Olen asunut avoliitossa useita vuosia. Nyt avovaimoni on alkanut puhua avioliitosta. Epäilen hieman hankkeen kannattavuutta. Näiden yhdessä elettyjen vuosien aikana on päässy lihomaan sekä maha että lompakko. Avovaimo joskus takavuosina uhkaillut lähtevänsä suhteestamme ja vaatinut kanssani viettämistään vuosista "tuntuvan taloudellisen korvauksen".
Nyt on alkanut tuntua, että saattaa joku jouni olla tuolla käärmeellä mielessä. Jos puhuu avioehdosta, mykkäkoulu ja mökötys kestävät pitkään. Muutoin ollaan mielin kielin. Tapasimme noin kymmenen vuotta sitten ollessani parikymppinen. Mitä olette mieltä, olenko tulossa huijatuksi? Meneekö talo, kesämökki ja asuntoauto? Muuten olisi kyllä hyvä kauppa, olisi kaunis ja nuorekas vaimo.
Nyt on alkanut tuntua, että saattaa joku jouni olla tuolla käärmeellä mielessä. Jos puhuu avioehdosta, mykkäkoulu ja mökötys kestävät pitkään. Muutoin ollaan mielin kielin. Tapasimme noin kymmenen vuotta sitten ollessani parikymppinen. Mitä olette mieltä, olenko tulossa huijatuksi? Meneekö talo, kesämökki ja asuntoauto? Muuten olisi kyllä hyvä kauppa, olisi kaunis ja nuorekas vaimo.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Avioehto on molempien osapuolten turvaksi. Ei kannata solmia avioliittoa missään tilanteessa ilman avioehtoa. Perustele sillä, että se, mikä nyt näyttäisi suojaavan sinua, voi kymmenen vuoden päästä suojatakin tulevaa vaimoasi.
Jos esim intoudut ottamaan velkaa "sikana" ja salaa vaimolta, ja syytämään sen vaikka "totoon" ... niin se vaikuttaa osituksessa tasingon määrittämiseen (vaikka olisi kuinka henkilökohtainen velka mistä puoliso ei mitään tietänyt) ja tavallaan "puolittuu" myös exän maksettavaksi.... ELLEI ole avioehtoa.
Ensiksikin, miksi menisit ylipäätään sellaisen ihmisen kanssa naimisiin, jota kuvaat sanalla "käärme" ... paitsi tietysti jos pitää käärmeistä.
Minä ja moni muukin ihminen näkee avioehdon luonnollisena sopimuksena, jolla ei sekoiteta "puuroja ja vellejä". Miksi rakkautta ja suhteen virallistamista pitää sekoittaa siihen, että puolet omaisuudestani käytännössä siirtyy myös toisen hallintaan ja omaisuudeksi. Eriasia on jos kaksi nuorta pistää hynttyyt yhteen ja aloittavat "nollilta", silloin ei avioehdossa välttämättä ole järkeä.
Avioehdon voi nähdä vakuutuksena eron varalta ... vähän kuin palovakuutuksen tulipalon varalta. Kumpaakaan kukaan ei kohdalleen toivo, mutta koska riski on niin siihen viisasta varautua. Ellei mitään tapahdu niin molemmat turhia ... ei avioehto arkeenne vaikuta millään tavalla ... eikä lesken perintöön silloin kun kuolema erottaa.
Samoin, vaikka on avioehto ei se estä yhteisen omaisuuden hankkimista. Jos ostatte kesämökin lainarahalla ... niin molemmat omistajiksi ja lainaan. Jos ero tulee niin molemmilla omaisuuteen ja velkoihin 50/50 "osuus" eikä sikäli avioehdon piirissä (tai autoon molemmat omistajiksi).
Sinuna harkitsisin todella huolella, ellei avioehto kelpaa rouvalle ... miksiköhän tuntee näin ???
Veronmaksajien lehdessä kerrottiin juuri tuosta. Jos siis mökki ostetaan miehen rahoilla ja merkitään yhteiseksi omaisuudeksi, iskee vaimolle lahjavero normaalin kaavan mukaan.
'Verovapaus' tulee kyseeseen vain eron osituksessa.
Sinä puhuitkin lainarahoista. Tulipahan kuitenkin kerrottua tuokin miina.
Niin, tuota en nyt oikein ymmärrä ... avioliitossa kun ei ole juridisesti "sun ja mun rahoja".
Mutta jos avioehto on laadittu (ei ole ns. avio-oikeutta toisen omaisuuteen) ja silloin jos mökki ostetaan miehen rahoilla ... niin en ymmärrä miksi se molempien nimiin laitetaan (paitsi ehkä konkurssiriskinen yrittäjä voi suojata omaisuuttaan). Ja jos ositetaan niin kuuluuhan siitä lahjavero maksaakin ... ja vastaavasti EI kuulu jos avioehdoton ositus.
Tän tosin vois "piruuttaan" heittää lakipuolelle keskusteluun...
Joo voisin kans piruuttaan heittää tähän, että en suosittele naiselle naimisiinmenoa miehen kanssa, joka nimittelee käärmeeksi. Ellei hänellä sitten ole vastaavia mukania nikkejä sinulle, sittenhän se on tasapeli.
Jos ois vaikka käärme ja aasi, niin lapsista voisi tulla vaikka mitä...
Kysymys kuului: Onko avioparin omaisuus yhteistä?
Juristi vastasi näin: Aviopuolisoiden varat ovat avioliiton aikana erillisiä riippumatta siitä, onko puolisoilla avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeus on eräänlainen odotusoikeus, joka toteutuu vasta osituksessa, joka tehdään puolisoiden haettua avioeroa tai jommankumman kuoltua. Näin ollen toisen puolison omaisuuden lisääminen toisen puolison varoilla on lahja, ja lahjat ovat veronalaisia…
Ilman kepluttelua tehdyssä osituksessa ei voida langettaa lahjaveroa, vaikka ositus olisi miten epätasainen tahansa. Tuo selvitettiin varsin perusteellisesti vuosi sitten, ja kaksi verottajankin juristia sen vahvisti.
... eli jos minulla ja puolisollani on yhteinen tili (ei avioehtoa), sanotaan sitten vaikka että olen "Nokian pomoja" ja emäntä perhepäivähoitaja (arvostan heitä, mutta tiedän että palkka on naurettava vastuuseen ja työmäärään nähden) ... otetaan nyt kunnon ääriesimerkki.
Tilillämme "lojuu" kymmeniä ellei satoja tuhansia euroja ... rouva ihan luvan kanssa ostaa 150.000 euron mersun, jonka rekisteröi nimiinsä.
Tulkintasi mukaan tästä maksettava lahjaveroa?!
Heitin kyssärin myös tuonne lakiosastolle "vahvistettavaksi".
Veronmaksajain Keskusliiton juristin tekstiä se on. Kysyjä kertoi, että veroja on pantu täytäntöön puolisoiden hankkiessa taloja ja autoja.
Siellä Lakipalstalla on mutu-tietoa. Lakien mukaan verottajakin pelaa, ja kyllä siinä putiikissa peruslainsäädäntö tunnetaan hyvin.
Hyvä M35,
kyllä näin on periaatteessa, että avioliitossa kummankin omaisuus on omaa.
Verottaja ei jaksa/kykene puuttumaan näihin avioparin sisäisiin lahjoihin, ne menevät yleensä kenenkään huomaamatta.
Yksi poikkeus on: osakkeet. Esimerkki: lahjoitin viime vuonna vaimolleni osakkeita, joista olin maksanut 900 euroa, ja joiden arvo lahjoitushetkellä oli 3200 euroa. Tehtiin lahjaveroilmoitus. Vaimo myi osakkeet. Ei maksettu lahjaveroa (liian pieni lahja) eikä myyntivoiton veroa. Seuraavan kerran voidaan tehdä vastaava temppu vuonna 2006.
Toinen mielenkiintoinen hetki on kuoleman jälkeen (ei tietenkään koske vainajaa). Kun tehdään perinnönjaossa ositus, jos vainaja oli "köyhempi" puolisoista, lesken ei ole pakko antaa tasinkoa omasta omaisuudestaan, vaan ainoastaan vainajan omaisuus jaetaan.
Kyllä ainakin vuosi sitten äitini olisi pitänyt maksaa tasinkoa, jos olisi ollut kuollutta isääni varakkaampi.
Kyseisessä tapauksessa pitää maksaa lahjavero.
No miten tulkitset:
http://www.nokialaw.fi/avioehto.htm
suunnilleen rillä 15. Tasinkoprivilegi.
Jos olisin ko lahjan saaja:
1. en toimittaisi verottajalle mitään tietoa lahjasta.
2. Jos verottaja kysyy, kertoisin olleeni jo 15 vuotta työelämässä ja laittaneeni joka vuosi 10 000 euroa säästöön. Mies on elättänyt, nääs.
Tämä on sitäpaitsi ihan ääriesimerkki. Normaalin rikkaan pariskunnan rouvan kakkosauto on ihan vaatimaton joku 30 - 40 000:n bemari. Ja todellisuudessa sekin on firman nimissä.
Minä tilasin kirjasen Veronmaksajilta, ja sen laatineet lakimiehet ovat toista mieltä lesken tasingosta.
Laki ei liene yksiselitteinen. Kyllä perunkirjoittajakin äitini omaisuutta tarkkaan tivasi.
Tarkistin asian kirjasesta. Leski voi kieltäytyä maksamasta tasinkoa, mutta teoriassa ainakin hänen pitää itse tietää se, ja ilmoittaa että käyttää hyväkseen oikeuttaan olla maksamatta tasinkoa.
Jämäkkyyttä siis useasti tarvittaneen.
Vaikka olis minkälainen nainen, älä mene naimisiin ilman avioehtoa.
Jos ei mene naimisiin tai jatka muuten suhdetta avioehdon kanssa,sillehän ei voi mitään.
Avioehto voi vankentaakin suhdetta, kun ei tarvitse ajatella maallisia asioita toisella aivopuoliskolla, kun puhutaan tunteista ja suhteesta yleensäkin.
Avioehto on kaikille osapuolille aina reiluin ratkaisu.