Miksi ihminen

Itsetunto kohillaan ja asiat mallillaan. Mikäs sitä silloin liioin horjuttaisi... :-)

Oletetaan että ihmistä on lannistettu koko elämänsä ajan ja hän on tästä huolmitta tajunnut perimmäisen tasa-arvonsa kanssakulkijoiden kanssa ja ns. löytänyt itsensä ja tajunnut tilanteen.

Miten häntä voi siitä lähtien millään tavalla alistaa? Tuo "alistaminen" on ollut silloin koko hänen elämänsä arkensa. Yhtä paljon kuin metsä estää eläintä kulkemasta vapaasti estää lannistamispyrkimys lannistumatonta. Se vain ei toimi, se ei kertakaikkiaan toimi.

Sitten vielä kun tajuaa että mitä lannistumattomampi on ja mitä turhemmaksi lannistaminen muuttu - sitä enemmän tämä lannistavuus kuvastaa niitä asioita joita lannistaja itse pelkää kaikkein eniten. Tällöinhän hän kaiken lisäksi suoraan tiedon niistä välineistä joilla lannistajat lannistetaan - koska lannistumaton ei tarjoa pienintäkään vihjettä siitä mikä hänet voi pysäyttää on lannistamisen lähtökohtana vain ja ainoastaan lannistajien oma pelko joka heijastuu heidän lannistumispyrkimysiin.

Lannistajat yrittävät tehdä toisille sen mitä he itse pelkäävät kuin ruttoa. Tuo jatkuva pelko ulkoistetaan.

Kun se ketä yritetään lannistaa tajuaa tämän hänestä tulee sekä vapaa että vaarallinen lannistamaan pyrkiville. Hänen ei tarvi kehittää minkäänlaista suhdetta lannistajiinsa tai arvostaa heitä, mutta hänellä on tiedossaan se mikä vie lannistajilta maton alta.