30-vuotiaat naishakijat

kysymys on laiton, ei saa kysyä, mutta kun kysyvät mitäpä vastata? jos sanot että ei voi kysyä tollasta, ne ajattelevat että heti jää äitiyslomalle, jos kiellät ettei suunnitelmia voivat ottaa ja sitten voit jäädä äitiyslomalle kunhan olet ollut harjoitteluajan hiljaa aikeistasi, jos kysellään laittomia voidaan sitten antaa takaisinkin samalla mitalla. Eli valehtele jos aiotkin hankkia perhettä, sanot että et aio vielä...tai mitä vaan...

Mulla on kysytty lapsentekoaikeista viime vuonna (täytin just 30v., ei lapsia) ja siihen vastasin että ei ole suunnitelmissa. Periaatteessahan tällaisia ei pitäisi kysellä mutta ei se mua haitannut, vaikkakaan se ei kyllä heille kuuluisi. Kerran on kysytty muutama vuosi sitten vanhempien ja jopa sisaruksien tekemisiä ja silloin kerroin ehkä turhankin tarkkaan (nuorempana sitä luuli että kaikki täytyy kertoa). Nyt kyllä sanoisin kohteliaasti että ei millään pahalla mutta olen täällä työhaastattelussa enkä näe että vanhempani liittyisivät siihen millään tavalla. Mitä itse vastasit ko. kysymykseen?

Aihetta on jossain haastattelussa sivuttu vaikka asiasta ei tulisi keskustella ollenkaan.
Olen miettinyt, että seuraavan kerran kun aihe tulee joskus eteen, totean kysymykseen että minulla on n. 15 vuotta hyvää lapsentekoaikaa ja jonnekkin siihen väliin perheen perustaminen osuu jos sattuu osumaan...
Tulee aina muistaa että eihän niitä lapsia välttämättä yrityksestä huolimatta tulekkaan...
Miettikää mitä tällaiseen kysymykseen vastaa ihminen joka ei lapsia saakkaan. Tuleeko siinä tapauksessa vastata että "kiitos kysymästä, fysiikkani ei tue lasten saantia"??

Mielestäni mikään työ ei ole sellainen että sinun tarvitsee alkaa sevittämään perhepoliittisia suunnitelmiasi haastattelijoille

Tässä oma tarinani. Vaihdoin työpaikkaa vakkarista vakkariin paikkaan vuoden alussa ja koeaikana sain lähteä, koska työpaikan kuningatarta en miellyttänyt oltuani liian ahkera ja hänelle siten uhka. Nyt etsittyäni työpaikkaa, luulin olevani haluttu työntekijä ja saavani paikan tuota pikaa. No, niin ei ihan käynyt. Suurimmaksi esteeksi on muodostunut ikäni ja sukupuoleni; olen kuulemma lapsenteko iässä. Ja KAIKKI paikat, joihin olen päässyt haastatteluihin 300 hakijan joukosta on kysynyt lapsen teosta, vaikka se on laitonta ja yhdessä paikassa 50-kymppinen mies kysyi sitä kolme kertaa ja jankkasi siitä ainakin 20 minuuttia. Onpa masentavaa...Itsellä ei ole iästä huolimatta aikeita hankkia lapsia, varsinkaan tällaisessa elämäntilanteessa. Olenkin jo miettinyt, että pitäisikö todella alkaa yrittään saada vauvaa? Onko sitten äikkärin jälkeen sula mahdottomuus saada töitä, kun odotetaan ,että teen toisen lapsen?Täytyykö minun olla seuraavat 10 vuotta ilman töitä, koska olen siinä iässä? 40-kymppisenä sitten liian vanha?Miksei työnantajat mieti, että aivan samanlailla seurustelematon, 26-vuotias tyttönen voi tulla raskaaksi. Ahkerana, hyvänä työntekijä on todella hankala olla kotona mitään tekemättä.......

Kysymys lasten "hankinnasta" on laiton, eikä siihen tarvitse lain mukaan vastata. Toinen juttu on sitten se, mitä työantaja päättelee siitä ettei halua ko. kysymykseen vastata...

Olen 28 vuotias naimisissa oleva lapseton nainen. Aika monessa paikassa perhesuunnittelustani on kysytty ja olen sitä osannut odottaakin. Olen mielessäni päätellyt näin, että koska kysymys on laitoin (eikä vastauksella saa olla väliä), en ole velvoitettu vastaamaan totuuden mukaisesti. Olen vastannut, että haluan kyllä joskus lapsia, mutta aivan heti me ei olla niitä tekemässä. No, tämä on tavallaan puolitotuus, sillä toivomme tulevamme raskaaksi mahdollisimman pian. Ei ole vain vielä tärpännyt... Olen nyt töissä (määräaikaisuus).

Olen samaa mieltä kanssanne tässä työnantajien pelosta, että nainen joka on täyttänyt 30 niin on uhka koko työpaikan tulevaisuudelle. Eikö ne ymmärrä sitä, että onhan hekin olleet joskus 30 vuotiaita!