Kaipausta...

Nyt on pakko avautua,ja kun en tähän aikaan muuta paikkaa keksinyt,päätin rustata tänne...

Erottiin ex-vaimon kanssa vajaa 2 vuotta sitten 7 vuotta kestäneestä liitosta,joka koki matkan varrella jos jonkin näkösiä myrskyjä... Oltiin taloudellisesti vaikeuksissa,perheessämme asiat tapahtu suht nopealla aikataululla... Mutta ne tuntu silloin hyviltä ratkaisuilta...

Kunnes... silloinen vaimoni rupesi kiinnittämään enemmän huomiota mun käyttäytymiseen... Huomautteli sillon tällön,että on kun oli yksin 2 tai kolmen lapsen äiti,vaikka todellisuudessa niitä oli silloin 1 tai myöhemmin 2...Lopulta kolme... Suhde muuttu riitasaksi,ja päätimme sitten allekirjoittaa eropaperit... Jäin asumaan puoleks vuodeks entiseen asuntoomme,ja ne ajat oli aivan yhtä helv***ä.

Silloinen asunto myytiin exälle ja sen nykyiselle miehelle,ja siellä asustavat nyt myös mun kolme lastani tälläkin hetkellä. Eli joudun talossa käymään melko usein... ja tiedättekö mikä fiilis siitä tulee,kun menen sinne? :(

Nooh,päätin sitten tarttua härkää sarvista,ja mennä lääkärin juttusille,kun muidenkaan mielestä mun käyttäytymisessä oli jotain poikkeavaa... ja bibo sieltä sitten paljastu... Nyt kuitenkin lääkitys päällä ja olo on kuin eri ihmisellä. muutkin on sen huomannu.

Noh,nythän päästään sitten tähän varsinaiseen asiaan:

Tunteeni ovat exää kohtaan vaihdelleet,välillä inhoan,mutta välillä kaipaan niin paljon,ettei siinä tunnu olevan edes mitään tolkkua. Nyt kuitenkin viimeiset kuukaudet oon miettiny häntä lähes päivittäin... Tiedän mitä mieltä exäni asiasta on,enkä viitsi hänelle koko asiasta edes puhua,koska tiedän/näen,että hän on ONNELLINEN tällä hetkellä. Mutta haluanko kiduttaa itseänikään?? Itellä suhteita on ollut 1 sen jälkeen,mutta siitäkään mitään tullut kun tuo AH,niin ihana ex pyörii mielessä,ja kaikkia naisia siihen vertailen..

Kenelläkään hyviä neuvoja,mitä tehdä?? jos edes joku osais kertoo...

Niin,ja mulla siis ikää 27 ja ex muutamaa vuotta vanhempi...