Surutyöstä

Kyllä siihen lääkkeitä on. Masennuslääkitys kuulostaa aika rajulta, mutta ahdistukseen löytyy varmasti kevyempiä väliaikaisratkaisuja.

Mun kokemusteni mukaan yhteenpaluu yritykset helpottavat väliaikaisesti, se on sellaista kevyttä laskua eroon. Tosin ne tuntemukset voivat muuttua erilaisiksi.

Mulle kävi tämän viimeisen eron jälkeen niin, että olen täynnä vihaa exää kohtaan. Aivan raivoissani siis, miten hän voi kohdella minua niin huonosti aina vaan?! Toivottavasti hän pysyy poissa näkyvistä, sillä minulla saattaisi naksahtaa päässä, sitä pelkään. Kaikki pahat asiat ovat niin pinnalla, ja niitä tosiaan on. Aikaisemminkin oli, mutta ajattelin sentään hänestä lämpimästi. Ei olisi pitänyt kokeilla uudestaan, sillä ei ne asiat mihinkään muutu, pahenee vaan.

Alkuun oli jopa helpompaa. Nyt kun aikaa erosta on kulunut jo pari kuukautta, näyttäisi tilanne vaan pahenevan. Joko tulee järki päähän tai lähtee loputkin ;)

Sulle "Jaksamista sulle", miten asiat tuntuu pahenevan nyt 2 kk jälkeen?

Kun jokin pitkittyy, niin se myös mutkistuu. Näin myös on-off -suhteissa. Jos tilapäisiä yhteenpalaamisyrityksiä tuppaa tulemaan enemmän kuin yksi, niin kannattaisi miettiä mitä iloa vielä kuvittelee saavansa suhteelta, jossa on päädytty eroon jo kaksi kertaa.

Eräs psykologi sanoi aikoinaan, että kaikkein raastavinta on ero, jota kutsutaan nimellä "tauko" suhteessa. Siinä on vielä kiinni vanhassa, ei pääse suremaan sitä eikä miettimään tulevaa.

Lääkitys auttaa aina pahimpaan eron tuskaan. Mieluiten kyllä terapian rinnalla, etenkin ellet voi selvittää eroasi kenenkään ystävän kanssa.

Tarkoittaako tässä "tauko" suhteessa jotakin tilapäistä asumuseroa, vai mitä? Onko surutyön katkeileminen jotenkin haitallista? Eikö toisaalta se, että surutyö välillä keskeytyy (siirtyy tauolle) anna hengähdysaikaa ja jaksaa taas jatkaa sitä surutyötä uusin voimin?