Minua on vaivannut suhteessani sen alusta saakka se tosiasia, että miehelläni on ystävänä nainen. Tämä nainen - joka iältään voisi olla mieheni äiti - soittelee säännöllisesti ja epäsäännöllisiin aikoihin, millon nyt sattuu olemaan sillä tuulella. He juttelevat mistä juttelevat, tavallisista asioista (jos olen kuulemassa).
Mieheni on yrittänyt selittää minulle heidän ystävyyssuhdetta, mutta en meinaa ymmärtää sitä, en millään. En koe naista uhkana, mutta jostain syystä en pysty täysin hyväksymään heidän ystävyyttään. En minä osaa ajatella tilannetta, jossa minulla olisi yli 50 vuotias mies ystävänä!
Eli, kertokaapas te viisaammat, onko tämä aivan normaalia.
Onko normaalia, että ystävänä on vanhempi nainen? Onko normaalia, että mieheni käy silloin tällöin heillä - ei pelkästään kahvilla, vaan ihan vaan olemassa (saattaa vaikka päiväunet ottaa toisen sohvalla jos vasyttää)?
Mikä tämä tälläinen suhde on? Vai olenko huolissani ihan tyhjästä ja minun pitäisi hyväksyä, että ystäviä voi olla, sukulpuolesta ja iästä välittämättä?
T: Hanna, ymmällään
Mieheni on yrittänyt selittää minulle heidän ystävyyssuhdetta, mutta en meinaa ymmärtää sitä, en millään. En koe naista uhkana, mutta jostain syystä en pysty täysin hyväksymään heidän ystävyyttään. En minä osaa ajatella tilannetta, jossa minulla olisi yli 50 vuotias mies ystävänä!
Eli, kertokaapas te viisaammat, onko tämä aivan normaalia.
Onko normaalia, että ystävänä on vanhempi nainen? Onko normaalia, että mieheni käy silloin tällöin heillä - ei pelkästään kahvilla, vaan ihan vaan olemassa (saattaa vaikka päiväunet ottaa toisen sohvalla jos vasyttää)?
Mikä tämä tälläinen suhde on? Vai olenko huolissani ihan tyhjästä ja minun pitäisi hyväksyä, että ystäviä voi olla, sukulpuolesta ja iästä välittämättä?
T: Hanna, ymmällään
Vastaukset 7
Vanhimmat
olisi normaalia? Ja vaikkei olisikaan niin eikö ystävyys ole aina upea juttu?
Itselläni on ystävänä nuorukainen, jonka äiti voisin ikäni puolesta olla. Kieltämättä olen myös joskus törmännyt keski-ikäisten ihmisten ennakkoluuloihin aiheen tiimoilta, mutta tämä nuori ystäväni ei kertomansa mukaan koskaan. Et suinkaan ole vain keski-ikäistymässä ennen aikojasi ;D?
Ystävyys on varmasti maailman tärkeimpiä asioita, ja tiedän, että tuntuu hölmöltä edes kysyä, onko se normaalia.
Kysyn sitä silti... mustasukkaisuuttani kai.
Haluaisin Tiina kysyä sinulta muutamaa aika henkilökohtaista ja rehellistä kysymystä. Auttaisit minua ymmärtämään paremmin.
Kuinka ystävyyssuhteesi tähän nuorempaan poikaan alkoi? Oliko siinä minkään asteista ihastumista, kummankaan puolelta?
Mitä teette yhdessä kun tapaatte? Onko teillä yhteisiä tuttuja?
Mitä ajattelet hänestä - onko hän kuin "oma poika" vai etkö ajattele hänen ikäänsä ollenkaan, eli unohdatko, ettei hän ole saman ikäinen kuin sinä? Voisiko hän olla kuka tahansa ystävistäsi?
Onko sinulla ollut koskaan romanttisia ajatuksia häntä kohtaan? Oletteko koskaan esim. suudelleet?
Oletko tavannut hänen tyttöystäviään? Kuinka he ovat suhtautuneet sinuun?
Mitä ajattelet, jos miehelläsi olisi ystävänä 25-vuotias nainen?
Kiitos jos voit vastata!!
Ystävyyteni tuohon nuoreen mieheen alkoi eräästä yhteisestä intressistä, jonka jätän tässä mainitsematta. Kumpikaan ei ensitapaamalta tosin edes tiennyt sellaisen olemassaolosta. Tapasimme myöhemmin melko usein paikassa, jossa en ikinä itse olisi tuttavuutta lähtenyt hieromaan, mutta poika ilmeisesti kuuli ajatukseni :) ja tuli juttelemaan niitä näitä. Siitä se lähti. Kai siinä jonkin sortin ihastustakin oli pelissä mukana, mutta vain ystävätasolla. Poika oli tutustuessamme alaikäinenkin, joten romanttiset ajatukset aivan varmasti jäi taka-alalle.
En ajattele häntä "omana poikana", mutta hän ei nimenomaan voisi olla "kuin kuka tahansa" ystävistänikään. Pystyn puhumaan luontevasti pojan kanssa henkilökohtaisista asioistani, joista en voi puhua juuri kenenkään ystäväni kanssa. Joskus olen kertonut hänelle kommelluksistani, joista varon hiiskahtamasta edes miehelleni! Nyt vasta tiedän, että puhuminen joistain asioista todellakin helpottaa oloa jos toinen pelkästään kuuntelee eikä suhtaudu asiaan moralisoivasti, syyttävästi tai edes epäillen kuten aviopuolisoilla toisinaan on tapana. Sama juttu hänen puoleltaan: Hän pystyy keskustelemaan kanssani asioista, joista ei taatusti kerro edes omille vanhemmilleen, koska vanhemmilla on samoja taipumuksia kuin aviopuolisoilla...
Emme tee yhdessä mitään erikoista. Tapaamme vain sen yhteisen intressin merkeissä tai juttelemme. Tai pitäisi kai sanoa keskustelemme. Parhaimmillaan olemme puhuneet henkeviä useita tunteja putkeen. Kun tapaamme olemme lähes aina kahdestaan. Muiden seurassa kun ei voi puhua mistä tahansa. Yhteisiä tuttavia ei kovin montaa ole enkä ole tavannut pojan tyttöystävääkään, koska hän asuu toisessa kaupungissa.
Jos miehelläni olisi 25-vuotias nainen ystävänä niin hieman ihmettelisin, koska miehelläni ei ole koskaan ollut muuta ystävää kuin minut. Silti se olisi ihan ok.
Ystävyys on hieno asia. Iällä ei ole väli, jos
ihmiset tuntevaa sielujen sympatiaa.
Älä sotke heidän välejään, itse asiassa siitä
ystävyydestä voi olla jopa apua sinulle..
nimittäin itselläni on ollut toistakymmentä vuotta
nuorempi mies ystävänä; keskustelumme ovat olleet
erittäin rehellisiä ja antoisia molemmille. Usein tämä mies on kysynyt minulta ns neuvoja koskien omaa liittoaan. Voin vakuuttaa, että ystävyydestämme ei ole ollut mitään uhkaa heidän liitolleen, päinvastoin !
No normaaliahan tuo voisi olla jos kyseessä on suhde, mutta harvemmin pelkkiä ystäviä tuon ikäiset ovat.
Sillon kun toisen kanssa viettää enemmän aikaa kuin oman kullan kanssa niin on syytä epäillä jo että heidän välillään on jotain. Ja varsinkin, jos toisen naisen luona käydään "nukkumassa päiväunia" (?) niin epäilisin suuresti.
Ei pidä olla liian sinisilmäinen ja höynäitettävissä. Hänellä voi olla seksisuhde naisen kanssa tai sitten he seurustelevat ja sinä et tiedä mitään. Ja nainen varmasti suostuu jakamaan miesystävänsä. Kannattaisi selvittää vähin äänin asia ja hommaa vaikka väkisin ittelles joku miesYSTÄVÄ ja katso miten miehesi siihen suhtautuu.
Toivottavasti saat asiaan selvyyden ja toivotaan kuitenkin, että he olisivat vain niitä ystäviä...
Minusta on outoa, että miehelläsi on tuon ikänen "ystävä", joka voisi olla tämän äiti. Itse en sulattaisi asiaa, jos mieheni istuisi päivät siellä ja nukkuisi jopa päiväunia tämän luona. Ei ole kaikki ihan kohdallaan....epäilen vahvasti....en tiedä enää itsekkään mitä tohon pitäisi sanoa muuta kuin OUTOA.
Yleensä ystävät koostuu samanikäisistä ihmisistä ja on niitä vanhempiakin ystäviä, mut sinun miehesi on siellä yksin...ilman sinua. niin,jotain outoa on tekeillä. Kannattaisi jutella miehesi kanssa perusteellisesti asiasta tai niin minä ainakin tekisin.
Meillä on äitini kanssa(54)yhteinen ystävä, joka on tutustunut molempiin eri kautta, mutta mikä on sattumalta vaan meidän molempien ystävä. Ihmiset on niin erilaisia, meidän yhteinen ystävämme on 20- vuotias, ja nainen, eli rakkaussuhteesta ei ole kummankaan kohdalla kysymys. Tiedän monia tapauksia, joissa ystävä on 20 vuotta vanhempi, älä ole huolissasi, jos miehesi esimerkiksi kysyy naiselta teidän parisuhteeseenne neuvoja, hän todennäköisesti saa parempia neuvoja kuin ikäisiltään naisilta. on rikasta, että miehelläsi on tuollainen ystävä!