Ainakin Elleissä, ja täälläkin, eräs "päivän
aihe" on saarnaaja, joka jättää harvan kylmäksi.
Eikä se vielä mitään: hänen mielipiteensä,
tyylinsä ja tarkoitusperänsä pohdituttavat tällä
hetkellä enemmän kuin moni yhteiskunnallisen alan
tai uskonnon aihepiirin kysymys.
Hän on vakuuttanut haluavansa tehdä
kristinuskon sanomaa tunnetuksi. Itse asiassa
hän on tehnyt tunnetuksi suuremmassa määrin
itsensä, kuin sydäntään lähellä olevan aiheen.
Lieneekö tarkoitus ollut alunperin tosiaan
tämä?
Jätämmepä hetkeksi sivuun mainitun julistajan.
Pohdimme hänen aiheuttamaansa huomiota: mitä se
kertoo meistä, jotka keskustelemme hänestä?
Kertooko se huolestumisesta uskonnollisen
julistamisen sosiaalisista vaikutuksista ja
tosiasiallisesta "moraalista"? Kertooko se
inhimillisestä juoruilunhalusta, vai aidosta
huolestumisesta mainitun julistuksen
kristillisestä oikeellisuudesta?
Onko tämän saarnaajan persoonan käsittely
osoitus kiinnostuksesta yleensäkin uskontoa
kohtaan, vai kuvaako se jopa tympiintymistä
antaumuksellisiin ei-valtiollisiin seurakuntiin?
Eräällä palstalla valtionkirkon papiksi
valmistuva rinnastaa hänet "kaiken pahan alkuun
ja juureen" (siis Saatanaan). Onko menty liian
pitkälle, vai eikö tarpeeksikaan?
Miksi tämän saarnaajan mielipiteitä luetaan,
miksi niitä kommentoidaan ahkerasti? Eikö olisi
parempi lakata lukemasta niitä, tai ainakin
ohittaa ne olankohautuksella, ilmeen
värähtämättä? Tekstihän ei aina ole edes kovin
mukaansatempaavaa.
Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia...
aihe" on saarnaaja, joka jättää harvan kylmäksi.
Eikä se vielä mitään: hänen mielipiteensä,
tyylinsä ja tarkoitusperänsä pohdituttavat tällä
hetkellä enemmän kuin moni yhteiskunnallisen alan
tai uskonnon aihepiirin kysymys.
Hän on vakuuttanut haluavansa tehdä
kristinuskon sanomaa tunnetuksi. Itse asiassa
hän on tehnyt tunnetuksi suuremmassa määrin
itsensä, kuin sydäntään lähellä olevan aiheen.
Lieneekö tarkoitus ollut alunperin tosiaan
tämä?
Jätämmepä hetkeksi sivuun mainitun julistajan.
Pohdimme hänen aiheuttamaansa huomiota: mitä se
kertoo meistä, jotka keskustelemme hänestä?
Kertooko se huolestumisesta uskonnollisen
julistamisen sosiaalisista vaikutuksista ja
tosiasiallisesta "moraalista"? Kertooko se
inhimillisestä juoruilunhalusta, vai aidosta
huolestumisesta mainitun julistuksen
kristillisestä oikeellisuudesta?
Onko tämän saarnaajan persoonan käsittely
osoitus kiinnostuksesta yleensäkin uskontoa
kohtaan, vai kuvaako se jopa tympiintymistä
antaumuksellisiin ei-valtiollisiin seurakuntiin?
Eräällä palstalla valtionkirkon papiksi
valmistuva rinnastaa hänet "kaiken pahan alkuun
ja juureen" (siis Saatanaan). Onko menty liian
pitkälle, vai eikö tarpeeksikaan?
Miksi tämän saarnaajan mielipiteitä luetaan,
miksi niitä kommentoidaan ahkerasti? Eikö olisi
parempi lakata lukemasta niitä, tai ainakin
ohittaa ne olankohautuksella, ilmeen
värähtämättä? Tekstihän ei aina ole edes kovin
mukaansatempaavaa.
Enemmän kysymyksiä kuin vastauksia...
Vastaukset 33
Vanhimmat
tai luin kerran.
suunnilleen jonkunlaistalestadiolais-hellarikamaa.
ei järkytä eikä kiinnosta.
ulkoaopittua saarnaajatyyliä.
minun puolestani hän saa puhua tai olla puhumatta-
niinkuin me kaikki muutkin.
Olisikohan joku taas ihan omalla asiallaan. Jos
on niin paljon asiaa niin kirjoittaisi omalla
nimellään. Että oikein kiehtova henkilö, henkilö?
*epäluulostuttaa* . en kyllä taida
etsiä 'kiehtovia' henkilöitä, vaan ihan vaan
ihmisiä..
Se joka vakuuttelee hyvistä tarkoituksistaa jo
ennen kuin on kukaan on epäillyt..tarvitseeko
kristinusko vakuutteluja?
Aina näitä on ollut!
En seuraa johtajaa...Tulkoon tänne, niin
punnitaan sitä.
Vastaa! Anna paukkua taas.
Näin Mikko vastasi insestin uhrille. Raiskaaja
oli seurakunnassa töissä ja uskovainen.
Todisteeksi olisi tarjottu oikeudentodistuksia ja
psykiatrien lausuntoja, itse raiskaajaisän
tunnustustakin.
"Sinä olet varsinainen kiusankappale kissa.
Tietoisella sanojeni kieroonvääntämisellä haet
minun kauttani julkisuutta asiallesi.
Olen kurkkuani myöten kyllästynyt siihen että
roikut hihassani kuin tippuri Tallinnan matkaajan
sisuskaluissa. Olet joulusta lähtien ensimmäisen
keskustelumme jälkeen juossut perässäni eri
palstoilla,viimeksi Suomi 24,fi:ssä.
Parhaasi olet tehnyt vesittääkseni kaikkia
sanojani. Haluat tehdä Jumalan lupaukset tyhjäksi
ja vesittää kaikien kristittyjen uskoa
Herraamme .Se on sinun suuri syntisi kissa .
Tämän asian ydin ,josta sinun pitää tehdä totinen
parannus,että pelastuisit helvetistä.
Enkä minä usko sinuun pätkääkään,vaikka toisit
nuo maintsemat todisteesi esille. Sillä sinun
kieroonvääntämisesi takaa katselee Saatanan rumat
kasvot ,vaikka sinä et sitä ymmärrä. Herramme
rakastaa sinua kissa ,joka tietoisesti
väännät minun sanani vääräksi . Lisäksi käytät
tekaistua tai todellista insestiä
uudestisyntyneitten kristittyjen parjaamiseen ja
myötätunnon kerjäämiseen ihmisiltä.
Siksi sinun tulee syntisen naisen tavoin nöyrtyä
parannuksen tekemiseen synneistäsi Herrasi
edessä,ks. Luuk.7.Ethän muuten tule taivaspaikan
omistajaksi.
Mutta muuten olkoon päiväsi kirkkaat
itsepetokseen ja lähimmäisten pettämiseen
langennut ystäväni."
Se on syy, miksi Mikosta ei pidetä.
no sitten kyllä ymmärrän paremmin vihastuksesi
oletko sinä tuo raiskausuhri vai onko se joku
toinen?
olen käynyt kommentoimassa mikon vastauksen
jollekulle, luultavati sinulle? toisessa kohdassa
seuraavalla sivulla tai kolmannella.
olen ilmaissut syvän ristiriidan raiskausuhrin
tuomitsemisessa ja mikon suhtautumisessa asiaan.
tämän olen tehnyt ja muuta en voi.
sympatiaa tuntien
Mainitsemasi kissa-keskustelu oli luultavasti
se, jonka kohdalla monen oli vaikea uskoa
silmiään. Minunkin.
Seurasin sitä jonkin verran itse, ja
kummastelin: voiko olla totta. Esitin joskus
omankin puheenvuoroni. Sen keskustelun kohdalla
olin harvinaisen varma siitä, että mitään en
voi! Toisella osapuolella on oma järkkymätön
logiikkansa ja raamatulliset lauseensa, toisella
lapsuuteen saakka ulottuvat kärsimyksensä.
Loppujen lopuksi jälkimmäinen on se, joka
analysoi, punnitsee, pystyy keräämään voimiaan ja
ja yltää jopa usein esille tulevaan empatiaan
keskustelutoveriaan kohtaan.
Tulee kysyneeksi: millä taholla onkaan
itsepetos ja lähimmäisten pettäminen?
Olemme seuranneet näytelmää, joka on
muotoutunut esityksen edistyessä. Meillä
sivuosan esittäjillä on ollut myös mahdollisuus
ja velvollisuuskin tuoda tähän näytelmään
moraaliset, uskonnolliset ja ihmisystävälliset
vuorosanamme. Moni on herännyt puolustamaan
ihmistä, jota on kohdeltu kylmästi Jumalan sanaan
vedoten. Ehkä moni on alkanut ajatella, mikä
on "kristityn vastuu".
Oma syynihän on, etten ymmärrä mistä puhutaan.
Olen niin uusi tämän palstan seuraaja, etten ole
perillä kenestä on kysymys. Mutta kiinnostaisi
tietää, jotta voisi ottaa osaa keskusteluun.
Terveisin
niin minäkin tein, mutta sittenkysyin
kirjoittajalta suoraan mistä on kysymys.
katso otsikko SYY edellä ja myös toiset otsikot
vastaukset
Minä olen " tie, totuus ja elämä" tässä se on
kaikki, mitä ihminen tarvitsee elämän ohjeekseen.
Puutunpa tähän keskusteluun, koska ehkä eräänä
tätä palstaa pisimpään seuranneena uskon
ymmärtäväni Mikkoa paremmin kuin useimmat. Tässä
mainittakoon ehdottomasti, etten tarkoita
hyväksyväni, mutta ymmärrys auttaa
suhtautumisessa.
Itse erehdyin palstalle tulessani väittelemään
Mikon kanssa, ja silloin tuntui absurdilta kuinka
hän ei voinut myöntää olleensa väärässä asiassa,
josta itse tiesin vuorenvarmalla hänen
erehtyneen. Nyt käsitän paremmin, hän uskoo
vilpittömästi siihen (tai oikeastaan on tästä
aivan varma) että Jumala puhuu hänelle
henkilökohtaisesti, hän neuvotteli tämän kanssa,
eikä Jumala tietenkään voi erehtyä.
Olen seurannut tätä insestitapausta vain tämän
palstan välityksellä, mutta saatan arvata
keskustelun kulun. Olen varma siitä, että Mikko
todella uskoo kissan valehtelevan. Hänen
maailmankuvaansa ei kerta kaikkiaan mahdu se,
että Jumala voisi olla kuulematta viattoman
lapsen avunpyyntö, siis kissa on saatanan
vallassa, ja hänen on kaduttava syntejään, näin
Mikon jumala on hänelle kertonut. Jos
keskustelusta haluaa löytää jotain positiivista,
niin sen, että kissa on kyennyt (tuskin
ensimmäistä kertaa) käsittelemään tätä
hirvittävää traumaattista kokemusta, ja saanut
hyvinkin paljon ymmärrystä ja myötätuntoa.
Minä epäilin pitkään Mikon rehellisyyttä, uskoin
niin kuin ilmeisesti eräät muutkin, että hän
tekee uskollaan bisnestä. Mutta tästä on
mielipiteeni vaihtunut. Ymmärtääkseni hän on
rehellisesti sitä minkä julistaa, hän uskoo (itse
tietää) olevansa Jumalan profeetta, tämän
henkilökohtaisesti valitsema. Mikko on itse
monasti kertonut taustastaan, joten voin minäkin
kirjoittaa siitä. Hänen kääntymisensä tapahtui
vakavan onnettomuuden jälkeen, hän kävi lähellä
kuolemaa, ja toistuva teemana hänen
kirjoituksissaan onkin juuri kuolema. Uskon, että
Mikko vilpittömin sydämin kokee olevansa
hyväntekijä yrittäessään käännyttämällä pelastaa
niin monta sielua kuin mahdollista helvetistä.
Kysyit Hertta, kristityn vastuusta. Mikolta tätä
on turha kysyä, hän tietää aivan varmasti
saaneensa valtuutensa itse Jumalalta. Tätä hän ei
kykene kyseenalaistamaan, sillä silloinhan hänen
koko elämäntyönsä tarkoitus romahtaisi.
Tässä muutama viikko sitten minua ärsytti
suunnattomasti kaikki ne yhä uudestaan avatut
turhat otsikot (sitä tämä keskustelunavaus ei
taas ole). Laskin kerran, että etusivulla oli
yksitoista otsikkoa, jotka olivat suunnattu
Mikkoa vastaan. Ja vielä nuo mielettömät
syytökset että Mikko esiintyisi minkä minkin
nimimerkin alla. Hän ei ole koskaan salannut
oikeaa henkilöllisyyttään; hän on saarnaaja Mikko
Lahti, ja kaiken loanheiton hän kokee kärsivänsä
jumalansa tähden, hän on profeetta ja marttyyri.
Aivan yhtä turhaa on käskeä hän pois, silkka
mahdotontahan on estää ketään kirjoittamasta
tänne.
Minusta Mikko on melko harmiton, en minä
henkilökohtaisesti jaksa hänen pitkäpiimäisiä
saarnoja lukea. Ja onko sillä niin väliä, uskooko
yksi saarnaaja kissan kertomusta, kaikki muut
uskomme ja tuemme häntä. Oikeastaan hänen
asemansa on paljon parempi kuin Mikon, hän ei
sentään ole perustanut elämänsä suurelle
harhalle, josta on mahdotonta nähdä todellisuutta.
Tämä oli minun mielipiteeni, joku toinen taas voi
olla asiasta eri mieltä.
onhan sentään kamalaa että raiskattu ihminen saa
kuulla koko ajan että hän joutuu helvettiin kun
jumala ei kerran häntä kuullut kun
hän "uskovaisen" isänsä häntä raiskatessa huusi
ja rukoili jumala avuksi.
tuo mikko meinaa, ettei jumala kuullut siksi
että hän/uhri oli jumalaton.
ja valehtelee ja sen jälkeen hän kehoittaa
raiskauksen uhria tekemään parannuksen.
ymmärrän, että mikko on aivan omien uskomustensa
ja käsitystensä vallassa.
jos itse kuitenkin olisin tuo raiskattu olisin
varmasti myös pyhän vihan vallassa.
sanon kuitenkin tuolle tytölle, että jos kaikki
voitava on jo tehty, yritä päästä eroon kaikesta
tyhmästä puheesta mitä mikko edustaa sinun
kohdallasi.
ihmiseltä/mikoltahan ei voi enempää vaatia mitä
hänelle on ymmärrystä annettu.
raiskauksen suhteen ei hänelle ole ymmärrystä
annettu, niin ota meidän muitten ymmärtäminen
sydämeesi ja yritä päästä vihastasi eroon jollain
tapaa, vaikka fyysisillä harrastuksilla lukemalla
tai jos et ole koskaan kääntynyt asianajajan
puoleen ja todella haluat viedä jutun lailliseen
oikeaan ratkaisuun (isän vankilatuomio) ja tunnet
jaksavasi niin voithan taistella.
olemme varmasti monesta suusta jo sinulle voiton
antaneet vaikkakaan emme voi laillisesti ketään
pistää vankilaan tämän palstan kautta.
yritä elää elämääsi niin täysipainoisesti kuin se
vain tällaisen kauhean tapahtuman jälkeen on
mahdollista.
rakkaudella
isk
isk oli painovirhe
Minusta analysoit hyvin sinnikkään
saarnaajamme, kärsimyksiään pohtivien
kanssakeskustelijoiden ja satunnaisempien
sivustaseuraajien suhdetta. Mikon (ja muidenkin
asiansa ehdottomaan oikeellisuuteen uskovien)
mielen muuttaminen ei onnistu hävyttömyyksiä
latelemalla, nimimerkkiä härskeihin
tarkoituksiin "lainaamalla", ei edes
raamatunlauseita käyttämällä tai teologisia
näkökohtia esittämällä.
Jos pyrimme siihen, että hän omaksuisi ei-
uskonnollisen empatian, psykologisen
tarkastelutavan ja isällisen suojeluasenteen
esim. nimimerkki kissaan, emme tietenkään saa
mitään aikaiseksi.
Ehkä Mikon persoonalla on oma "tehtävänsä"
herättää meidät (joilla ei ole mitään erityistä
annettua julistajantehtävää) herkemmiksi ihmisen
kärsimykselle, etsimiselle ja erehtymisellekin.
Moni puheenvuoron käyttäjä on varmaan
tutkiskellut omaa asennettaan kärsivään ihmiseen,
ja ilmaissut sen (joko uskonnollisena tai
yleisinhimillisenä vakaumuksena).
Se, miten nämä saarnat ja keskustelut
vaikuttavat uskonnolliseen kääntymiseen, näyttää
heikolta, vai olenko väärässä? Sanoma on aivan
kuin suunnattu elämän kolhimalle raavaalle
miehelle, jonka toinen vaihtoehto olisi
venäläinen ruletti. Polvet ruvella ja pää
mustelmilla Mikon sanoman läpi raahaudutaan.
Mikon muukalaislegioonaa ei moni pysty käymään
viittä vuotta.
Ei kannata kysyä: "Kuinka Mikon voi olla niin
vaikea auttaa?" Voisi kysyä: "Voinko MINÄ
mitenkään auttaa?"
Voi tätä ryökäleen räppänää, tämä on kuin
yksikätisen rosvon rämpyttäminen, lopputulos
kaiken järjen vastainen. Kirjoitin jo tämän jutun
kertaalleen ja sitten se vaan ei ollutkaan
missään.
Kyane, teit taas tyylillesi uskollisena oivan
analyysin Mikosta. Koska käsitykseni on ihan
samanlainen ja vähän ihmettelen järkevän Hertan
reaktioita, olen sitä mieltä että käsityksemme
perustuvat osittain ns. vanhasirkuslaisuuteen,
eli aikaan ennen Suomi24.fitä,
eskopeeweesyndrooman puhkeamista ja palstan
rakenteellista huonontamista.
Silloin keskustelijat olivat uskovaisina melkein
tyystin vain epäilijöitä tai kieltäjiä ja
vastapuolella olivat tutut ja turvalliset Ilkka
(Juudas?), Mikko, Deemas ja ... joku satunnainen
kävijä. Koska keskustelut koskivat lähinnä
metafyysiikka- tulkintoja, ne pysyivät
asiallisina ja profeettojen perjantaipostillat
olivat lähinnä huvittavia insidenttejä, joiden
puuttuminen lauantaiaamun avauksessa melkein
häiritsi.
Nyt on uskovaisten määrä kasvanut niin, että
erilaisten raamatuntulkintojen, oppitaistelujen
ja itsensä oikeaksi todistamisen määrä on
kasvanut yli laitojensa. Samalla on jyrkkyden
astetta vähä vähältä lisätty ja nyt ollaan jo
niin kenossa, ettei enää voi päästää otetta irti
putoamatta suureen tyhjyyteen.
Uusille tulokkaille tämä tietysti antaa sen
kuvan, että täällä on ehdottomasti oltava
oikeassa ja esitettävä vuorenvarmoja mielipiteitä
tai provosoivia tyhjänpäiväisiä kysymyksiä,
joiden märehtiminen on jo tehty edellisellä
sivulla viiden otsikon alla kuten tässä
kettujahdissa. Aina vaan jaksaa harmittaa se,
että keskustelut jäävät kesken, kun samasta
aiheesta joku haluaa ehdottomasti uuden.
O tempora, o mores. Täällä käynti ei enää ole
pelkkä ilo vaan tuo mukanaan aina yhtä paljon
turhautumista ja toivottomuutta ihmisten
henkisestä laiskuudesta ja huonosta olosta. Mutta
niinpähän se on itse asiassa koko ajan ollut,
ensimmäiset turhautuneet viestini taisin
kirjoittaa viikon kuluttua tänne tulostani,
hehheh.
Ja onhan täällä aiheet monipuolistuneetkin.
Oplev, pikakysymys. Sanoit
ihmetteleväsi "reaktioitani". Taisit ihmetellä
jo keskustelunavausta. En välitä
henkilökohtaisuuksista näillä palstoilla,
incognitot olkaamme, mutta käsittele
minua "tapauksena", jollainen voi olla kuka
hyvänsä.
Tässähän tuli yksi kysymys lisää niihin
kysymyksiin, joita "tapaus Mikko" tuo esille!
Saako se "järkevältä" vaikuttavasta ihmisestä
esiin omituisia syvyyspsykologisia kerroksia?
Ciao!
eihän se varmasti haittaa, jos mikko ja
raiskausjuttuun tulee uusia asiallisiakin
kommentteja.
eiväthän nuo traumat näy raiskatulta poistuneet
kaikesta viisaudesta huolimatta ja onhan hyvä
että raiskattu näkee taas jonkun uuden joka
jaksaa ottaa hänet tosissaan, jos toiset ovat jo
väsyneet.
Itse asiassa minua hämmästytti alussa eniten ja
myöhemmin pelkästään osallistumisesi tähän
keskusteluun ylipäänsä. Mikon haukkuminen on yksi
tämän palstan riesa, joka häiritsee paljon
enemmän kuin itse Mikko. Sinun kannanottosi
taitaa olla ensimmäinen vakavasti otettava yritys
keskustella Mikon röyhkeästä käytöksestä ja sen
vaikutuksesta muihin. Itse en ole koskaan ellin
tekstejä lukenut, en tosiaankaan jaksa muita
palstoja harata kuin satunnaisesti.
Se mikä tässä asiassa on kiinnostavaa kaiken
fundamentalismikeskustelun takana on auttamisen
ja osallistumisen rajankäynti nettikeskustelussa.
Itse olen joskus ollut aika aroilla mielin
pitkään jälkikäteen kirjoitettuani
negatiivissävytteisen (agressiivisen, piikikkään,
tympääntyneen tai vihaisen) viestin jollekin,
jolla aivan selvästi ei mene hyvin ja terveesti.
Näiden palstojen luonne on kuitenkin semmoinen,
että täysin arvelematta ei kirjoitelmiin voi
suhtautua niiden anonyymiteetin vuoksi. Kuka
tahansahan voi keksiä mitä tahansa juttuja ja
panna ne tänne näytille. Todistustaakkaa ei ole,
joten kaikki on otettava by face value ja
jätettävä taustaspekuloinnit lähinnä
ennustajaeukon juttujen verrokiksi. Tämä ei
tietysti estä minuakaan kirjoittamaan tänne sitä,
mitä minä koen todeksi ja vain sitä.
Jos nyt kuitenkin oletetaan kuten minä olen
päättänyt olettaakin, että kaikki kirjoitetut
jutut ovat tosia kirjoittajan kannalta (eikä
vartavasten provosoinniksi keksittyjä
harhautuksia) niin syntyy todellinen ongelma
niiden kirjoitusten kohdalla, joissa kirjoittaja
kertoo olevansa todellisessa ahdingossa. Täällä
joku kertoi muutama kuukausi sitten olevansa tosi
väsynyt elämään ja harkitsevansa itsemurhaa, mikä
ikävä kyllä (sic!)osoittautui sitten feikiksi,
koska sama nimimerkki kerättyään illan ja yön
aikana hätääntyneetkin empatiat kotiin avasi
seuraavana aamuna muina miehinä uusia asiallisia
otsikoita.
Tällä palstalla eikä netissä ylipäätään
tosiaankaan voi auttaa sanan varsinaisessa
mielessä, ainoa keino on kehottaa ja rohkaista
kirjoittaa hakemaan todellista apua
konkreettiselta lihaa ja verta olevalta
lähimmäiseltä tai jopa ammattiauttajalta. Täällä
nimittäin ei voida vain kuunnella ja myötäelää,
täällä otetaan kantaa ja se voi olla yhtä
vahingollista kuin hyödyllistäkin ahdituksessa
elävälle.
En tässä kyseisessä asiassa voi olla muuta mieltä
kuin että sekä kissa että Mikko tarvitsevat
lähimmäistensä apua. En kuitenkaan näe, että
kumpikaan voi sitä netistä saada. Mikon voi
tietysti yliolkaisesti nakata Jumalansa huomaan,
kissan toivoisi löytävän paljon ymmärtäväisiä
kuulijoita ja myös todellisia auttajia.
Loppukaneetiksi voisi kai sanoa, että netti ei
ole mikään pelkästään positiivinen ilmiö ja
ihmisten välisessä kanssakäymisessä ainakin
toistaiseksi aika hämmentävä antaessaan
mahdollisuuksia juuri tällaisiin anonyymeihin
aggresioihin, painostuksiin ja manipulointeihin.
Kun samaan aikaan ei köyhien pohjoismaiden raha
riitä ihmisten ihmismäiseen hoitoon ja
auttamiseen toisten ihmisten avulla, on uljas
uusi maailma, jota fundikset tuahtvuotiseksi
valtakunnaksi kutsuvat, pian tässä ja nyt. Olen
tässä itse ollut kuin Liisa Ihmemaassa
hyvinvointiyhteiskunnan hoitokoneiston
kuulalaakerina pari päivää ja todella kokenut,
että sieltäkään ei ihminen enää saa kuin
mekaanista liiketaloudellisesti kannattavaa ja
juridisesti vastuuratkottua hoitosuoritetta.
Mutta neuvottiinhan siellä injektioruiskun
omatoiminen käyttö, joten olen tässä muutamassa
päivässä ruhjonut oikean lonkkani todella
surkeaan kuntoon…
Tästähän on tullut nyt "yleinen kysymys",
klassinen nettidraama. Päähenkilöt alkavat saada
myytillisiä piirteitä, heistä alkaa tulla jopa
arkkityyppejä. Enää puuttuu "deus ex machina".
Olet erittäin oikeassa. Koko kirjoituksesi
sietäisi tulla monen lukemaksi.
Itse tartuin tähän aiheeseen juuri "yleisenä
kysymyksenä", ilmiönä. Yksilöt tulevat ja
menevät, ihmisten tapa etsiä syntipukkeja,
epätieteellisiä selityksiä, ikuisia totuuksia
sekä hyvän ja pahan ikuisia lakeja - se säilyy.
Kerroit tunteestasi, joka sinulle saattaa
tulla, kun olet esiintynyt koko asevarastoasi
käyttäen henkisissä vaikeuksissa olevaa
jututtaessasi. Sanoisitko sitä sääliksi? Itse
ainakin olen kokenut jonkinlaista sääliä
sellaista kohtaan, joka ei ole kyennytkään
puolustautumaan, tai on tehnyt sen hyvin
asiattomalla, henkilökohtaisuuksiin menevällä ja
karkealla tavalla.
Moni näyttää apua tarvitsevan - moni
sellainenkin, joka ei ole avoin inhimilliselle
empatian tunteelle (vaikka aihe olisi
keksittykin).
Lisää yleisiä kysymyksiä, mutta muista
aiheista!
KUULE MINUSTA TUNTUU AIVAN SILTÄ ETTEI SINUA OLE
KOSKAAN OMA ISÄ RAISKANNUT.
jos tällainen tapahtuma olisi joskus elämässäsi
ollut, luulen että suhtautuisit ehkä hiemen
empaattisemmin kuitenkin raiskattuun ihmiseen ja
hänen kiukkuunsa helvetin tyhmästä mikko-
saarnasta.
no, sanot ettei netti voi todella auttaa.
kyllä minä luulen että voikin.
jos on empaattista ja asiantuntevaa väkeä täällä.
te usein teoretisoitte ja keikaroitte omilla
koukeroisilla verbaalisella taidolla ja ajatus-
kuvioilla, mutta kun tulee oikea ihminen ja
huutaa avuksi ja tahtoo tulla kuulluksi, pakenette
oman älykkyytenne taakse ja puolustelette ettei
netissä voi ketään auttaa.
no siitähän voidaan olla eri mieltä, vain
raiskauksen uhri voi tietää voiko täälläö ainakin
lieventää hänen huonovointisuuttaan yrittämällä
parhaimpansa.
jos sinä et tähän usko, voit kuitata avunhuudot
kuulemattomuudella tai uskottelemalla ettei se
mitään auta ym vastaavaa.
anna kuitenkin toisten tehdä niinkuin heistä
tuntuu.
ei varmaan koskaan voi antaa liikaa tukea
raiskauksen uhreille, ajattele sentään että
raiskaaja oli vielä oima isä!
kyynisellä älykkyydellä ei pitkälle tällaisessa
asiassa potkita.
Olen 100%:sti samaa mieltä edellisen kanssa.
Opleville
Käsittääkseni tässä kissakeskustelussa ei
sitäpaitsi ollut missään vaiheessa kysymys siitä,
että hän olisi keskustelupalstoilla hakemassa
itselleen apua.
Hänhän on jo saanut apua ja on jo "kuivilla" ja
itse lukemassa itseään auttajaksi muille samaa
kokeneille. Käsittääkseni hän ei ole missään
vaiheessa ollut kerjäämässä täältä myötätuntoa,
vaan hänellä on ihan toiset motiivit kirjoittaa
tänne ja kertoa tarinaansa.
En pidä itseäni epäempaattisena enkä kylmänä
älykkönä, olen kylläkin auttamisen
teoriapainotteinen asiantuntija. Kun en itse ole
tähän kissarepojuttuun millään tavoin perehtynyt,
ovat kirjoitelmani ainakin tässä asiassa pelkkää
puhdasta teoretisointia.
Kissalta itseltään saa tietysti parhaan
vastauksen, miten paljon pakana ja auttaja ovat
hänelle olleet riehumisellaan avuksi ja se on
ainoa asia, millä on merkitystä, siitä olen aivan
vakuuttunut. Kuitenkin voisi esimerkiksi
(teoreettisestikin) kysyä, miten paljon
ulkopuolisten kettujahti on vaikuttanut Mikon
puolustusmekanismeihin ja koventanut hänen
tuomiotaan kissalle ja onko sen vaikutukset
olleet positiivisia vai vain lisänneet kissan
ahdistusta. Tätä tarkoitin, kun puhuin hyvän
tarkoituksen hakoteille menosta.
Olen aikamoinen femakko joten kaikki naisiin
kohdistunut väkivalta on minulle suoranaisen
vihan kohde. Sen poistaminen ja siihen
vaikuttaminen ei kulje kuitenkaan tämmöisten
prosessien kautta, minun mielestäni.
Lynkkaamiset, ristiinnaulitsemiset ja kostoaktiot
ylipäätänsä eivät vain mahdu minun kaaliin
minkään vääryyden korjaamiseksi.
Olen pahoillani etten voi teitä tukea. Kissa sen
sijaan saa kaiken tukeni. Ainoa kirjoittaja, jota
olen haistatellut tällä palstalla ja jolle olen
toivottanut parannusta pahan papin sairaudesta,
on Mikko.
EN YMMÄRRÄ MIKSI MINUN SYMPATIANOSOITUKSENI
RAISKATULLE LEIMATAAN RIEHUMISEKSI.
TÄMÄ ON NIMITTÄIN ENSIMMÄINEN KERTA KUN OLEN
ASIAA KOMMENTOINUT.
EN TIEDÄ ASIASTA ENEMPÄÄ KUIN TÄMÄN VIIMEISEN 2
KITJOITUKSEN VERRAN.
VAIKUTTAA KUUMALTA AIHEELTA!?
"Jätämmepä hetkeksi sivuun mainitun
julistajan.Pohdimme hänen aiheuttamaansa
huomiota:mitä se kertoo meistä jotka
keskustelemme hänestä?
Kertooko se huolestumisesta uskonnollisen
julistamisen sosiaalisista vaikutuksista ja
tosiasiallisesta moraalista? Kertooko se
inhimillisestä juoruilunhalusta, vai aidosta
huolestumisesta mainitun julistuksen
kristillisestä oikeellisuudesta?
Onko tämän saarnaajan persoonana käsittely
osoitus kiinnostuksesta yleensäkin uskontoa
kohtaan, vai kuvaako se jopa tympiintymistä
antaumuksellisiin ei.valtiollisiin seurakuntiin?"
Minusta tuo kaikki kertoo meistä voimakkaasti
reagoivista ihmisistä vain sitä, että ihmiset
välittävät.Että ihmisillä on vielä oikeustajua.
Joku sanoi että pitää Mikkoa harmittomana.
Voisinpa sanoa että Mikko ei todellakaan ole
harmiton, mikäli hänen sielunelämäänsä on vähän
perehtynyt. Mikon voi kyllä näillä palstoilla
ohittaa vain sivuuttamalla ne aiheet jotka
käsittelevät tätä aihetta, mutta aina on niitä
jotka joutuvat olemaan ja kasvamaan Mikon
vaikutuspiirissä, ja se ei ole ollenkaan
harmitonta. Varsinkin kun on kysymys ihmisestä
joka on vaikutusvaltaisessa asemassa moniin
ihmisiin nähden, ei häntä voida pitää
harmittomana. Voihan sitä aina toivoa että nämä
reaktiot ehkä joskus voisivatkin alkaa
kilisyttämään joitakin kelloja Mikon
päässä...mikä kyllä on todella epätodennäköistä.
Tästä keskustelusta huomaa kuinka silloin, kun
tällaisia asioita aletaan järkeistämään
alkujärkytyksen ja raivonkin jälkeen, alkaa
ilmaantua näitä jotka "ymmärtävät" Mikkoa, ja
muutenkin tämän turruttavan jauhamisen jälkeen
antavat erilaisia näkemyksiä asiaan. Enkä
ihmettelisi jos lopulta jossain vaiheessa ihmiset
alkaisivat etsiä itsestään syitä Mikon
käyttäytymiseen, ja kenties ehkä säälimäänkin
tuota reppanaa.Tyyliin:"ollaanko me itse sitten
niin täydellisiä, kyllä meissäkin on vikoja jne.."
Tämä reagointi saarnaaja Mikko Lahteen ei siis
mielestäni kerro niinkään kristinuskosta tai
uskomisesta ylipäänsä. Se ei kerro
juoruilunhalusta. Se kertoo vain siitä, miten me
annamme kohdella esim.seksuaalirikosten uhreja
kristinuskon nimissä. Minun mielestä siis
tällainen reaktio on hyvä, eikä paha asia.
Ja se on aina hyvä, kun ihmiset reagoivat
voimakkaasti noin yliampuvan mielettömiin
väitteisiin, mitä Mikko on sanonut.
Silloin kun niin ei tapahdu, ollaan vaarallisen
välinpitämättömiä.
Minä se olin joka kutsuin häntä harmittomaksi, ja
myönnän, että itseäni jäi ajatus vaivaamaan kun
olin jo postannut juttuni. Tarkoitin kyllä
harmiton keskustelupalsoilla, sillä enhän tunne
tämän henkilön toimintaa kun tästä lähtökohdasta.
En usko että hän ahkerasta kirjoittamisestaan
huolimatta saa ketään käännettyä, sillä ihmisten
mielipiteisiin on todella vaikeaa vaikuttaa tämän
välineen kautta.
Miten hän vaikuttaa lähiympäristössään, niin
sehän jää arvailujen varaan, joten siihen asiaan
en tohdi mielipiteilläni puuttua.
Edellä jo kirjoitin mitä mieltä olen
insestikeskustelusta, joten ei tässä siitä sen
enempää. Muistan kissan joku kertaa maininneen,
että aikoo terapeutiksi voidakseen auttaa muita
insestin uhreja, joka minusta kuulosti hienolta.
Jos hän on näin hyvin toipunut, niin uskoisin,
että hän myös kykenee yhden saarnaajan
mielipiteet jättämään omaan arvoonsa.
Jos kyseessä on saarnaajaM.L. elleissä.Niinkuin
joku väläytti moni tuntenee kyseisen henkilön
paremmin kuin Jumalan.Kissan tapauksessa hän on
hankkinut vihamiehiä ihan tarpeeksi.
"Kiehtovalla" tarkoitin tässä sellaista, mistä
ei tahdota päästä irti, sellaista, mikä
askarruttaa, sellaista, mikä antaa ajattelemisen
aihetta tavalla tai toisella. Kaikki "kiehtova"
ei ole positiivista tai harmitonta (esim.
huumeisiin tutustuminen, holtittomaan
sukupuolielämään heittäytyminen jne.).
Stalinkin oli kuuleman mukaan kiehtova
henkilö. Enkä tässä nyt vertaa ketään mihinkään,
koska en halua kenenkään maineen lisääntyvän
entisestään.
"Kiehtovalla" tarkoitin tässä sellaista, mistä
ei tahdota päästä irti, sellaista, mikä
askarruttaa, sellaista, mikä antaa ajattelemisen
aihetta tavalla tai toisella. Kaikki "kiehtova"
ei ole positiivista tai harmitonta (esim.
huumeisiin tutustuminen, holtittomaan
sukupuolielämään heittäytyminen jne.).
Stalinkin oli kuuleman mukaan kiehtova
henkilö. Enkä tässä nyt vertaa ketään mihinkään,
koska en halua kenenkään maineen lisääntyvän
entisestään.
"Kiehtovalla" tarkoitin tässä sellaista, mistä
ei tahdota päästä irti, sellaista, mikä
askarruttaa, sellaista, mikä antaa ajattelemisen
aihetta tavalla tai toisella. Kaikki "kiehtova"
ei ole positiivista tai harmitonta (esim.
huumeisiin tutustuminen, holtittomaan
sukupuolielämään heittäytyminen jne.).
Stalinkin oli kuuleman mukaan kiehtova
henkilö. Enkä tässä nyt vertaa ketään mihinkään,
koska en halua kenenkään maineen lisääntyvän
entisestään.
"Kiehtovalla" tarkoitin tässä sellaista, mistä
ei tahdota päästä irti, sellaista, mikä
askarruttaa, sellaista, mikä antaa ajattelemisen
aihetta tavalla tai toisella. Kaikki "kiehtova"
ei ole positiivista tai harmitonta (esim.
huumeisiin tutustuminen, holtittomaan
sukupuolielämään heittäytyminen jne.).
Stalinkin oli kuuleman mukaan kiehtova
henkilö. Enkä tässä nyt vertaa ketään mihinkään,
koska en halua kenenkään maineen lisääntyvän
entisestään.
No johan tuli runo! Onpa kone innoissaan!
Puhut holtittomasta sukupuolielämästä. Juuri sitä
olen ikäni ajatellut. En osannut pukea sitä
sanoiksi, kun kokemusta ei ole. OLen valmis
Herttaa...........................................
.............