On tässä jo kaksi kuukautta ystävän kuolemasta. Vieläkin silti vaan tuntuu epätodelliselle. Välillä ei tunnu miltään ja välillä itken aivan holtittomasti. On jotenkin vaikea uskoa, ettei ystävääni enää ole. Vaikka hautajaisissa olin ja näin miten arkku lasketaan maakuoppaan, silti jatkuvasti jotenkin unohdan, että ystäväni on kuollut.
Onko kellään samanlaista, ja missä vaiheessa alkaa ymmärrystä kuolemasta tulla?
Onko kellään samanlaista, ja missä vaiheessa alkaa ymmärrystä kuolemasta tulla?
Vastaukset 1
Vanhimmat
minunkin ystävä kuoli hiljattain. Ihan käsittämätöntä, ei ole kauaa, kun lämpimästi halattiin eri suuntiin lähtiessämme, toivoteltiin hyvää ja kaunista, sovittiin että nähdään. Eipä nähty enää tässä elämässä. Ehkä joskus.
En usko ystävän koskaan väistyvän viereltäni, vaan tulen tuntemaan hänen läsnäolonsa vielä pitkään. Kaipaan häntä suunnattomasti.