SOS- lapsikylän "lastensuojeluosaaminen" -asiakaskokemuksia

Tässä virallinen propaganda:
"SOS-Lapsikylä on itsenäinen hallituksista riippumaton kansainvälinen järjestö, jonka tehtävänä on suojella lasten oikeuksia ympäri maailmaa. Kylät tarjoavat asuinpaikkoja orvoille ja hylätyille lapsille. Lapsikylissä asuu myös paljon lapsia, joilla molemmat tai toinen vanhempi ovat elossa, mutta kodin ongelmien johdosta lapset eivät voi asua omien vanhempiensa kanssa. SOS-lapsikyliä on noin 500 eri puolilla maailmaa. Järjestö toimii 132 maassa.
Jokainen lapsikylä koostuu 10-15 talosta, joissa jokaisessa asuu perhe, jonka muodostaa lapsikylävanhempi ja 7-10 lasta. Lapsikylävanhemmat saavat tehtäväänsä 6 kuukauden koulutuksen ennen kuin aloittavat työnsä lasten parissa. He ovat aina kotoisin samasta maasta, jossa lapsikylä sijaitsee, jotta he tuntevat maan tavat ja kulttuurin sekä osaavat kielen. Lapsikylävanhempina työskentelevät ovat pääasiassa naimattomia naisia.
Lapsikylävanhempi on lapsille pysyvä ja turvallinen aikuinen. Sijoitetut lapset kasvavat lapsikyläperheessä sisarusten tavoin. Jokaisella lapsikyläperheellä on oma koti, joka on sekä lapsikylävanhemman että sijoitettujen lasten koti. Lapsikyläkodit, yhteiset tilat, lapset ja henkilökunta muodostavat yhdessä kyläyhteisön.
Lapsikylien perusajatuksena on, että lapset saavat asua olosuhteissa, jotka muistuttavat mahdollisimman paljon normaalia perhettä. Lapsikylissä järjestetään lapsille myös perus- ja ammattikoulutusta sekä terveyspalveluja. Lapset saavat asua kylissä aikuistumiseen asti.
SOS-lapsikylätyö perustuu ajatukseen, jonka mukaan jokainen lapsi tarvitsee samanlaisia asioita kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Lapsi tarvitsee kehityksensä pohjaksi turvallisen kiintymyssuhteen aikuiseen, vakaan ympäristön ja jatkuvuuden tunteen."
wikipedia

Kertokaa SOS-lapsikylässä kasvaneet, toteutuivatko em.lupaukset!

Tässä tahatonta ja hyvin mustaa huumoria sisältävä SOS-lapsikylälinkki
SOS- lapsikyläkauppaan:
http://www.sos-lapsikylakauppa.fi/

Katsokaapa mitä SOS-lapsikyläkauppa myy!

Ennen lapsen kasvattamiseen tarvittiin koko kylä.
Nykyisin lapsen myymiseen tarvitaan koko kylä.

SOS- lapsikylän toiminnanjohtaja Jari Ketola oli ennen Pirjo Hakkaraista Perhehoitoliiton toiminnanjohtaja. Tällaiset vaihtokaupat varmistavat Suomen lastensuojelun kriisitilan pysyvyyden ja liiketoimintojen ja rahavirtojen kulkeutumisen samoihin paikkoihin. Leipä on turvattu itselle ja kaverille, hyväveli- järjestelyin.

Raha ykkönen

"Raha on aina sijoituksissa ykkösasia, ei lapsen etu, vaikka niin tietysti mainostetaan ja valehdellaan.
Kaikkein mielivaltaisin ja eniten lapsen elämää tuhoava ja lakeja rikkova sosiaalityöntekijäkin on toimivinaan vain ja ainoastaan lapsen edun perusteella.

Hyvät sosiaalityöntekijät varovat sijoittamasta esim. käytöshäiriöistä lasta perheeseen, koska sieltä hän joutuu kaikkein helpoiten kiertoon. Siksi heidät pyritään sijoittamaan laitoksiin miettimättä yhtään, MIKÄ syy on käytöshäiriön taustalla, eikä sossun ammattitaito toisaalta edes riitä sellaisen päättelyyn. Toisaalta, vaikka hän olisi fiksu ja arvelisi taustalla olevan ilman kuntoutusta jääneen neurologisen ongelman, on sossun melkein mahdoton alkaa lapselle sellaista hankkia, siitä kuntapoliitikot ovat pitäneet huolen.

Siksi lapsi sijoitetaan laitokseen valvomattomiin oloihin toisten käytöshäiriöisten keskelle. Vaikka laitos kuinka mainostaisi tarjoavansa lapsille terapiaa, on se hyvin minimaalista ja pahimmillaan sitä ei tarjota ollenkaan. Ja aina tarjottu terapia on korkeintaan analyyttista psykoterapiaa, joka ei sovi neurologisille lapsille ollenkaan. Siis mainostettu "hoito" on surkeaa, ehkä olematonta, lapset pärjäilevät lähinnä keskenään, joten huostaanotto harvemmin auttaa lapsen tilannetta mitenkään.

Nyt kun RAHA vaikuttaa päätöksiin, ei inhimillisyys, niin laitossijoituksia pitäisi vähentää ja siirtää lapsia laitoksista perheisiin... Ei se kovin auvoista tulevaisuutta lapsille takaa, vaikka Perhehoitoliitto nyt tietysti kehuu perhesijoituksia kehumasta päästyäänkin.

Kun lapsi laitetaan perheestä kiertoon, kauhistellaan myöhemmin, miten valtava määrä hänellä on eri sijoituspaikkoja. Kun hän lopulta syrjäytyy yhteiskunnasta lopullisesti, on huostahullujen mielestä ainut syy siinä, että häntä ei huostaanotettu aikaisemmin.

Aina ja aina palataan uudelleen siihen tosiasiaan, että lapsia auttaisi kaikkein parhaiten se, että hän saisi kotona asuessaan perustuslailliset peruspalvelut. Hoitoonohjausjärjestelmä olisi mahdollisimman toimiva ja yksinkertainen, jopa neurologiseen arvioon vanhemmat voisivat saada lapsen halutessaan ilman kymmeniä välikäsiä. Myös avohuollon tuet kunniaan joka kunnassa! Niiden kehittämiseen kannattaisi ehdottomasti satsata, se olisi inhimillistä lapsia kohtaan, mutta viime vuosikymmenen hallitukset eivät ole piitanneet näin "jonnin joutavista" asioista, sijaishuollon pönkittäminen ja yksityisyritteliäisyyden kaikenlainen tukeminen on poliitikoille ollut johtotähti. Ei mitään väliä sillä, että kaikki on tapahtunut lasten kustannuksella.

On tehty itsekästä ja epäinhimillistä politiikkaa lasten kustannuksella. "

Turhiin huostaanottoihin ja kalliisiin laitoshoitoihin kannustava lastensuojelukerroin( valtio maksaa kunnille vain huostaanotoista ja ne 1.6- kertaisina) on pääsyy avohuollon tukien laiminlyönteihin ja lisääntyviin huostaanottoihin. Silti lastensuojelukerrointa ei haluta uudistaa. Kyse on siis tietoisesti valitusta linjasta, johon auttanee vain vallanpitäjien vaihtaminen.

Näin Kaarinan SOS- lapsikylä mainostaa:

"Maamme viides SOS-lapsikylä sijaitsee Kaarinassa, merellisessä ja kotoisessa kaupungissa Turun kupeessa. Meren ja luonnon läheisyys tarjoavat loistavat vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet: veneilyyn, retkeilyyn ja kalastukseen. Peruskoulut ja lukio sijaitsevat kävelymatkan päässä. Paikkakunnalla on myös kaksi ammatillista oppilaitosta. Yliopisto ja monet muut opiskeluvaihtoehdot löytyvät Turusta.  

Kaarinan lapsikylä valmistui vuonna 2003 ja kylässä on kaikkiaan 12 rakennusta: 8 lapsikyläkotia; yhteistalo harrastus- ja toimistotiloineen; vierastalo, jossa on itsenäistymisasuntoja sekä kylänjohtajan ja kylämestarin asunnot. Kylää rakennettaessa huomioitiin erityisesti lasten erilaiset harrastusmahdollisuudet. Ulkona on leikki- ja urheilukentät ja sisätiloissa voi harrastaa puu- ja savitöitä, askartelua ja musiikkia.
YHTEYSTIEDOT:
Kaarinan SOS-lapsikylä     
Luhtikatu 2 A     
20780 Kaarina     
Puh. (02) 281 281     
Fax (02) 281 2882 
[email protected]
Kari Kiesiläinen, kylänjohtaja
(02) 281 2821,  0400 807 958

Anja Harju, sosiaalityöntekijä/apulaisjohtaja
(02) 281 2826, 040 522 2017

Sonja Vanhanen, sosiaalityöntekijä
(02) 281 2823, 040 502 2819

Pia Ilo, sihteeri
(02) 281 281"

Tuollaisessa iki-ihanaksi mainostetussa ympäristössä sitten 5-vuotias tuntee olonsa niin turvattomaksi, että laittaa salaa terävän veitsen turvakseen tyynynsä alle. Sekään ei silti säästä lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä, mikä ei kuitenkaan lapsikylän vanhempien mielestä ole vakavaa.(?)

Aika erikoista, sillä jos lapsen kodissa epäillään tapahtuneen vastaavaa, niin lapset lähtevät lennossa kodistaan ja vanhemmat viedään käsiraudoissa putkaan.

Lapsikylän vanhemmat ovat kieltämättä yli-ihmisiä kun jaksavat kevyesti 10:n lapsen kanssa! Kun oma vanhempi jää etenkin yh:ksi, ovat viranomaiset hirveän huolissaan hänen jaksamisestaan, vaikka lapsia olisi yli puolet vähemmän. Viranomaishuoli kasvaa sitä mukaa kun yh:n tulot vähenevät.

Ap:n tapauksessa lapset huostaan otettiin vanhemman masennuksen takia, ja sairastuminen oli vaikeista olosuhteista johtuen erittäin ymmärrettävää.Silti huostaan oton aikaan lasten ei mainittu tarvitsevan erityistä tukea ja hoitoa. Kun vanhempi parani, eivät viranomaiset ole tehneet elettäkään lasten kotiuttamiseksi.

Nyt lasten olemus viestii yleistä hätää, ahdistusta ja turvattomuutta, eivätkä viranomaiset harkitse kotiuttamista nyt sillä perusteella, että lapset tarvitsevat erityistä hoitoa...

Suomalaisen lastensuojelun järjettömyyttä parhaimmillaan, kaikin tavoin lasten edun vastaista toimintaa.

Tämä nyt ei liity aloitukseen, mutta tämän äidin lapset on saatava kotiin äitinsä luokse. Äidin kertoman mukaan lapset kärsivät siellä ja traumatisoituvat. Pohdin sitä Kaarinan kuntaa vai kaupunkiko se on, että luottamushenkilöille saada tiedoksi että heidän kylällään on tällainen julkisesti huolta herättävä talo. Etenkin jos hyväksikäyttöä on kerrottu olevan muttei lasta ole asianmukaisesti toimitettu tutkimuksiin.
Äidin olisi tehtävä lastensuojeluilmoitus nyt sinne Kaarinan kuntaan ensimmäisenä.
Äidin lasten tilanne on jo näin julkinen niin äidin jättää viipymättä sijoittajalle sijoitusten purkuvaatimus.
Vähän vaikea ainakaan minun on kuvitella, etteikö huostaanottojen purkua ja avohuollon mahdollisia tukitoimia alettaisi kartoittaa, koska ne ovat lakisääteisiä. Valtionosuuksia kiristetään joten olettaisi Kaarinan suhtautuvan vakavasti tähän asiaan.

Lastensuojelua eivät valitettavasti koske mitkään lait tai valvonta .

Avohuollon tukia pitäisi lain mukaan tarjota mutta sosiaalityöntekijät kiertävät lakia korvaamalla tuen kiireellisellä sijoituksella.
Sosiaalityöntekijöiden oman ammattijärjestö Talentian tutkimuksessa lähes puolet sosiaalityöntekijöistä ilmoitti, ettei kunnissa ole tarjolla avohuollon tukitoimia.

Huostaanoton purkuun sosiaalityöntekijät eivät yleensä lähde,vaikka huostaanoton syyt olisivat poistuneet eikä perheen jälleenyhdistäminen kuulu toimintakulttuuriin. Vanhemmat joutuvat poikkeuksetta aloittamaan purun itse ja taistelemaan sen eteen keskimäärin vuosikausia. Sosiaalitoimi katsoo tehtäväkseen vain jälleenyhdistämisen vaikeuttamisen.

"Vähän vaikea ainakaan minun on kuvitella, etteikö huostaanottojen purkua ja avohuollon mahdollisia tukitoimia alettaisi kartoittaa, koska ne ovat lakisääteisiä. Valtionosuuksia kiristetään joten olettaisi Kaarinan suhtautuvan vakavasti tähän asiaan."

Minun ei ollut aikanaan pelkästään vaikeaa kuvitella niin laajamittaista lakien rikkomista kuin lastensuojelussa tapahtuu, minulle sen kuvittelu ja uskominen olisi ollut kai mahdotonta, kunnes itse näin omien silmieni edessä niin tapahtuvan. Kun myöhemmin perehdyin huostaanottoihin paremmin ymmärsin myös, miten laajamittaista toiminta on myös lakien rikkomien osalta.

Vain pieni osa huostaanotoista on laillisin syin tehtyjä ja lakien mukaan hoidettuja alusta loppuun. Suurin osa on kaikkea muuta.

Kyllä lastensuojeluun vakavasti suhtaudutaan, mutta ei lasten etu ole lähtökohtana, vaan kunnn isien poliittinen karriääri ratkaisee, minkä verran huostaanottoja tehdään tai paljonko rahaa lakisääteisiin avohuollon tukiin varataan. Useimmissa kunnissa ei viime mainittuihin ole varattu yhtään rahaa käyttöön, mutta huostaanottoja silti rahoitetaan.

Näin tehdään, koska on olemassa laki huostaanottokertoimesta, jonka perusteella kunta saa valtion tukea sitä enemmän, mitä enemmän huostaanottoja on tehty, mutta avohuollon tuet kunta joutuu maksamaan kokonaan itse.

Ei valtion osuuksia huostaanottojen kohdalla mihinkään kiristetä! Se vaatisi lakimuutoksen ja se olisi iso asia, jos sitä alettaisiin muuttamaan. Iso asia se oli aikanaan kun laki huostaanottokertoimesta saatiin aikaankin, ja suuri määrä kansanedustajia vastusti sitä, mutta porvaripuolueet saivat, mitä halusivat.

Ei kukaan ole niin julma vähäväkisiä kohtaan kuin kunnon porvari tai sellaiseksi itseään kuvitteleva valkokaulusköyhällistön edustaja. Ja eniten vähäväkisiin on luettava liikuntakyvyttömät ja muistisairaat vanhukset, sekä lasensuojelun asiakkaana olevat lapset ja neurologiset ja psykiatriset lapsipotilaat. Noiden ihmisten kohtelun julmuudella ei ole ollut rajaa viime vuosina.

Noinhan se johdonmukaisesti ajatellen kuuluisi olla, kuten edellinen kirjoitti ja ap:n tapauksessa pidetään peukkuja, että näin todella tapahtuisi.

Aina vain asiat eivät suju niin yksinkertaiseti, kaikkein vähiten kun kyse on huostaanotetuista lapsista, heidän tilanteensa on oikeusturvan kannalta monesti kaikkein heikoin.

Viranomaiset ovat valinneet ja kouluttaneet lapsikylävanhemmat, joten heidän huonoudestaan vaaditaan paljon selvempää näyttöä kuin omien vanhempien kohdalla. Omista vanhemmistahan voi pelkän epäilyn perusteella tehdä miten syyllisiä tahansa, mutta toisin on kaikkein muiden ihmisten suhteen. Lisäksi on kyse viranomaisten omasta epäonnistumisesta, jos lasten voinnin todella myönnettäisiin huonontuneen nimenomaan huostaanoton aikana... Sen takia asian rehellinen tarkastelu ei olekaan niin helppoa.

Sossut voivat rajusti puolustaa omaa ammatti-identiteettiään ja kaikki syy lasten huonovointisuudesta kaadetaan vain omien vanhempien kontolle.
On ymmärrettävä se, että tuossa tilanteessa vanhemman puheiden todistusarvolla ei ole paljon painoa, vain viranomaisten käsitys asiasta ratkaisee ja heidän käsitystään tukee yleensä myös sijaishoitajien käsitys, jotka ovat lasten kannalta tässä kaiken pahan alku ja juuri.

Näitä tilanteita on tukenut Perhehoitoliitto vuosien valhepropagandallaan siitä, miten "vanhemmat ovat täysin kyvyttömiä näkemään lapsen etua" muka syystä tai toisesta. Minulla itselläni on sellainen kokemus, että viime kädessä viranomaisten virhearviotkin olivat vanhempien syytä, kun asiassa niin pitkälle päästiin, että viranomaisten virheiden tutkailuun asti tultiin.

Jos nyt tuosta sopasta mietitään, ketä kunnanisät kuuntelevat, niin ilman muutahan he kuulevat omia (kunnan ) työntekijöitä eli sossuja. Silloin sossujen uskotaan olevan täysin virheettömiä, kaiken inhimillisen virheellisyyden ja väärien tulkintojen yläpuolella. Eli jälleen kerran tullaan siihen, että avain ratkaisuun löytyy sossuista, miten rehellisiä he ovat ihmisinä ja miten rohkeasti uskaltavat katsoa tilannetta. Ratkaiseeko sossujen oman voiton pyynti ja maine ammattitaidostaan, vai onko lasten todellisella edulla lopulta jotain merkitystä.

SOS- lapsikylä rakennuttaa isoja perheasuntoja sijaisperheiksi ryhtyville. Mitenköhän monilapsisia bioperheitä tuetaan vai tuetaanko lainkaan?

"SOS-Lapsikylä osti ensimmäiset kodit Tampereelta lastensuojelun perhehoitoa varten

28/6/11 LEHDISTÖTIEDOTE - SOS-Lapsikylän käynnistämä, lastensuojelun perhehoitoa kaupunkiympäristössä tarjoava korttelikodit-hanke on edennyt.
Kahdesta ensimmäisestä sijaisperheille tarkoitetusta kodista allekirjoitettiin kauppakirjat 28. kesäkuuta. Nämä Tampereen korttelikotiverkoston kodit tulevat vierekkäisiin kerrostaloihin, uuteen Vuoreksen kaupunginosaan Virolaisen asuntomessualueelle. Kodit avataan käyttöön elokuussa 2012. Tarkoitus on, että Vuoreksen korttelikotiverkosto laajenee 7-8 sijaiskodin suuruiseksi.

Kuvassa SOS-Lapsikylän hallituksen jäsenet Seppo Kemppinen ja Pauli Leimio sekä SRV Rakennus Oy:n Maija Hallila-Männistö.
SOS-Lapsikylän korttelikotien tarjoama perhehoito mahdollistaa sijaishuollon erityisesti kaupunkialueella asuville lapsille ja sisarussarjoille. Usean lapsen sisarussarjoja on usein vaikea saada sijoitettua tavallisiin sijaisperheisiin. Lapsille on etua siitä, että sisaruksia ei eroteta toisistaan ja että heidät voidaan sijoittaa mahdollisimman lähelle omia vanhempiaan ja verkostojaan.
”SOS-Lapsikylä hankkii perhekoteja mahdollistaakseen sijaisvanhemmuuden niille, joilla ei ole omia, tarkoitukseen sopivia tiloja”, sanoo SOS-Lapsikylän toiminnanjohtaja Jari Ketola. ”Nämä jo rakennusvaiheessa perhekodeiksi suunnitellut kodit tarjoavat sijaisperheille hyvät ja toimivat puitteet. Yhteistyötä tehdään myös muiden alueen lastensuojelutoimijoiden kanssa.”

”SOS-lapsikyläjärjestö haluaa olla mukana tuomassa uuteen kaupunginosaan lapsen tarpeet huomioon ottavaa kulttuuria”, sanoo korttelikotihankkeesta vastaava Jukka Kotkavuori SOS-Lapsikylästä. Yksi esimerkki tästä lapsimyönteisestä kulttuurista on korttelikotihankkeen myötä alueelle tuleva lastensuojelun palvelukeskus SOStari. Siitä on tarkoitus tulla alueen tukea tarvitseville lapsille ja perheille paikka, josta voi hakea apua ongelmiin jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. SOStarissa tehdään yhteistyötä Tampereen kaupungin sosiaalitoimen ja muiden lastensuojelun toimijoiden kanssa.

Yrityskumppanit rahoittivat jo yhden kodin
Toinen ostetuista kodeista on rahoitettu kokonaan SOS-Lapsikylän korttelikotihankkeeseen kohdistetun yritystuen avulla. Kodin rahoittajat, SOS-Lapsikylän kumppaniyritykset Oy Karl Fazer Ab, Dr. Oetker Suomi Oy, Oriflame Oy ja ruotsalainen pääomasijoittaja Ratos AB ovat halunneet laajentaa yhteiskuntavastuutaan antamalla tukensa suomalaiselle lastensuojelutyölle. SOS-Lapsikylän tavoite on saada hanketta tukemaan lisää yrityksiä, yhteisöjä ja yksityishenkilöitä pystyäkseen auttamaan mahdollisimman monia lapsia ja perheitä Tampereella. ”Uskomme, että korttelikotiverkosto kasvaa Vuoreksen kaupunginosan kasvun myötä”, sanoo Jukka Kotkavuori."

Lisätietoja:
Jukka Kotkavuori
korttelikodit-hankevastaava
p. 040 500 8198
[email protected]

Aija Rikala
viestintäpäällikkö
p. 050 555 2515
[email protected]

Lomia, lastenhoitoapua, tukea ja koulutusta- sijaisvanhemmille.

"Työyhteisö
Kodin tiimiin kuuluvat lapsikylävanhempien lisäksi ohjaaja ja lapsikylävanhemman sijainen, jotka myös osallistuvat lapsen kasvatukseen ja arkielämään. Kodin ja lasten tukena toimivat lisäksi muut ohjaajat, kylän sosiaalityöntekijä ja/tai erityistyöntekijä ja keskustoimiston työntekijät.

Yhteistyö sijoittajakuntien, koulujen, harrastustahojen, lasten vanhempien ja muiden läheisten sekä mahdollisten tutkimus- ja terapiatahojen kanssa kuuluu lapsikylävanhemman tehtävään. Työyhteisön kokouksiin ja koulutuksiin osallistuminen tukee ja vahvistaa kaikkien kylässä työskentelevien osaamista. Kodit saavat tukea kodin tilanteen ja lasten hoidollisten tarpeiden mukaan.

Lapsikylävanhemman työsuhde
Lapsikylävanhemmat toimivat työaikalain ulkopuolisessa kotityössä. Työsuhteessa noudatetaan muutoin yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimusta. Lomat ja vapaat vietetään lapsikyläkodin ulkopuolella, jotta lepo ja etäisyydenotto mahdollistuisivat. Vanhempien vapaiden ja lomien aikana kotia ja lapsia hoitaa lapsikylävanhemman sijaiset. Lapsikylävanhempi ja hänen sijaisensa vastaavat lapsen hoidon jatkuvuudesta ja lasten turvallisuuden kehittymisestä lapsikyläkodissa. Lapsikylävanhempien esimies on kylänjohtaja.

Edellytykset
Pätevyysvaatimuksena tehtävään on soveltuva sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan ammatillinen perustutkinto (sosionomi, lastentarhanopettaja, sairaanhoitaja, lähihoitaja ym.) sekä kokemus lasten kanssa työskentelystä."

SOS- lapsikylähoidon tuloksia:

”Kodin ulkopuolelle sijoittaminen on aina poikkeuksellinen tilanne ja siten erityinen mielenkiinto suuntautuu siihen, miten poikkeuksellisessa tilanteessa lapsuutensa viettäneet ovat itsenäistyneet ja siirtyneet osaksi yhteiskuntaa”, sanoo psykologi Hillevi Westman SOS-lapsikyläyhdistyksestä.

”Sekä kotimaisen että kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella lastensuojelusijoitus määrittyy kehityksen riskitekijäksi”, toteaa Westman. ”Erilaiset sijoituksen taustatekijät sekä sijoitukseen liittyvät tekijät ovat merkittäviä myöhemmän elämäntilanteen ennustajia. SOS-lapsikyläyhdistys on yksi toimija sijaishuollon kentällä, ja sen keskeinen toimintaidea on kodinomaisuuden rakentaminen.”

Seuranta-aineistosta nousee esiin myös yksittäisiä poikkeamia väestötason tiedoista. Lapsikyläaineiston naiset ovat väestötasoa useammin saaneet lapsia alle 20-vuotiaana. Tämä on eräs perinteisiä, lastensuojelutaustaan liitettyjä riskitekijöitä, joskin käsitys varhaisen äitiyden merkityksestä on jossain määrin muuttunut. Toinen väestötasosta eroava seikka on pienituloisten osuus.

SOS-lapsikyliin liittyvien kokemuskysymysten kautta piirtyy kuva valtaosin tyytyväisestä joukosta: useimmille vastanneille lapsikylä oli ollut hyvä paikka asua. Keskeinen esitetty kritiikki kohdistuu lapsikylävanhempien valintaan sekä kyseisten kasvattajien vaihtuvuuteen. Kokemukset SOS-lapsikylien suhteista ympäröivään yhteiskuntaan jakautuivat.

Tuloksista yleisen tason suuntaviivoja

Tutkimusta varten haastateltiin 52 SOS-lapsikylissä kasvanutta henkilöä. Osuus on noin 13 prosenttia kaikista lapsikylissä kasvaneista. Tulokset antavat yleisellä tasolla suuntaviivoja SOS-lapsikylissä kasvaneiden henkilöiden kokemuksista ja myöhemmästä elämäntilanteesta."

Lisätietoja:
Psykologi Hillevi Westman
SOS-Lapsikylä ry
Puh. 09 5404 8817 tai 040 559 0903

"Keskeinen esitetty kritiikki kohdistuu lapsikylävanhempien
valintaan sekä vaihtuvuuteen. Osa haastateltavista toivoi, että lap-
sikylissä työskentelisi entistä enemmän pariskuntia.
Kokemukset SOS-lapsikylien suhteista ympäröivään yhteiskuntaan
jakautuivat kahtia. Hiukan suurempi osa haastateltavista oli koke-
nut yhteydet tiiviinä ja yhteisön avoimena. Noin kolmannes puoles-
taan oli kokenut yhteisön suljettuna ja pitänyt yhteyksiä ulkopuolelle
etäisinä.

Kuten riskiryhmien seurantatutkimuksille on tyypillistä, on mah-
dollista, että tutkimuksen ulkopuolelle on jäänyt enemmän sel-
laisia kohderyhmän jäseniä, joille on kertynyt erilaisia ongelmia
tai jotka suhtautuvat menneisyyteensä lapsikylissä kielteisesti.
Käytetty arvontamenettely kuitenkin parantaa aineiston luotet-
tavuutta. Tuloksia on syytä tarkastella varauksin ja on varotta-
va erityisesti määrällisiä yleistyksiä koskemaan suoraan kaikkia
SOS-lapsikylissä kasvaneita."

Psykologi Hillevi Westman, SOS-Lapsikylä ry

"Joidenkin haastateltavien osalta
suhde lapsikylävanhempiin on myös ollut ongelmallinen, mitä kuvastaa se, että vajaa kolmannes haastateltavista ei pidä enää lainkaan yhteyttä lapsikylävanhempiinsa. "


http://www.sos-lapsikyla.fi/lastensuojelu/julkaisut/Documents/jälkiseurantatutkimus.pdf

Vaikka lähes kolmasosa ei pidä lähdettyään lainkaan yhteyttä lapsikylävanhempiinsa, tulos on paljon parempi kuin sijoitetuilla keskimäärin. Tätä "hyvää" tulosta voi kuitenkin selittää otannan pienuus. Vain 13% haastateltiin. Olisi mielenkiintoista tietää miten haastateltavat valikoitiin?

Fazer, Oriflame ja Dr. Oetker tukevat SOS- lapsikylätyötä. Rahakkaita kumppaneita kylällä.
Tuskin tietävät suomalaisen lastensuojelun todellisuudesta.

Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen vähintään 1000 000 euroa

"Yhden nuoren syrjäytyminen ja jääminen työelämän ulkopuolelle maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa " on uusi muotihokema, joka pitäisi muotoilla uudestaan muotoon:

Yhden nuoren syrjäyttäminen ja jättäminen työelämän ulkopuolelle tuottaa erilaisille lastensuojelujärjestöille ja -yrittäjille, hoito-, työelämävalmennus- ja kuntoutusyrityksille vähintään miljoona euroa.

Syrjäyttäminen on kannattavaa valtion tukemaa liiketoimintaa..
Valtio tukee ja rahoittaa ruhtinaallisesti jokaista nuoren syrjäyttämisprosessiin osallistuvaa tahoa ja toimenpidettä, joihin kuuluvat mm. tehostettu riskiluokitus ja -leimaus ( VARPU) , lumeapu ja - hoito (perhetyö, intensiivihoito) , epätieteelliset lastensuojelutarpeen selvitykset ja olosuhde- ja vanhemmuudenarvioinnit(n. 5000-15 000e/ kpl), moniammatillisten ryhmien panettelukokoukset( n. 1000 e/ h), huostaanotot kodeista ( n.70 000 e/vuosi/ lapsi), oikeudenkäynnit puolueellisissa fair trial- periaatteita noudattamattomissa hallinto- oikeuksissa, läheisistä erottaminen, ihmissuhteiden katkaiseminen, eristäminen väkivaltaisiin ja valvomattomiin laitoksiin( jopa 800e/ vrk), korotettujen hoitopalkkioiden toivossa etsityt virheelliset mt-diagnoosit, leimaaminen(verkostotyö), lääkkeillä huumaaminen, ylipitkät ja perustelemattomat osastohoidot, asianmukaisen terveydenhuollon ja koulutuksen laiminlyönti, pakkosäilytys puutteellista opetusta tarjoavissa oppilaitoksissa, jotka on perustettu vain yhteiskunnan tukirahojen imuroimiseksi, työvoimaneuvonta= valehtelu todellisista työllistymismahdollisuuksista, tempputyöllistys, työelämäkuntoutus ja -kurssitus, ilmaisharjoittelut, orjatyö .
Sitten valtion rahaa voivatkin ruveta imuiroimaan psykiatriset hoitolaitokset, ala-arvoiset mielenterveys- , päihdekuntoutus- ja tukiasumisyksiköt ja kriminaalihuollon ohjelmat ja toimijat.

Nuorten " hoitamisesta" tai " kuntouttamisesta" on tullut kannattavampaa bisnestä kuin prostituutio tai huumekauppa. Tässä infoa SOS- lapsikylän "kumppanuusjärjestöistä":
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9797805
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813

Uusimmassa Sos-lapsikylän lehdessä on juttu siitä, kuinka järjestö alkaa nyt suunnata toimintaansa SIJAISVANHEMMUUTEEN, eli siis laitosrakennetta ei enää vahvisteta. Järjestö nimittäin alkaa tarjota sijaisvanhemmille vuokrattavia asuntoja ja pihapiirejä. Se johtuu ensi vuoden alussa tulevasta muutoksesta, jossa huostaanotetut lapset kyyditetään ensisijaisesti PERHEISIIN, laitoksen sijaan.

Tuohan on rahojen kotiuttamista. Veronmaksajien maksamien eurojen. Bisneksen takomismahdollisuudet ovat näköjään moninaiset.

Kirjastoihin tulee Sos-lapsikylän lehti. Käykää lukemassa! Sellainen pikkuinen läpyskä.

Luin jo aiemmasta numerosta, että jotain tällaista on kehitteillä, koska järjestö totesi toimintaympäristön muuttuvan laitostamisen vastaiseksi. No, nyt ovat keksineet tuon idean, että järjestö alkaa vuokrata kämppiä sijaisperheille.

Taitaa olla RAHAA tuolla yhdistyksellä, kun pystyy investoimaan kiinteistöihin...

muistaakseni rahaa oli joku vuosi sitten 16 miljoonaa euroa kiinteistöinä ja muina sijoituksina(lähdettä en muista).
huikeinta mielestäni on se että hoitovuorokausi kyseisellä järjestöllä maksaa lähes 300 euroa vuorokausi.
perhekodeilla 150-200 euroa

Voi p..e! Sijaisvanhemilla ei ole edes asuntoa ja semmoiset kodittomat luuserit sijaisvanhemmiksi?

Tämä on ihan selvää "tekovanhemmuus!"
Järjestö järjestää alihankijoille asunnon,lapset, rahaa ja varmaasti loput rahoista jää järjestölle vaivapalkkaksi.
Tämä tilanne täyttä kaikkit "työsuhdeen kriteerit!"

Tässä SOS- lapsikylän ja DNA:n yhteistyömainos:
SOS-Lapsikylä ry ja DNA yhteistyöhön 

"Lastensuojelun palveluita tarjoava SOS-Lapsikylä ry ja DNA Oy ovat sopineet monivuotisesta yhteistyöstä, jossa DNA tukee yhdistystä rahallisesti ja toimipisteiden tietoliikenneyhteyksillä. DNA on yksi SOS-Lapsikylä ry:n pääyhteistyökumppaneista.
SOS-Lapsikylä ry:n ytimenä ovat SOS-lapsikylissä Kaarinassa, Espoossa, Vihannissa, Punkaharjulla ja Ylitorniolla olevat kodit, joissa huostaan otetut lapset voivat elää tavallista arkea sijaisvanhempiensa kanssa. Yhdistyksellä on myös nuorisokoti Jyväskylässä ja leirikeskus Pellossa. Toiminnan ajatus on auttaa lapsia, jotka ovat vailla vanhempien turvaa tai jotka ovat vaarassa menettää vanhempansa.
DNA on osallistunut lapsi- ja nuorisotyöhön jo aiempina vuosina tukemalla muun muassa koulukiusaamisen ehkäisyä ja tietoturvakasvatusta. SOS-Lapsikylän ja DNA:n ensimmäisenä yhteistyövuonna rahallinen tuki ohjataan terapiatoimintaan. Lisäksi DNA:n henkilökunnalle tarjotaan tilaisuus vapaaehtoistyöhön ja pyritään tukemaan yhdistyksen muuta varainkeruuta.
– Olemme iloisia, että saamme DNA:n mukaan toimintamme ja lastensuojeluhankkeidemme tukemiseen, kertoo toiminnanjohtaja Jari Ketola SOS-Lapsikylä ry:stä.
– Yhtä hienoa kuin se, että DNA tukee työtämme rahalahjoituksin, on että saamme osittain lahjoituksena myös laadukkaat tietoliikennepalvelut. DNA on kattavan ja laadukkaan verkkonsa puolesta meille erinomainen operaattorikumppani.
SOS-lapsikylätoiminnalle on Suomessa kasvava tarve, sillä huostaan otettujen lasten määrä kasvaa jatkuvasti. Tällä hetkellä oman kodin ulkopuolelle sijoitettuina elää lähes 17 000 lasta, ja avohuollon piirissä on yli 70 000 lasta ja nuorta.
SOS-Lapsikylä on toiminut Suomessa vuodesta 1962. Sen kylissä ja nuorisokodissa asuu yhteensä noin 160 lasta, ja lisäksi avohuollossa on noin 50 lasta.
Lisätietoja:
Viestintäpäällikkö Aija Rikala, SOS-Lapsikylä ry, puh. 050 555 2515, [email protected]
Talousviestintäpäällikkö Minna Robertson, DNA Oy, puh. 044 044 9877, [email protected]
Vuonna 1962 perustettu SOS-Lapsikylä ry on maailmanlaajuisen, yksityisen SOS Children’s Villages -lastensuojelujärjestön jäsen. Yhdistyksen tehtävänä on auttaa lasta ja nuorta kasvamaan perheessä. SOS-Lapsikylä tuottaa lastensuojelun avo- ja sijaishuollon palveluita lapsikylissä ja nuorisokodissa. Yhdistyksessä työskentelee noin 160 ammattilaista.
Lapsikylätoimintaa on 133 maassa. Suomen toimintaan voi tutustua osoitteessa www.sos-lapsikyla.fi ja kansainvälisen SOS-lapsikyläjärjestön työhön osoitteessa www.sos-childrensvillages.org."

Lastensuojelun historiaa ja sijaishuoltoa aletaan vihdoin tutkia.
Nyt kannattaa kertoa kokemuksistaan. Avoimuus luo avoimuutta ja yhden ex- asukkaan rehellinen avaus saa toisetkin avautumaan.
Kertokaa, ex- SOS- lapsikyläläiset. Nyt on aika puhua.
Juttuvinkin voi lähettää esim.
http://atuubi.yle.fi/palaute_ja_juttuvinkit?ohjelma=a-studiokeskiviikko

SOS-lapsikylä on aloittanut raivokkaan markkinoinnin.

SOS-lapsikylä on tarjonnut jo "50 vuoden ajan turvallisen kodin ja SIJAISVANHEMMAT lapsille. Niille 17 000:lle, jotka otettu pois kotoaan, jossa ei ole ollenkaan turvallista".

Ei tietenkään mainita, että suurin osa lapsista on mm.oppimishäiriöistä kärsiviä, ilman mitään tukea jääneitä lapsia. Lapsia, jotka olisi aivan hyvin voineet asua omissa kodeissaan, jos kunnalla olisi halu tukea koulunkäyntiä.Kunnalla on vara huosta maksaa kuitenkin. Ja 80 % murrosiässä huostatuista pojista syrjäytyy, vaikka kunta lähettää heidätkin bisneksen uhreiksi vaikkapa SOS-lapsikylään.

Ja sitten hämmästellään kun maassa on 60 000 syrjäytynyttä nuorta.

Haluavat kansalaisilta rahaa lahjoituksina.

Miksi kerjäävät kansalaisilta rahaa bisneksen pyörittämiseen ?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10518721
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040

"Suomessa yli 17 000 lasta ei voi asua omassa kodissaan", SOS- lapsikylä tiedottaa nettisivuillaan.

Tiedotus on valheellinen. Suomessa suurin osa 17 000 sijoitetusta voisi ja haluaisi asua omissa kodeissaan mutta heidät on huostaanotettu sieltä ilman puolueetonta tutkintaa ja oikeudenkäyntiä yli 700 000 000 vuodessa maksavaan valvomattomaan ja tutkimattomaan sijaishuoltoon, jonka osa myös SOS- lapsikylä on.

Tarvitsemiaan peruspalveluja nuo lapset ja perheet eivät saaneet ennen huostaanottoa eivätkä tule saamaan myöskään sen jälkeen. Huostaanottojen suurin syy on nykyisin lasten koulunkäynnin ja oppimisen ongelmat. Suomalaisten viranomaisten mielestä nuo ongelmat paranevat huostaanotolla eli asuinmuotoa ja vanhempia vaihtamalla.

Tämän valheellisen propagandan ovat nielleet ainakin Fazer, DNA, Oriflame, Radio Nova, Chevrolet, Dr Oetker ja S- Pirkanmaa.

Ihmiset on kyllä niin tyhmiä! Suomessa ketään ei huostaanoteta perusteettomasti. Kyllä se vain niin on, että lapsia pitäisi huostaanottaa nykyistä tehokkaammin. Perhesurmat, lapsen pahoinpitelyt, hyväksikäyttö... kaikki yleistymässä, koska vanhempien oikeutta lapsiinsa pidetään liikaa arvossa. Miksei ajatella lapsia? Lapsille ei ole hyvä asua narkkariperheessä, alkoholistiperheessä tai perheessä, joka ei pidä lapsesta huolta! Lapsen oikeuksia pitää puolustaa, ei todellakaan huonojen vanhempien. Lasten kanssa ei voi tehdä tällaisia suuria virheitä kuten pahoinpitely, ja saada sitä vielä anteeksi. Huhhuh. Lapsihan puolustaa AINA vanhempiaan ja haluaa asua vanhempiensa luona, oli tilanne mikä hyvänsä, eikä se liity mitenkään siihen onko lapsen psyykkeelle HYVÄKSI asua vanhempiensa kanssa. Emme kaipaa lisää psyykkisesti sairaita lapsia ja tulevia aikuisia tänne Suomeen!

Nm. Järki käteen ihmiset ja hänen kaltaisensa viranomaisuskovaiset ovat syynä oikeusvaltion rappioon.
Jo nyt huostasyiden enemmistö ovat koulunkäyntiongelmat, jotka eivät tietenkään parane huostaanottamalla.
Kaikki kansainväliset tutkimukset antavat yhdenmukaista näyttöä siitä, että sijaishuolto ei lunasta better mother lupaustaan vaan päinvastoin altistaa huostaanotetut väkivallalle ja ennenaikaiselle syrjäytymiselle ja kuolemalle.

Sitkeästi tuntuu elävän myös myytti lasten väärästä lojaalisuudesta vanhemmilleen. Tähän uskovat valistumattomien kansalaisten lisäksi myös jotkut ls- järjestöt, jotka elävät sillä , että nyhtävät haluamaansa tietoa ulos epärehellisiksi kuvittelemistaan lapsista ja tulkitsevat sitä koneiston tarpeisiin.

Samaan aikaan sijaishuollon väkivallasta kertovia lapsia syytetään valehtelijoiksi eikä heidän tilanteeseensa puutu kukaan.

SOS-
Lapsikylältä paha lipsahdus

SOS-Lapsikylät ovat vuosikymmenien ajan tehneet arvokasta työtä, mutta nyt järjestö mielestäni käyttää varainhankinnassaan kyseenalaisia keinoja. Parhaillaan on meneillään varainhankintakampanja, jonka yhteydessä esitetään osittain harhaanjohtavia tietoja. Mm. Helsingin Sanomissa (8. 3. 12) julkaistussa ilmoituksessa väitetään, että Suomessa on "yli 17 000 lasta, jotka eivät voi asua turvallisesti omassa kodissaan". Määrä on sama kuin kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä, mutta kaikki lapset eivät ole sijoitettuina sen vuoksi, että kotiolot olisivat turvattomat - sijoituksia tapahtuu nykyään myös mm. "hoidollisista syistä", kun esim. neuropsykologisista häiriöistä kärsiville lapsille ei pystytä tarjoamaan kuntoutusta avopuolella, tai kun nuorisopsykiatriasta ohjataan resurssipulan vuoksi nuoria sosiaalipuolelle. (Asiasta on ansiokkaasti kirjoittanut mm. Päivi Lipponen.) Siis neuropsykologisista tai psyykkisistä ongelmista kärsiviä lapsia ja nuoria joutuu eroon perheestään - jopa satojen kilometrien päähän - sen vuoksi, ettei kotiseudulla ole tarjota sopivaa hoitoa tai kuntoutusta. Vaikka he lienevätkin vain pieni osa sijoitetuista, on loukkaavaa leimata perheitä antamalla ymmärtää, että sijoitus johtuu aina kodista.

Ainakin radio- ja nettimainonnassaan SOS-Lapsikylä vetoaa myös siihen, että "lähes 100 000 lasta on lastensuojelun piirissä". Kun asia esitetään tällä tavalla, kuulostaa siltä, että 100 000 lasta eläisi hyvinkin haavoittuvissa oloissa ja olisi SOS-Lapsikylien potentiaalisia asukkaita, mikä tietenkin, toivotusti, saa suuren yleisön kukkaron nyörit heltiämään! Mutta mitä käytännössä tarkoittaa, että lapsi on "lastensuojelun piirissä"? Lastensuojelu on pääosin ennaltaehkäisevää toimintaa, eikä lastensuojelun piirissä oleminen todellakaan tarkoita, että perheessä ilman muuta on väkivaltaa, alkoholismia tms. ja että huostaanotto on vain ajan kysymys!

Lastensuojelun piiriin voi hakeutua perhe, joka tarvitsee kotiapua vaikkapa uuden vauvan syntymän vuoksi tai jonkun perheenjäsenen sairastuttua - kunnallista kotiapua lapsiperheet eivät nykyään yleensä voi saada, joten sosiaalitoimen perhetyöntekijän apu on tervetullutta. Lastensuojelun piirissä voi olla köyhä perhe, jonka lapsille tarjotaan harrastusmahdollisuuksia syrjäytymisen estämiseksi, tai yksinhuoltajaperhe, jolla ei ole ympärillään sukulaisten tukiverkostoa käytännön apuna ja henkisenä tukena. Luultavasti suurin osa lastensuojelun kanssa tekemisissä olevista perheistä on tavallisia, kunnollisia keskivertoperheitä, joilla juuri sillä hetkellä on syystä tai toisesta vaikeaa.

Sitä paitsi, miten nuo lastensuojelun piirissä olevat 100 000 lasta liittyvät SOS-Lapsikylän rahankeräykseen, jonka "mannekiineina" heitä käytetään? Käsittääkseni kuntien sosiaalitoimen rahoitus ei sentään - vielä! - perustu hyväntekeväisyyteen.

lastensuojelulaitokset- blogi

Erityisen paha lipsahdus on kun vertaa sitä aloituksen äidin kertomukseen SOS- lapsikylässä hyväksikäytetyn poikansa saamasta kohtelusta. Ei ole SOS- lapsikylässäkään aina turvallista asua.

Sos-lapsikylässä työskennellessäni näin miten seka aikuiset että lapset voivat huonosti.Normaali elämä on todella kaukana näissä kodeissa.
Lapset käyttäytyvät kuin koneet..muistuttavat kokoajan toisiaan esim. tv:n katselun säännöistä ja jos nuorempi ei usko sitä kuritetaan esim kuristamalla,lyömällä huutamalla. Nimen omaan toisten lasten taholta.
Erittäin häiriintyneet lapset saavat asua muiden lasten kanssa vaikka muut lapset pelkäävät väkivaltaa joiden kohteeksi ovat jopa joutuneet agressivisen lapsen taholta. Mitään ei kuitenkaan asioille tehdä vaan kodin vanhempi sekä sijainen ylikuormitetaan huolehtimaan miljoonasta eri asiasta kaikkine helvetin palavereineen,työnohjauksineen,kyläpalavereineen...ja kaikkiin on pakko osallistua myös vapaapäivinäsi, etkä kuitenkaan saa osallistumisestasi palkkaa tai kilometrikuluja.
Johdon taholta saat uhteydenottoja vapaapäivinä ja puhelimeen on vastattava(päivystyskorvausta tosin ei makseta) ja jos et vastaa saat huudot töihin mennessäsi.
Lapsikylä vanhemmat tai sijaiset eivät todellakaan ole ammattilaisia ja perehdytys tehtäväänkin on näennäinen..ohjeita saat jos tajuat kysyä..jos et saat huutoa ja uhkauksen kyläjohtajan ja apulaisjohtajan puhuttelusta.
Natsileiriksi kutsuisin tätä sijoitusmuotoa.
Kahvittelu ja juoruilu kuuluu uhteistalon toimintaan enemmän kuin työntekijöiden perehdytys saati lasten suojelu.
Kaikki lapset pois tälläisistä paikoista ja nopeasti.

SOS-lapsikylä toimintaa kuin myös muita lastensuojelua tarjoavia yksiköitä on helppo arvostella ulkopuolelta syventymättä asioihin todenteolla tai tuntematta lastensuojelulakeja tai yksiköiden toimintatapaa kunnolla. Aivan varmaa on, että keskimäärin lastensuojela tarjoavien yksiköiden toiminnassa on myös huomautettavaa ja on olemassa toimijoita joiden ei kuuluisi omistajina/yrittäjinä toimia lastensuojelun alalla, mutta onneksi nämä ovat vähemistössä. Ammattinsa osaavia ja lastensujelulakeja kunnioittavia toimitjoita on enemmistö.
Itse olen kasvanut lastensujelulapsena ja toimin nykyisin lastensuojelun tehtävissä. Jos itse en olisi lapsena päässyt lastensuojelun piiriin, voin vain arvioida, että elämäni ei olisi siinä missä se on nyt. Kiitän minun avuntarpeeni nähneitä. Minullakin olisi kerrottavaa huostaanoton osalta ikäviä muistoja, mutta se miten itse hoito onnistui unohtuu sosiaalityöntekijoiden henkilökohtainen asenne minuun. Ajattelen niin, että heidän oma pieni arvomaailmansa tuolloin oli vain yksittäinen tekijä koko prosessissa. Olen onnistunut kuitenkin saadessani hyvän hoidon ja kasvatuksen.

Puhuit Kaarinasta. Olen kuullut paljon negatiivista sieltä päin. Kun sossu ottaa jonkin näkökannan, ei sitä oikeuskaan voi muuttaa. Sitä latua mennään, vaikka nähdään, mihin se johtaa. Toivottavasti saat lapsesi pian turvaan. Ei ole ihme, että asianajajat varoittavat hakemasta sossusta apua. Kaikki apu kääntyy asiakasta vastaan. Vanhemmat ajettaan tuhoon, heistä ei tarvitse huolehtia. Viedään kaikki, mitään ei jätetä. En kyllä olisi uskonut että sos-kylässä tuollaista voi olla. Biovanhempaa syynätään, mutta bisneskylässä saa tapahtua mitä vain. Lapsia tulee kunnioittaa ja heitä tulee kohdella ihmisinä, eikö vain?
Mutta kaikesta huolimatta; Jaksamista sinulle! Et ole yksin tällaisten ongelmien kanssa.

Kyllä tulee hassua tekstiä asiasta tietämättömiltä. Tutustukaa tähän (kunnolla) ja kommentoikaa sitten.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#P41

Miten ihmeessä yksi ihminen jaksaa pitää huolta kymmenestä lapsesta 24/7? Tätä ei minun järkeni jaksa käsittää! Sos-lapsikyliä mainostetaan paratiisina jossa "lapsi saa turvallisen vanhemman, sisarukset ja jossa hänestä pidetään huolta aikuisuuteen asti".

Tämä turvallisen vanhemman elämäntilanteessakin voi tapahtua muutoksia: hän voi kuolla, muuttaa toiselle paikkakunnalle, mennä naimisiin, sairastua yms. Kuka näistä pienistä sitten pitää huolta?

Mitä muuten Sos-lapsikylissä vaaditaan sinne sijoitetuilta lapsilta? Joutuvatko he osallistumaan esim. kotitöihin? Vai tekeekö tämä Sos-lapsikylä-äiti kaiken?

Entä nämä "sisarukset" sitten? Sos-lapsikylästä joutuu joskus muuttamaan pois ja silloin voivat nämä "sisarussuhteet" katketa. Nuori on taas yksin maailmassa.

Sos-lapsikylämainoksessa esiintyvä Mona on kyllä katulapseksi aika pulskassa kunnossa. Mistä tiedetään, että hän on orpo? Mistä tiedetään että hän on kaksivuotias, oliko hänellä syntymätodistus mukanaan?

Kun Hely-äidiltä oli SOS-Lapsikylässä viety lähes vuoden vartioinnin jälkeen molemmat poikavauvat, hänet heitettiin asunnottomana ulos.
Kun hän hankki itselleen uuden pyöröhirsistä rakennetun omakotitalon järven rannalta, sos.tädit alkoivat heti kehitellä huostaperusteita: talo on järven rannalla(!), talossa on portaat(!!), äiti ei pärjää talossa sähkökatkon aikana(!!!; vaikka lisävarusteina on puuhella ja mm. leivinuuni!), äiti ei osaa ajaa autoa(!!!! ajaa joka päivä)...
Tukiryhmä ei tajua, miksi mikään viranomainen ei ryhdy vastustamaan tällaista mielivaltaa, jossa tärvellään pienten LASTEN elämä?!? KIITOS TAAS TEILLE KAIKILLE KUN JAKSATTE TUKEA ÄITIÄ JA POIKIA, JOTKA TAHTOVAT KOTIIN! https://www.facebook.com/AutetaanAitiaSaamaanPojatTakaisin

Eipähän tollasia sossuja kauaa enää Suomessa tarvii kattoo, kun "pelastakaa Suomi sossuilta ryhmä" rupee toimimaan aktiivisesti.... ;D!!!!!

Lastensuojelu on monimutkainen asia ja siihen perehtymätön voi vaivatta mieltää jotkin toimenpiteet kyseenalaisiksi tai kaukana lastensuojelun toimenpiteistä oleviksi. Varmasti epäkohtia on mutta pyrkimys niiden poistamiseksi on erittäin suurta. On vaikeea arvioida asioita kriittisestti ilman lastensuojeluasioiden tietämystä ja kokemusta. Ymmärrän vanhempien huolen joiden lapseia on huostaanotettu. Niistä raporteista ja yhteenvedoista helposti jää kuitenkin lukematta ja kertomatta jotkin asioiden kannalta oleelliset osat ja saa kokonaiskuvan vääristymään.
Mitä tulee markkinointiin joka koskaa myös SOS-Lapsikylää on vain väistämätön asia, että sitä on tehtävä ja saada itsensä näkyvii. MM tuo kampanja jossa oli voittona omakotitalo ei ollut SOS_lapsikylän lahjoittama vaan sen yhteistyötahon lahjoittama joka oli lahjoittanut sen tätä arpajaistapahtumaa varten Kannattaisi siis perehtyä mekanismeihin eikä vain siihen miltä jokin asia näyttää.

Joku kyseli tuolla mielipiteiden alkuvaiheessa lapsikylässä kasvaneiden lasten kokemuksia. Olen aikuistunut SOS-lapsikylästä ja voin täysin hyvillä mielin ja oikeutetusti sanoa, että ilman sijoitusta ja kasvun mahdollisuutta siellä, en tiedä mikä minusta olisi tullut. Olen saanut kokea lapsikylässä yhteisön tuen, kodin lämmön ja huolenpidon sekä avun jota tarvitsin. Lapsikylä oli minulle mahdollisuus. Olen erittäin tyytyväinen ja kiitollinen, että kasvupaikkani oli SOS-Lapsikylä kodin vaihtoehdolle jossa oli mielenterveydellisä ja päihde ongelmia.
Niin lapsikylä vanhemmat kuin muut työntekijät ovat yksilöitä niinkuin me kaikki aikuiset isinä ja äiteinä. Yksi merkittävä ero on siinä, että lasten ei tarvitse pelätä vanhempien päihdeongelmaa, mielenterveyden häiriöitä ja lapsi saa varmasti kaiken mahdollisen avun jota hänen kuntoutumisensa vaatii.
Orpoja ei tänä päivänä juurikaan ole (vaikka hyvin yksinäisiä lapsia kyllä) , mutta vanhemmat hylkävät lapsensa ja omat tarpeet astuvat lapsen tarpeiden edelle.

Tämä on vain yksi pieni näkemys asioista, mutta perustuu omakohtaiseen kokemukseen ja myöhemmin hankittuun ammatilliseen näkemykseen.

Oma lastani kohdellaan kaltoin Tampereen upouudessa SOS-lapsikylässä. Vauvaperhe ilmoittanut, että haluaa ryhtyä päätoimiseksi sijoitusperheeksi, ei osaamista vanhemmista lapsista, ja niin se menee, saavat ison asunnon ja rutkasti rahaa laittomasti huostaanotetun lapsen asuttamisesta. Juoksevat lääkäreissä puhumassa perättömiä lapsen pahoinpitelemisestä ja esittävät äidin yhteydenpiton olevan haitallista että huostaanotto jatkuisi. Eivät suostu keskustelemaan lapsesta biologisen vanhemman kanssa. Paperit sieltä salattu vanhemmalta ettei niihin voisi vedota tulevassa hallinto-oikeuskäsittelyssäå.

= valehtelu, perätön lausuma tuomioistuimessa lapsen olosuhteista, toiveista ja lausunnoista mitä oikeasti on tapahtunut..

Musta on kummallista, että vanhemmat joilta on huostattuu lapsi, hyökkäävät ekana viranomaisia vastaan. Kun ei kyetä näkemään niitä ongelmia omassa vanhemmuudessa, syyttävä sormi ei osoitakaan sinne omaan napaan. Eihän tälläisiä vanhempia voi auttaa ja näyttää siltä, että suurin ongelma on se, että he kokevat omia oikeuksiian poljetun,ja lapsen hyvinvointi ei ole se tärkein.

Mie ymmärrän täysin miltä näistä naisista tuntuu jotka yrittää saada töiden ja koulun kautta yksin kodin toimimaan ja sitten tehdään lastensuojeluilmoituksia. 30-vuotta sittenkin kuulin että tämä on ihan tavallista kun nainen on yksin niin tulee naapureilta ilmoituksia. Minkäpä siinä mahtaa ku tehä niinku sanotaan ettei tuu ongelmia.

Tekispä itelläki tehä ilmoituksia joitaki vasten john itellä on menny hermot, muttaku en oo lapsellinen ja kannan aina omista tekemisistä vastuun.

Taitaa Vuoreksen suurimmat omakotitalot olla lastensuojelubisneksen/laillisen ihmiskaupan suurtekijän omistamat. Rahaa puhuu ja on näkyvää. Ja kaikki edelleen lasten edun nimissä, tietenkin! Lastensuojelussa mikään ei ole muuttunut ls-lakimuutoksista huolimatta.

Alkuperäiset vanhemmat eli biologinen äiti ja biologinen isä lytätään kokonaan alkaen neuvolassa, jatkuen päiväkodissa ja perheestä on nostettu esille kaikki huolet jotka vaan ikinä voidaan esille nostaa. Yksi äiti on täysin voimaton pyörittämään arkirumbaa ja käydä taistoa monipäistä sosiaalitäti-verkostoryhmää vastaan.

Pahoja ovat äidille tilanteet jossa kunnan sossussa on laitettu osa lasu-asiakkuudet perheettömälle ja lapsettomalle nuorelle kokemattomalle sosiaalityöntekijälle. Ja tämän äidin asioista "vatkaa" juuri nämä lapsettomat "ammattilaiset". Puhuvat paljon, kyselevät vielä enemmän. Ihan kuin koko elämäni voidaan pukea tunneilmaisun Nalle-korteilla, ihan kuin kaikki arkipäiväni ovat hyvin strukturoidut, ihan kuin en osaa sanoa lapselle ei ilman lasten liikennevaloja. Sossut kyseenalaistivat kaiken ja olin jälkeenpäin katkera kun kasvatuskokemukseni oli heille täysin merkityksetön.

Kuinka lapseton ihminen voi ikinä tietää miltä tuntuu asettaa itsensä toisen tilanteeseen jossa uloste polttaa pepussa (vauvan vaippa pitää vaihtaa, ei merkitystä sillä mitä muuta tärkeätä vaipanvaihtaja oli tekemässä; omat tekemiset pitää lopettaa ja siirtyä vaihtamaan se vaippa!), ei lapseton ymmärrä mikä on lapsiperheen ruuhkavuodet jollei itse ole käynyt sitä läpi (ei ole tietoa eikä tunnemuistikuvaa esim lapsen sairastelun takia valvottujen öiden jälkeen on silti pakko mennä töihin seuraavina päivinä). Esimerkkejä on paljon. Minulle kävi noin. En voinut paljoakaan heille siellä sossussa ryttyillä mutta kait osaan ilmeillä ja sentään sossukonttoorin piinapenkin istumisjakson jälkeen avautua tutuille ja tuntemattomille ihan vaan varoituksena muille.

Suomalaisessa lastensuojelujärjestelmässä on paljon vikaa. Puhun biologisten perheiden puolesta.

Kaltoin kohtelu ei kiinnosta järjestöjä lainkaan. He vaan kehittävät. Kehitys ei kuitenkaan auta lapsia ja nuoria, jotka asuvat huonoissa olosuhteissa, esimerkiksi kaltoin kohtelevissa sijaishuoltopaikoissa.

Tampereella asiat edelleen erittäin huonosti.

Ikävä kyllä paikka on ollu todella alhainen olen itsekkin asunut sielä ja sijaisperheen vanhempi sekä sos-lapsikylän sosiaalityöntekijä keksivät valheita raporttiin minkä laittoivat äidilleni. ja nytten vielä muuton jälkeen osa tavaroista on hankala saada sieltä pois

Hyvä veli verkosto suojelee tuota SOS-Lapsenraiskaajalaitosta. Saatanan narsisteja. Varokaa!

Toivotan kaikille sos-lapsikyläverkostossa mukana oleville narsisteille ja lasten hyväksikäyttäjille ahdistavan yksinäistä joulua ja epäonnistumisten täyttämää uutta vuotta.
Kärsikää viimeistään helvetissä!

Rikollisjärjestö. Johtoporrasta myöten suuripalkkaiset perseennuolijat välttelevät vastuuta.

Miksi tuon järjestön "ylin päättävä elin" välttelee vastuutaan?

Viestin aloituksesta on jo aikaa, mutta SOS-Lapsikylän toiminta näyttää vuosikymmenen aikana muuttuneen entistä hämärämmäksi ja härskimmäksi. Varokaa tuota muodollisesti hyväntekeväisyyttä harjoittavaa järjestöä!

MOT:n tutkiva journalisti selvittää!

Sos-Lapsikylän lastensuojeluosaaminen perustuu rahanahneiden hyväksikäyttäjien harjoittamaan manipulointiin, aivopesuun. Suurena ja tunnettuna järjestönä sillä on ylivalta yksityisen ja yksittäisen ihmisen elämässä. Kaikki ei kuitenkaan ole sellaista "kaunista", jollaisen mielikuvan tuo hirmujärjestö on häikäilemättömällä toiminnallaan maailmaan luonut. Totuus paljastuu vain siten, että väärinkäytökset tuodaan julkisuuteen. Toimikaa! jotta saadaan tuon järjestön toiminta loppumaan.

Pyydetään MOT:n toimittajat asialle. SOS-Lapsikylän harjoittama härski toiminta pitää saada julkisuuteen. Järjestö on täysin korruptoitunut ja myös kansanedustajien suojeluksessa.

Jospa ukkosen jumala Thor kaataisi radiomaston sos-lapsikylän ylle, niin kuin teki Pudasjärvellä lestadiolaisten eheytystapahtumassa.

SOS-Lapsikylälläkö on lastensuojeluosaamista? No siinä tapauksessa minä olen aivokirurgi.
Tuo lafka ei osaa tehdä muuta kuin kyniä rahat yhteiskunnalta ja vähävaraisilta. Rahanahneita hyväksikäyttäjiä.

Mutta kukaan ei puutu esimerkiksi Tuiran seurakunnassa tapahtuneeseen lapsen raiskaukseen. Sielä nuorisotyöntekijä on kosketellut taaperon klitorista.

Oulussa, Tuiran seurakunnassa nuorisotyöntekijä on käyttänyt pieniä lapsia seksuaalisesti hyväksi. Hänestä kirjoitetaan laajemmin redditissä. Hänen yksi 14vuotias uhri on avautunut sielä.