Kuinka huomionhakuinen mielestäsi olet?

Mulle riittää enää vain kumppanin huomio en kaipaa eikä kiinnosta kenenkään muiden huomio, oikeastaan haluan olla muiden osalta täysin huomaamaton nykyisin. Rauhassa rakkaan kanssa on parasta muut saa elää miten haluavat, ei kiinnosta. Olen saanut tarpeekseni sekä hyvää että huonoa huomiota, eikä se ole elämässä se tärkein juttu. Tärkeintä on hyvä toimiva parisuhde, jossa kaikki huomiontarpeet tulee hoidettua.

Hyvää päivänjatkoa kaikille huomionhakuisille ja huomiota kammoksuville :)

Huomiohuoraaminen on elämäntehtäväni kaikilla osa-alueilla. Olen ajatellut ryhtyä isona turhaksi julkkikseksi. Aloitan pyrkimällä BB:hen, Idolsiin ja Maalaistalon emännälle suhlhanen-ohjelmiin. Lisäksi olen jo saanut selville Seiskan toimittajien numeroita. Ai niin ja alan raportoimaan paskantamiseni ja muut elämäni merkkihetket Facebookiin.

Jos mä nyt jotain lisään omaakin ajatusta, vaikka tuo "näin on hyvän" kommentti oli täydellisen tyhjentävä. Siitä käy julki kaikki mun syvimmät ajatuksetkin lyhyesti ja ytimekkäästi.Sanoisinko että jopa näin. Aikansa kaipaa muiden huomiota enemmän tai vähemmän riippuen ihmisestä, mutta tulee se hetki elämässä, kun sitä ei enää kaipaa. Sitä jopa välttelee.

Se mikä loppujen lopuksi merkitsee, on se oma rakas ja suhde hänen kanssaan. Perhekin tietysti. Ne rakkaimmat ihmiset. Muiden ihmisten huomioltakaan ei voi välttyä ja jossain tilanteessa pakosti joutuu tulemaan huomioiduksi asioita setviessä. Ajatuksia julki tuodessa.

Mutta se merkitys on siellä rakkaiden parissa.

Töissäkin saa huomiota ja joutuu antamaan huomiota, halusi tai ei. Se on edellytys jotta työ sujuu. Monissa ihmiskontakteissa joutuu huomion kohteeksi ja antamaan huomiota, vaikka sitä ei varsinaisesti edes kaipaisi.

Mä olen aina solminut tietoisesti vähän ystävyyssuhteita ja kaveruussuhteita, koska mä en jaksa huomioida kaikkia kaiken aikaa. Enkä tulla huomioiduksi. Voi olla vaikea uskoa, kun täällä olen paljon äänessä.

Oikeastaan tää onkin ainoa paikka, missä mä olen äänessä näin paljon. Tietyllä tapaa tääkin on huomion hakua kirjoitella tällaisella palstalla. Mutta alun idea on ollut itselle ainakin, että mä pääsen puhumaan ihmisten kanssa ajatuksia auki. Omia ja toisten. Joskus oli hetki, kun oma pää ei riittänyt antamaan vastauksia kaikkiin mieltä polttaviin kysymyksiin. Eikä aina vieläkään, vaikka jo huomattavasti paremmin.

Nyt tästä on jäänyt enää oikeastaan tapa. Ei oikeastaan hirveesti kiinnosta monikaan asia keskustelun tasollakaan. Mutta tulee hölistyä silti.

Mistä tuli mieleeni, että pitäsköhän lähteä pois.

a) oman kumppanin suhteen? en juuri ollenkaan
b)yleensä vastakkaisen sukupuolen suhteen? minimi
c) ystävien suhteen?aika vähän
d) yleensä ihmisten suhteen, myös oman sukupuolen?hitsin vähä

a) oman kumppanin suhteen? -hyvinkin
b)yleensä vastakkaisen sukupuolen suhteen? -vähän
c) ystävien suhteen? -kohtalaisen
d) yleensä ihmisten suhteen, myös oman sukupuolen? -hieman

mur

a) oman kumppanin suhteen? En juurikaan. Annan mielummin huomiota, kuin kaipaan sitä itselleni. Tai sitten saan sitä vain riittävästi, enkä siksi kaipaa.
b)yleensä vastakkaisen sukupuolen suhteen? En yhtään. Huomiota tulee, kun on tullakseen, mutta en hae sitä.
c) ystävien suhteen? Liian vähän kuulemma.
d) yleensä ihmisten suhteen, myös oman sukupuolen? Muutama kerta vuoteen tunnen tarvetta huomiolle jotenkin yleisesti. Saan riittävästi ja yli tarpeenkin huomiota elämässäni. Ennen alle 30v. sitä kaipasi aika paljonkin, nykyään sitä kaipaa aika vähän. Jotain rupatteluseuraa jonkun verran. En olisi valinnut etätyötä ja ollut vuosia kotona, jos olisin nykyään kovin huomionhakuinen ihminen. Kyse on ollut siis täysin omasta valinnasta.

a) oman kumppanin suhteen? aika huomonhaluinen ja mustis :(
b)yleensä vastakkaisen sukupuolen suhteen? Aika huomionhaluinen..
c) ystävien suhteen? En kovin huomionhaluinen...
d) yleensä ihmisten suhteen, myös oman sukupuolen? Joskus..

rupesin tässä pohtimaan ja päädyin tulokseen että yleisesti ottaen enpä juurikaan.. jospa sitä ei vaan oo osannu kaivata tai jos saaki jo tarpeeksi. no viime suhteen tapaisessa huomasin toisinaan hakevani sitä huomiota ja se tuntui ärsyttävältä huomata ja mitä noihin "ystäviin" niin jos iskee seurankipeyski niin alkaa hilautua tavallaan lähemmäksi mut sitte kyllästyy ja alkaa keksiä ite jotain.. ettei oo tavallaan silleen riippuvainen saako sitä vai ei ku alkaa tuntuakki typerältä.

joten enpä juurikaan ainakaan ite huomaa, suhteellisen vähä itessään haen mitään.