäisemmäksi ja puhuu itsekseen. On hyvin perillä kaikista talon asioista hyvä muistinen ja utelias. Kuinka pyytää kohteliaasti työrauhaa? En pidä jatkuvista keskeytyksistä ja jutella kerkeäisi mielestä ihan riittävästi taukojen aikana. Muilla vastaavia kokemuksia. Tuo tyyppi yrittää siirtää omaa stressiään muihin ja omaa vahvoja mielipiteitä.
Oomituinen hopottaja
työkaverrina
8416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sille täytyy vaan sanoa suoraan, että ethän pahastu, mutta mulla on tässä nyt vähän näitä töitä tehtävänä......mun täytyy nyt alkaa tehdä näitä.
Ei tuossa muu auta, Sen kyllä pitäisi auttaa.
Eipä se jutustelu paljon haittaa, päinvastoin.
Toista ovat sellaiset tuppisuusuomalaiset, jotka korkeintaan intoutuvat puhumaan silloin, kun pääsevät juoruamaan nurkan taakse samanmielisten kanssa.
Tällaiset lapselliset "Minä olen sun kaa, mutt en sun kaa" -tyypit nakertavat työviihtyvyyden nollatasolle tai paremminkin pakkasen puolelle ja saavat aikaan kuppikuntia.
Otan osaa, joilla on tällaisia mörrimöykkyjä työkavereina.
niin, on jutustelua ja on jutustelua.
Mörrit tuottaa enemmän asiaa kun monotonista sanojen viljelyä suoltavat höpöttäjät.
Höpötädit vie energiat pakkasen puolelle ja tämän takia. pitäydyn vain työasioissa, nekin mahdollisimman lyhykäisesti, tiettyjen ihmisten keskuudessa.
Ehkä nämä "Minä olen sun kaa, mutt en sun kaa" -kuppikunnat ovatkin ystävystyneitä työkavereita, jotaka kertoilevat privalaiffin kuulumiset. Akka-aloilla on niitäkin oman ja sukulaistensa elämän kaikille kailottavia tapauksia.
Paska haisee ja balalaikka soi. Joka työpaikalla on ainakin yksi mulkku, koittakaa olla välittämättä.
Jaa naisvaltaisella työpaikalla, meillä riittää että on kaksi naista ja toinen tuollainen. 20 naisen työpaikallakaan ei ole ollut näin hankalaa tyyppiä.
Huomaa kyllä, kuinka naiset ovat surkeita tiimityöskentelijöitä, oli sitten kysymys pienemmästä tai isommasta ryhmästä.
Naiset eivät näköjään osaa pitää henkilökohtaisuuksiin meneviä haukkumisia ja persoonaan kohdistuvia hyökkäyksiä erillään työnpaikoilta ja työnteosta, vaikka siellä voisi keskittyä ammattimaisen asialliseen työntekoon.
Onko siellä työpaikalla pakko olla kiinnostunut toisen yksityiselämästä, jos ei joku sitä halua? Onko pakko alkaa arvailemaan ja kuiskuttelemaan ja vetämään tyhjästä johtopäätöksiä ihmisistä, jotka eivät halua omasta elämästään pahemmin kertoilla? Huom. puhumattomuushan ei tarkoita, etteikö näillä "hampaisiin joutuneilla" olisi ihana elämä privaatissa, mutta osa ihmisistä haluaakin pitää sen mukavan elämän ihan itsellään eikä olla jatkuvasti pitämässä siitä suurta meteliä työpaikoilla.
Naiset eivät todellakaan osaa antaa tilaa erilaisille persoonille, vaan heidän mielestään kaikkien olisi oltava sellaisia kylkimyyryläisiä toisten naisten kanssa, nauraa samoille asioille, puhua samoista asioista, olla niin "samista" että.
Erilaisuus on kuin iso paha peikko naisten keskuudessa, koska ilmeisesti naisten pitäisi kulkea laumana ja esittää näennäissosiaalista prototyyppiä, että voisi saada edes työskentelyrauhan ja pitää työpaikan keskustelut ihan asialinjalla.
Asialinjaahan voisi tietysti höystää keveällä huumorilla, mutta se onkin taitolaji ja sitä naiset eivät osaa viljellä ollenkaan. Tällaisesta lupsakasta huumorista jää sellainen keveä jälkimaku ja tunnelma, jossa ei ole ripaustakaan piilonaljailua. Tosin tällaista itseironiaahan on erittäin vaarallista viljellä naisten keskuudessa, koska he hetimiten ottavat sen lyömäaseekseen, jota voivat sitten kierosti sopivassa kohden käyttää.
Suurin syy naisten huumorintajuttomuuteen on, etteivät he osaa nauraa yhtään itselleen, eivät uskalla laittaa itseään naurunalaiseksi ihan vain oman itsensä rentouttamiseksi ja huvin vuoksi.
Naiset ovat todella totisia torvensoittajia, joiden itse itselleen asettamat ahtaat raamit, herkkähipiäisyys, tosikkomaisuus ja ilmeinen taipumus kateellisuuteen ja katkeruuteen aiheuttavat työpaikoille todella ummehtuneen ilmapiirin.
näinhän tämä on. Kirjoitat täyttä asiaa.
Hyvin sanottu. Olen sanasta sanaan samaa mieltä.
Olen myös huomannut että naiset ovat kovia mollaamaan omia puolisojaan ja kehuvat taivaisiin lapsensa. Miehet taas kehuvat vaimonsa ja maltillisesti puhuvat lapsistaan.