Kirjoitin jo avioero -palstallekin tuntemuksiani ja ajatuksiani. Miehelläni on todennäköisesti jonkin asteinen masennus ja hän pohtii nyt monenlaisia asioita, myös liittomme jatkumista.
Olemme olleet yhdessä vuosikaudet, avioliitossa yli 10 vuotta. Aina on ollut haaleampaa ja välillä parempaa, ei kai mikään pitkä liitto vaaleanpunaista ole. Nyt kuitenkin tuntuu että ranka katkeilee ja osasyynä on varmasti miehen työuupumus -kaikki merkit viittaavat siihen.
Mies on yrittäjä ja työ on suuri osa hänen elämäänsä. Paineita on tullut siis monesta suunnasta, lähinnä työn ja kodin ajankäytön vuoksi. Minä olen ollut varmasti vaativa vaimo, kun en ole alistunut ns. yrittäjän leskeksi tai kotirouvaksi, vaan olen halunnut ja vaatinut miestänikin osallistumaan arkeen.
Pelkään eroa, sillä menetän erossa yhteisen perheen lisäksi miehen, jota rakastan, kodin, työn, kaiken. Lapset jäisivät minulle ja uutta saa rakennettua, mutta kun haluan mieheni ja elävän liiton takaisin.
Päivät tuntuvat niin pitkiltä, osaan vain itkeä ja murehtia. Pelkään nyt takertuvani mieheeni, vaikka tiedän hänen haluavan tilaa omille ajatuksilleen. Tiedän että masennuksen hoito tarvitsee aikaa ja apua, mutta pelko erosta ahdistaa minua valtavasti. Miten jaksan antaa ajan kulua?
Olemme olleet yhdessä vuosikaudet, avioliitossa yli 10 vuotta. Aina on ollut haaleampaa ja välillä parempaa, ei kai mikään pitkä liitto vaaleanpunaista ole. Nyt kuitenkin tuntuu että ranka katkeilee ja osasyynä on varmasti miehen työuupumus -kaikki merkit viittaavat siihen.
Mies on yrittäjä ja työ on suuri osa hänen elämäänsä. Paineita on tullut siis monesta suunnasta, lähinnä työn ja kodin ajankäytön vuoksi. Minä olen ollut varmasti vaativa vaimo, kun en ole alistunut ns. yrittäjän leskeksi tai kotirouvaksi, vaan olen halunnut ja vaatinut miestänikin osallistumaan arkeen.
Pelkään eroa, sillä menetän erossa yhteisen perheen lisäksi miehen, jota rakastan, kodin, työn, kaiken. Lapset jäisivät minulle ja uutta saa rakennettua, mutta kun haluan mieheni ja elävän liiton takaisin.
Päivät tuntuvat niin pitkiltä, osaan vain itkeä ja murehtia. Pelkään nyt takertuvani mieheeni, vaikka tiedän hänen haluavan tilaa omille ajatuksilleen. Tiedän että masennuksen hoito tarvitsee aikaa ja apua, mutta pelko erosta ahdistaa minua valtavasti. Miten jaksan antaa ajan kulua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
hakekaa apua uupuneelle mihelelsi..ja ottakaa aikalisä..On hirveän raskasta huolehtia masentuneesta puolisosta vuosikaudet..sinäkin tarvitset omaa aikaa ja työstämistä miehesi masennuksen takia...masennus saataa yllättää sinutkin ellet tee asialle jotakin..
...Mieheni oli myös yrittäjä...oireili kuin masentunut ja suhteemme oli välillä karikolla. Silloin mietin mihin mieheni minussa aikoinaan ihastui..no sehän oli iloisuus..hauskaa seuraa... yms. Yritin löytää itsestäni tämän ihmisen ja samalla sain mieheni katsomaan minua uudella silmällä. Kuitenkin mieheni kärsi ns. masennuksen oireista.. varasin lääkärin ja mieheni meni...kertoi juuri oireet masennukseen, mutta onneksi lääkäri ei ollutkaan ihan varma vaan laittoi mieheni verikokeisiin..ja ylläri miehelläni olikin veren sokerit niin korkeat että luokiteltiin 2 luokan diapeetikoksi... aloitimme ruokavaliot..liikunnan... mieheni virkistyi ja niin meidän liittomme alkoi uuden kukoistuksen...