Sotilasvalan suosinnan salaisuudet aukeavat

Vuonna 2003 voimaan tullut lainsäädäntö toteuttaa uskonnottoman sotilasvakuutuksen ja uskonnollisen sotilasvalan osalta täydellisen symmetrian - periaatteessa. Kaikilla on vapaus valita uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta tai kuulumattomuudesta riippumatta joko sotilasvakuutus (”kunniani ja omantuntoni kautta”) tai sotilasvala (”kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä”).

Käytännössä Puolustusvoimien toiminnassa kuitenkin näitä vaihtoehtoja kohdellaan hyvin erilaisella tavalla, sotilasvalaa suosien ja sotilasvakuutusta syrjien. Näin puolustusvoimat rikkoo sekä vakaumusten yhdenvertaisuutta (Perustuslaki 6 §) että vakaumuksen ja omantunnon vapautta (Perustuslaki 11 §), koska uskonnottoman vaihtoehdon syrjiminen on samalla uskonnottoman vakaumuksen omaksuneiden varusmiesten syrjintää.


Miten Puolustusvoimat tätä syrjintää toteuttaa? Tästä on nyt tarkempaa dokumentoitua tietoa, kun Pääesikunta on 1.6.2011 antanut eduskunnan apulaisasiamiehen vaatiman selvityksen. Oikeusasiamiehen toimisto on Pääesikunnan selvityksen mukana saanut liitteitä, joissa on mm. kuvaus alokkaille 2010-11 annetusta ohjeistuksesta mm. tämän asian suhteen.


Syrjintä alkaa siitä, että uskonnon ja omantunnon vapautta sekä sotilasvakuutusta ja sotilasvalaa esittelevä tilaisuus pidetään kirkollisen työn esittelyoppitunnilla ja opitunnin pitäjäksi on määrätty sotilaspappi. Vasta tämän ensimmäisen esittelyoppitunnin jälkeen kirkkoon kuulumattomat voivat pyynnöstään saada vapautuksen muilta kirkollisen työän oppitunneilta sekä uskonnon harjoittamisesta. Sotilaspappi on sekä periaatteessa että käytännössä täysin sopimaton ja jäävi henkilö pitämään tilaisuutta, jossa tulisi puolueettomasti, ketään ja mitään syrjimättä esitellä alokkalle uskonnon ja omantunnon vapauden kannalta tärkeät valinnan mahdollisuudet.

Edellä kuvatun virhellisen menettelyn sijaan katsomuksellisten kysymysten esittelyoppitunnin pitäisi olla nimeltään ja luonteeltaan aivan joku muu kuin ”kirkollisen työn esittelyoppitunti” ja sen pitäjänä tulisi olla yksikön päällikkö joko yksin tai esimerkiksi sotilaskuraattorin kanssa. Vasta tällaisen puolueettoman tilaisuuden jälkeen varusmiehet osallistuisivat joko kirkollisen työn oppitunnelle tai niiden vaihtoehtona olevaan ohjattuun elämänkatsomustietoon tai etiikkaan liittyvää ohjelmaa.


Kirjallinen kuvaus alokkaille 2010-11 annetusta ohjeistuksesta tuo esiin, miten nykyisillä kirkollisen työn esittelyoppitunneilla sotilasvalaa suositaan ja sotilasvakuutusta syrjitään. Ohjeistuksen mukan erityisen tarkasti käsitellään esimerkiksi uskonnottoman mahdollisuus vannoa sotilasvala, vaikka siihen kuuluu hartaus. Sotilasvalan sanotaan olevan ”ennen muuta sotilaiden juhlaperinnettä ja ikivanhoja taditioita, mihin Suomessa on kuulunut jo parin vuosisadan ajan sotilasperinteen kiinteänä osana kenttähartaus”.

Näin sotilasvalan valinneet joutuvat väistämättä olemaan lasnä tilanteessa, jossa harjoitetaan uskontoa. Mutta tämän jälkeen esitetään kuitenkin uskonnottomille tarjous: jos osallistuu valatilaisuuteen, ”uskontoa ei tarvitse tuolloinkaan konkreettisesti harjoittaa”, koska yleisen palveluohjesäännön 415. kohdan mukaan ev.lut. ja ort. kirkkoon kuulumattomat tekevät ”RUKOILKAAMME”-sanalla asennon, kun muut tekevät rukousasennon.

Tämä tarjous esitetään painokkaasti niin, että siitä kieltäytyminen pyritään selvästi tekemään kiusalliseksi. Vaihtoehtoisen toimintatavan valinneen sanotaan asennon teolla osoittavan ”kunnioittavansa muiden palvelutoveriensa vakaumusta”. ”Hän kyllä kuulee korvillaan uskonnollisia sanoja, mutta ei toiminnallaan halveksi muita eikä itsekään joudu vakaumuksensa vastaisesti taivuttamaan päätään rukousasentoon.”

Kaiken tämän jälkeen esittelyoppitunnin ohjeistus jatkuu näin: ”Tämän jälkeen sotilaspappi kertoo, että ellei mainittu käytäntökään tunnu sopivalta, ainoaksi mahdollisuudeksi jää silloin lain suoma tasavertainen mahdollisuus valita valan sijaan sotilasvakuutus. Siinä ei ole mitään uskonnollista elementtiä.”

Näin esitettynä sotilasvakuutuksesta ei tehdä tasavertaista mahdollisuutta eikä edes toissijaista vaan korkeintaan kolmannella sijalla oleva viimekätinen, muiden tarjottujen jälkeen jäävä ”ainoa mahdollisuus”, jonka valitsemalla saattaa ilmaista kunnioituksen puutetta, jopa halveksuntaa palvelustoveriensa vakaumusta kohtaan. Tällä kaikella ”ohjeistuksella” pyritään ilmiselvästi saamaan sotilasvalan valinneiden määrä mahdollisimman suureksi ja sotilasvalan antajien määrä mahdollisimman pieneksi.