nykynaiselle enään kunnon duunari tai rakentaja rane kelpaa. olen treffeillä etsinyt seuraapitkän sinkkuuteni lopetusaikeissa ja profiiliini on vastaillu useampikin ystävällinen naisihminen joiden kanssa ollaan postia laiteltu viestejä kirjoiteltu ja soiteltu. kaikki on menny hienosti ja minuun on jo puhelimessakin ihastuttu mutta.......... heti kun tulee puhetta mitä työtä teen ni jo loppuu juttelut ja viestittelyt profiilit poistuu viestejä lakkaa tulemasta ja kiinnostus loppuu heti. miksi?
kysyn vaan. enkä kumminkaan ihan paskahommis ole. olen maanrakennuskoneen kuljettaja. m29w kunnollinen sisäsiistiksikin oppinut toista kuunteleva ja rento rehellinen suomalainen äijä.
tuntuu uskomattomalta:(
kysyn vaan. enkä kumminkaan ihan paskahommis ole. olen maanrakennuskoneen kuljettaja. m29w kunnollinen sisäsiistiksikin oppinut toista kuunteleva ja rento rehellinen suomalainen äijä.
tuntuu uskomattomalta:(
Vastaukset 44
Vanhimmat
Mulle kyl kelpaisi, mutta vähän vanhempaa painosta kenties. Ehkä sana rakennuskoneenkuljettaja herättää ajatuksen, että sä olet aina joko rakennuksella tai kulkemassa sinne tai takaisin. Ainakin mun kokemuspiirissä on kaivinkoneenkuljettaja, jota ei nähnyt oikeastaan koskaan muualla kuin kaivuriinsa menossa tai siitä poistulossa. Ei sellaista jaksa. Mutta mä epäilen, että sussa on vielä joku muukin piirre, joka on saanu pimut vetäytyyn. Kyse on kuitenkin kokonaisuudesta.
näinkin. esim puh keskusteluissa kävi ilmi et he kenen kans siihen edettiin olis kaikki halunnu kuollakseen nähdä pian mut se ammatti.
en usko ennen kuin näen;)
Ootko ihan varma, ettei ollu aamuisia eväsjuustoja hampaitten välissä, tai ettei nuuska ole polttanu ikeniä ? Tai sattuiko jäämään hikinen paita päälle vai sukat vaihtamatta. Vaikea uskoa että kellekään ammatti tekisi niin tiukkaa, että siihen tyssää kaikki.
Mihin mun kiinnostukset on tyssänny, niin johonkin vielä pikkumaisempaan: maiskuttaa syödessään, imeskelee hampaitaan liian pitkään ja kovaan ääneen, kipeän kropan valittelut, "mä rakastan vissiin vieläkin exää", punaviini ja kynttiläillallis-tarjoukset, mies tulee puku päällä, antaa jonkun typerän koriste-esineen lahjaksi jne. Pahimmat kaikista: haluaa "pitää hyvänä" ja "kesyttää" heti kättelyssä.
mahdollista että juustot olis vielä hampaissa ollu kiinni tai paita olisi hielle haissu ku ei vielä keretty edes näkemään
sen ratkaisee, tosi juttu. mutta on meitä sellaisiakin jotka tekevät säännöllisiä työpäiviäkin. tosin lähden minäkin aikaisin 5.40 aamulla ja tulen 16-16,30 aikoihin takaisin. sen jälkeen omistin ainakin ex liitossa aikani perheelle kuten myös viikonloput.
Pitänee sitten nähdä.
missä miten ja milloin.
[email protected]
En mä elävältä niele.
en vaan ole kerenny vastaamaan:)
Kumma juttu, minä taas en ikinä kelvannut nuorempana amispojille tai työläisille, vaikka monen tällaisen perään haikailin...tykkäsin istua illat nenä kiinni kirjassa ja kirjoittaa runoja. Sellainen taidan olla vieläkin. Lisäksi tykkään puhua teorioista ym. Olen siis suomeksi sanottuna liian tylsä. Nyt olen akateeminen ja niin on miehenikin. Olen hyväksynyt tosiasiat ja tyytyväinen elämääni.
Mitäs jos lakkaisit vittuilemasta rivien välistä.
Tarina on tosi.
Mulle kyllä kelpais! Itse asiassa kun seuranhakupalstalle on tullut joskus laitettua että hakusessa olis tavallinen suomalainen duunari-äijä, niin vastauksia on tullut vain marjanpoimijoilta jne :(
se tietokonenörttikin itseään voi jonkunlaiseksi duunariksi sanoa. tulis päiväksi meidän hommiin ni aamulla nukkuis pommiin ku oli niin puhki.
Millaisiin naisiin oikein törmäät, itseäni moinen ei haittaa, päinvastoin:)
kaippa ne on ollu jotain yli lukeneita hienohelmoja. mukavia ainaki puhelin keskustelujen perusteella.
Mieluummin mä duunarin ottaisin, kuin esim. insinöörin. Niin se vaan on, mutta eipä noita duunareita oikein "tarjolla" ole... valitettavasti. Sen takia ehkäpä vielä sinkkuna...
jos nettideiteistä puhut niin ei kannata tehdä liian hätäisiä joghtopäätöksiä. Mä en ole saanut yhtään vastausta viimeiseen kahteen vuoteen netistä. Baarissa mulla taas on todella kiitettävästi vientiä. Eli siis ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään niin seuraa saa. Enkä siis hae seuraa meikkibeibeistä, vaan sellaisista tavallisista näteistä näisista, ja joskus jopa oikein erittäinkin kauniista, ja juttuun tuleminen ei tunnu olevan mikään ongelma, päinvastoin.
minunkin kohdalla ollu. seuraa on aina baarissa riittäny ja mukaviakin keskusteluja käyty jopa todella kauniiden naisten kanssa mut aina sama ylikoulutettu tai professoria etsimässä. ei täs maassa kaikki voi mitään proffii olla.
näen akateemisia nousukkaita yllinkyllin työssäni, himot & halut hiipuvat niitä katsellessa ja kuunellessa. Kaikki eivät osaa edes 60W lamppua vaihtaa. Monille omien jälkiensä siivoaminenkin on yllättävän vaikea juttu (ei auta vaikka rautalangasta kientäs ja viäntäs).
Nämä vanhemmat yksilöt mm. proffat, ikäimmeiset, ovatkin jo toista maata, pääsee duunarinkin tasolle ja pitävät vertaisenaan. Osaavat jopa kiittää
Tavalliset duunarithan on usein sieltä sexyimmästä päästä, kyllä mulla ainakin aistit herää kun näkee hyväkroppaisen ja komean asfalttimiehen, rekkakuskin tai vaikka maanrakennuskoneen kuljettajan ;) Toinen asia on sitten se, miten hyvin ko. henkilön kanssa pystyy elämään... Kyse lienee sun tapauksessa siitä, millainen koulutus naisella itsellään on ja miten paljon hän arvostaa omaa ja kumppanin koulutusta. Meinaan vaan, että esim. lakinaisella ja putkimiehellä tai lääkärinaisella ja roska-autonkuljettajamiehellä ajatusmaailmat saattavat liikkua joskus niin eri atmosfääreissä, että yhteisen sävelen löytäminen voi monissa asioissa olla hiukan hankalaa. Tuokin on tosin tapauskohtaista, silloin kun kyseessä on se oikea niin sillä, oletko käynyt koulua 2 vai 20 vuotta ei ole mitään väliä. Sit tietty kannattaa muistaa, että ulkoiseen olemukseen ei koskaan voi panostaa liikaa, samoin hyvät käytöstavat eri tilanteissa tekevät aina vaikutuksen =) Koeta löytää tuttavuuksia myös oikeassa elämässä, ei pelkästään netissä sekä etsiä sellaisia naisia, jolle miehen ammatti ja koulutus ei ole se elämän suurin asia. Tietty helpommin sanottu kuin tehty, mutta sellaisia naisia varmasti löytyy!
on semmonen kummankin osapuolen juttu ja kyllä ne yhteiset sävelet yleensä löytyy jos niitä haluaa etsiä. minä ainakaan en töitten jälkeen töistä puhu jos ei kysytä koska kotona olaan ihan eri maassa ku hommis.kyllä minä ainakin haluan keskusteluja herättää kotioloissa jutella sellaisista asioista mitkä viittaa kummankin tekemisiin ja haluihin.
..niin hyvin kelpaisi kunnon duunari mullekin!! Jos olisit 39, niin voisin vaikka yrittääkin ;o)
Mistä teitä löytyy?
ikä perustuu jos toisesta tykkää. elin 10 vuotta itseäni 8 vuotta vanhemman naisen kanssa ja hyvin tultiin toimeen ja niin edellenkin mut samassa taloudessa asuminen on toinen juttu. kaksi ihanaa lasta teimme ja ylpeitä oltiin kumpikin ja ollaan edellenkin, ikäerosta huolimatta.
mihin perustuu että juuri duunari on sinusta ok??
itse pääkaupunkiseudulta olevana duunarina olen huomannut, että naisiin ei ole menemistä ainakaan stadin kapakoihin, jos ei ammatin puolesta ole jotain mielenkiintoista kerrottavaa.
naisten mielenkiinto loppuu juuri tuon, mitä teet työksesi? kysymykseen vastattuani.
...minä olen aina pitänyt ihan tavallisia duunareita jotenkin miehisempinä. Ihan tavalliset ihmiset kiinnostavat muutenkin! Sitähän ei voi mitenkään järjellisesti selittää, niin vain on minun mielestäni. Sitä paitsi minäkin käyn juuri niissä Stadin kapakoissa ja jos minua tyyppi kiinnostaa tyyppinä, niin kyllä minua silloin kiinnosta hänen työnsäkin, oli se sitten mitä hyvänsä!
Miten sitä jonkun duunin takia voi 'pitää' tai 'ei pitää' ihmisestä???
Ja edelleen kysyn, että mistä teitä duunreita löytyy? ;o)
kun jaksaa vaan hakea
meitä löytyy kunhan jaksaa kärsivällisesti etsiä;)
mustakarvaisia adonisvartaloisia entisiä atleetteja suitsalla tai ilman ?
...ihan urakalla etsin, päivin ja öin, kaipaan ja etsin.
Vanhan fraasin mukaanhan etsivä löytää, joten ehkä toivoa on myös mulla!!!!
Ja ihan varmasti joku työmieskin etsii mukavaa, nokkelaa, huumorintajuista, kälättämätöntä, elämästä ja ihmisistä (vaan ei titteleistä) kiinnostunutta kodin hengetärtä....
en ole ihan noin epätoivoinen vielä. Tulee mikä on tullakseen.
...en ole noin tosikkomainen!
Enkä onneksi ole epätoivoinen, enkä myöskään hetkeäkään epäile, etteikö löytyisi, kunhan runoilin ;o)
tosikko kuin epätoivoinen.
sullekki.
no täältä meitä löytyy;)
Pitäähän elämässä jotain kimmoketta olla.
... en ole tosikko enkä epätoivoinen, ei meillä taida olla mitään yhteistä keskustelunaihetta...eikä siis mulla syytä juuttua tähän väittelyyn...
Toivotan sulle siis oikein hauskaa, huumorintajuista ja mukavaa jatkoa! ;oD
kouluttamattoman pojan kanssa ja HÄNELLE oli suuri ongelma minun ja hänen erilainen sosioekonominen tausta ja koulutusaste.
Mä en itse vois unissanikaan kuvitella, että koulutus/koulutuksen puute/joku tietty ammatti olis mitenkään ratkaiseva juttu parisuhteen onnellisuuden kannalta.
Kun välittää toisesta, on kyllä valmis sovittelemaan eroavaisuuksista johtuvaa kulttuurien yhteentörmäystä (tai miksi sitä nyt nimittäisikään) varsin kärsivällisesti.
Olen vieläkin surullinen, ettei tuo exäni voinut millään uskoa, että pidin häntä todella mahtavana miehenä, enkä mitenkään ´luuserina´ tms. niinkuin hän kivenkovaan väitti.
(Muuten; eikös siinä Joe Millionaire-ohjelmassa tuo ´prinssi´ ollut tyyppi, joka varsinaisesti työskentelee (tai ainakin työskenteli ennen miljonäärin rooliaan) rakennusmiehenä, muistaakseni just jonku kaivinkoneen tms. kuljettajana...)
jos ei nainen arvosta ammattiasi. Minusta esim. ei olisi maanrakennuskoneen kuljettajaksi, vaatii varmasti sekin osaamista siinä missä muutkin ammatit. Ehkä jotkut naiset eivät ymmärrä ammattinimikkeesi sisältöä. Itse olen ihan eri alalla kuin sinä, mutta ei sekään juuri mitään riemunkiljahduksia naisissa ole saanut aikaan.. Niin että tsemiä ja kyllä jotkut naiset varmasti pitävät sinusta kuin ammatistasikin, niin kuin ehkä vastauksista olet saanut lukea:)
tunnu kukaan oikein ymmärtävän. eikä he vissiin haluakkaan.
hommana kuskin pitää olla kaikesta työmaan asioista perillä ja tietää aikataulut milloin mikäkin juttu pitää olla valmiina ja tehdä työnsä siinä järjestyksessä että kaikki työmaaliikenteestä postinkantoon onnistuu katkeamatta. kyllä siellä joutuu aivojaan käyttämään ihan tarpeeksi. kyllä siitä ressin saa jos haluaa:)
Koko naissukukunnan puolesta en voi vastata, mutta itse ajattelen, ettei ihmisen kiinnostavuus riipu hänen ammatistaan. Nettideitit nyt vaan ovat oma lajinsa. Nehän perustuvat juuri vaatimusten asettamiseen ja valkkaamiseen. En minäkään sieltä helposti löytäisi potentiaalista kavaljeeria, koska olen vain 160 cm pitkä, kiloja on 3-5 liikaa, enkä ole edes ammattikorkeakoulutettu.
luulis sun kokoselle olevan vientiä. Ehkä joku professori vois nipottaa sun koulutuksesta, mut suurin osa miehistä kelpuuttais sut puolisoks.
Laita vaan ilmotus deittipalstalle niin saat satoja vastauksia.
Tuo oli aika hyvin kiteytetty. se on juuri vaatimusten esittämistä. Ja kun ei yksi tai kaksi asiaa vastaa mielikuvaa hyvästä ehdokkaasta, niin se on armotonta menoa. Postit lakkaa kolisemasta.
...että ilmoituksiin nainen aina saisi vastauksia. Kaikki niin aina väittää ja luulin niin itsekin, vaan eipä toimi. Tyypit ilmeisesti laittavat mielummin itse ilmoituksen ja jäävät odottelemaan vastauksia, kuin vastaavat muiden ilmoituksiin. (Juu, näinhän tein itsekin ;o))
Siis olen ihan ok, kivat harrastukset, enkä laittanut edes mitään ihme vaatimuksia mihelle, se 'ihan tavallinen duunari' kelpaisi kyllä, mutta siltikin: vastauksia nolla. Ajat ovat muuttuneet...