Oomituinen hopottaja

Sille täytyy vaan sanoa suoraan, että ethän pahastu, mutta mulla on tässä nyt vähän näitä töitä tehtävänä......mun täytyy nyt alkaa tehdä näitä.

Ei tuossa muu auta, Sen kyllä pitäisi auttaa.

Eipä se jutustelu paljon haittaa, päinvastoin.

Toista ovat sellaiset tuppisuusuomalaiset, jotka korkeintaan intoutuvat puhumaan silloin, kun pääsevät juoruamaan nurkan taakse samanmielisten kanssa.

Tällaiset lapselliset "Minä olen sun kaa, mutt en sun kaa" -tyypit nakertavat työviihtyvyyden nollatasolle tai paremminkin pakkasen puolelle ja saavat aikaan kuppikuntia.

Otan osaa, joilla on tällaisia mörrimöykkyjä työkavereina.

Paska haisee ja balalaikka soi. Joka työpaikalla on ainakin yksi mulkku, koittakaa olla välittämättä.

Jaa naisvaltaisella työpaikalla, meillä riittää että on kaksi naista ja toinen tuollainen. 20 naisen työpaikallakaan ei ole ollut näin hankalaa tyyppiä.

Huomaa kyllä, kuinka naiset ovat surkeita tiimityöskentelijöitä, oli sitten kysymys pienemmästä tai isommasta ryhmästä.

Naiset eivät näköjään osaa pitää henkilökohtaisuuksiin meneviä haukkumisia ja persoonaan kohdistuvia hyökkäyksiä erillään työnpaikoilta ja työnteosta, vaikka siellä voisi keskittyä ammattimaisen asialliseen työntekoon.

Onko siellä työpaikalla pakko olla kiinnostunut toisen yksityiselämästä, jos ei joku sitä halua? Onko pakko alkaa arvailemaan ja kuiskuttelemaan ja vetämään tyhjästä johtopäätöksiä ihmisistä, jotka eivät halua omasta elämästään pahemmin kertoilla? Huom. puhumattomuushan ei tarkoita, etteikö näillä "hampaisiin joutuneilla" olisi ihana elämä privaatissa, mutta osa ihmisistä haluaakin pitää sen mukavan elämän ihan itsellään eikä olla jatkuvasti pitämässä siitä suurta meteliä työpaikoilla.

Naiset eivät todellakaan osaa antaa tilaa erilaisille persoonille, vaan heidän mielestään kaikkien olisi oltava sellaisia kylkimyyryläisiä toisten naisten kanssa, nauraa samoille asioille, puhua samoista asioista, olla niin "samista" että.

Erilaisuus on kuin iso paha peikko naisten keskuudessa, koska ilmeisesti naisten pitäisi kulkea laumana ja esittää näennäissosiaalista prototyyppiä, että voisi saada edes työskentelyrauhan ja pitää työpaikan keskustelut ihan asialinjalla.

Asialinjaahan voisi tietysti höystää keveällä huumorilla, mutta se onkin taitolaji ja sitä naiset eivät osaa viljellä ollenkaan. Tällaisesta lupsakasta huumorista jää sellainen keveä jälkimaku ja tunnelma, jossa ei ole ripaustakaan piilonaljailua. Tosin tällaista itseironiaahan on erittäin vaarallista viljellä naisten keskuudessa, koska he hetimiten ottavat sen lyömäaseekseen, jota voivat sitten kierosti sopivassa kohden käyttää.

Suurin syy naisten huumorintajuttomuuteen on, etteivät he osaa nauraa yhtään itselleen, eivät uskalla laittaa itseään naurunalaiseksi ihan vain oman itsensä rentouttamiseksi ja huvin vuoksi.

Naiset ovat todella totisia torvensoittajia, joiden itse itselleen asettamat ahtaat raamit, herkkähipiäisyys, tosikkomaisuus ja ilmeinen taipumus kateellisuuteen ja katkeruuteen aiheuttavat työpaikoille todella ummehtuneen ilmapiirin.