Kummituksia?

No myös jo edesmenneellä äidilläni, joka oli kaikkea muuta kuin henkimaailmaan uskova, oli tuossa talossa joskus yöllä yksin ollessaan selittämättömiä juttuja talossa kulkijoista. Hänen kanssaan näistä joskus keskustelin. Molemmat emme kertakaikkiaan usko henkimaailman juttuihin, ja hänen kokemuksensa pystyn vielä selittämään mahdollisella ulko-oven auki jäämisällä, ja sillä että joku oli tullut taloon sisään hänen nukkuessa perimmäisessä talon huoneessa, mutta näille omille illalla lukitsemieni ovien lukoista aukeamisille en millään selitystä keksi. Jos jollain ulkopuolisella olisi ollut avaimet ja/tai muutoinkin kyky liikkua tuossa talossa, niin miksi hän olisi tosituvasti tullut huoneeseeni, ja kenties vain katsellut minua nukkuessani, ja herättyäni lähtenyt huoneestani kuistille ja siitä sitten askeltamaan vintin portaita. Faijani oli kuollut ja haudattu ollessani 12 vuotias, ja äitini oli yksin talossa ollessani satojen kilometrien päässä kaverinsa luona.

Nämä minun öiset kokemukseni siis toisstuivat aina silloin tällöin, ja siksi nämä lukot aina illalla kävin tarkistamassa, niinkuin ulko-ovenkin. Usein vielä illalla kävin rakennuksen kaikki huoneetkin läpi tarkistaen että ei siellä ketään ollut. Tämä kokemus siis oli kaukana mistään mukavasta aavekokemuksesta.
Tuo talo ei ollut mikään o.k. talo vaaan sellainen ryssänvallanaikana 1800 luvun puolivälin jälkeen rakennettu vanha maalaistalo tupla kuisteineen, jotain 30m pitkä ja 8m leveä plus kuistit, korkeat huoneet ja korkea iso vintti.

En minäkään usko henkimaailman juttuihin, ja juuri siksikin minua on omat nuoruuteni ajan kokemukset askarruttaneet vielä jälkeenpäinkin. Näiden kokemuksieni pohjalta minun on kyllä ainakin helppo ymmärtää sitä miksi kummitusjuttuja syntyy.
Tuossa yksi kauhiastas viisas tietää miten tällaiset jutut viittaavat johonkin skitsofreniaan tai mielisairauteen. No niimpä ne viisaat aina tietenkin kauhiastas tietävät asioita, ja kyllä nuo aloittajan jutut voi johonkin sen kaltaiseenkin viitata.

Minä siis tuossa aiemmin kerroin omia kokemuksiani ja kyllä ne olivat selkeitä ja kiistattomia, ja kaikkiin mahdollisiin rottien y.m. sellaisten aiheuttamiin ääniin ja tekemisiin ne eivät voineet liittyä.

Mitä tulee henkimaailman puolelle niin sitä olen pitänyt mahdollisena, että minulle olisi mennyt tässä talossa asuminen ja noiden ovien kanssa pelaaminen jotenkin niin hermoihin, että kävin itse asiassa yöllä unissani nuo ovet itse avaamassa ennen heräämistäni. Tätä vastaan vaan puhuu vahvasti se, että minulla ei ole koskaan ainakaan missään muussa yhteydessä ollut mitään unissakulkemiskokemuksia, enkä siis ole myöskään mikään henkimaailmoihin uskova koskaan ollut. Sellainen juttu tässä kuitenkin on, että vielä fajaini eläessä hän ihan oikeasti uhkasi tappaa muijansa ja minutkin, ja siksi minun piti olla aina illalla valmiina lähtemään pakoon tuosta ovesta joka kuistille johti, ja tätä ovea muistan joskus jo valmiiksi aukikin laittaneeni sen painostaessa kun väsytti niin perkeleesti ja kuitenkaan ei olisi uskaltanut nukahtaa kun piti olla valmis pakenemaan. Se vaan että tämä asiakaan ei koskenut lainkaan sitä kuistilta vintin rappuun menevää ovea, enkä niitä askeliakaan osaa mitenkään tähän yhdistää.

On nämä minulle olleet ainakin vahvoja ja selkeitä kokemuksia kun ne vieläkin niin hyvin muistan.

Olen nähnyt "ufon" eli jonkinlaisen luonnollisen valoilmiön tai lentokoneen.

Omista harhoistani syytän liian vilkkaan mielikuvituksen ja lapsen kehittymättömän todellisuustajun lisäksi ala-asteen ensimmäisten luokkien luokanvalvojaltaani, joka oli ilmeisesti sodasta edelleen traumatisoitunut (oli kokenut Hgin pommitukset) ja muutenkin hieman vinksahtanut, koska opetti meille mm. ilmaiskuilta suojautumista ja muuta yhtä mielenkiintoista... Hän myös uskoi sodan syttymisen ja erilaisten rikosten todennäköisen tapahtumisen lisäksi yliluonnollisiin juttuihin, ja pelotteli näillä sitten lapsia.