Vaimo nukkui pois noin vuosi sitten, yhteiseloa oli 22 v..Kaikki asiat on yleisesti nyt kunnossa..Haluasin vaan kysyä, että mikä on mielipiteenne siitä, että koska vois tähän yksinäisyyteen lähteä etsimään uutta elämän kumppania ? Tai mikä on se "Moraalinen raja" Lapsia on kuolinpesässä kaksi, poika aikuinen(19) Tyttö alaikäinen (14) Sekin vielä, että vaimoni sukulaiset yrittävät saada elämäämme omaan konttrolliin...
Uusi Suhde Uuteen Kumppaniin
Miksi Minä
1166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Osanottoni suruusi, aviomies.
Ei kukaan ulkopuolinen voi eikä saa määrittää sitä milloin sinun on hyvä alkaa etsiä vierellesi uutta kumppania. Suru, kuten kaikki muutkin tunteet, on yksilöllinen asia, prosessi, joka kestää kullakin juuri sen ajan kuin se kestää ja sen laannuttua eletään taas eteenpäin - niin tai vaihtoehtoisesti kuollaan suruun...
Joka tapauksessa siihen prosessiin eivät muut saa tulla moraalisiakaan vaatimuksiaan tuputtamaan.
On ymmärrettävää, että sukulaiset yrittävät nyt auttaa ja neuvoa, koska välittävät perheestäsi. Helposti sen avun ja neuvomisen sitten tulkitsee kontrolloimiseksi jos ei ole enne kokenut tarvivansa muiden apua.
Kyllä sinä itse tunnet milloin olet valmis alkamaan uuden parisuhteen ja miten siinä etenet. Lapsesi (ja sukulaisesi) tulevat silloin kokemaan ekan kerran elämässään sen tosiasian että iskällä on uus, eikä senkään prosessin kulkua voi etukäteen ennustaa. Joillakin uuden "äitipuolen" hyväksyminen vie koko loppuelämän, toisilla pari kuukautta jne., mutta siitäkin he ovat itse vastuussa itselleen.
Uskalla elää omaa elämääsi, sillä se on sinun päätehtäväsi ja siitä sinun lapsesikin ammentavat voimaa ja uskoa omaan tulevaisuuteensa. Aloita ystävyydestä jos koet ulkoisetkin paineet liian koviksi romanttisen suhteen aloittamiselle esim. tänä kesänä. Pehmeä alku aiheuttaa luultavasti vähemmän hälinää ympäristössäkin ja antaa sinulle aikaa tutustua uuteen ihmiseen pidemmän kaavan kautta.