Kun täällä joku on puhunut kummituksista ja yliluonnillisista asioista, niin minäkin olen taipuvainen ajattelemaan, että henkimaailma on olemassa ja jossakin määrin vaikuttamassa elämäämme. Äitini kuoltua elämäni muuttui ja tuntuu kuin hän olisi läsnä aina välillä ja ajattelen hänen hyväksyvästi nyökkäävän ja sanovan minulle: "Olit oikeassa" ja "Minun on hyvä olla" ja "Usko ainoastaan".
Kädet, jotka kantavat
turvassa
592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulle kävi samoin parhaan ystäväni kuoltua auto-onnettomuudessa.
Uskon hänellä olevan hyvä olla siellä missä lieneekin :)
Ja jos olisi mahdollista viettää jonkun tärkeän ihmisen kanssa yksi kokonainen päivä vielä niin se olisi ehdottomasti tuo ystäväni.
Ja miten helvetissä tämä liittyy aihealueeseen? "Löysin internetin", ei helvetti.
Jospa herra anonyymi laittaisi ne silmät päähän ja kattelis vähän niin ei moni muukhan alotus liity palstan aihealueeseen.
Tuolla aiemmin oli yksi aloitus kummitukssista kummitustalossa ja se nyt oli selalinen vähän tyypillinen juttu, ja ei minusta ihan niin vakuuttavakaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9938330
Minä tuohon ketjuun sitten yritin pakertaa täsmällisesti omat kokemukseni vastaavista asioista, ja siitä miten minä näihin asioihin suhtaudun 'näin onnnn' nimmarilla, mutta ei nämä kokemukseni ketään kyllä kiinnostaneet.
No olihan näissä minun kokemuksissani taustalla aivan toisenlainen tilanne ihmissuhteineen tai niiden puutteineen kuin mitä aloittajalla, ja jo se fyysinen ymäristökin oli sellainen jota jonkun tavallisen o.k-taloasujan on vaikea ymmärtää.
Voin kertoa tähän vielä että kyseessä oli siis maatila ja syyspimeällä viikonloppuisinkin olin usein yksin koko rötiskössä kaikkinensa, ja itse talosta n.150m päässä oleva kuivuri oli hoidossani ja päällä. Kävin siinä kuitenkin tanssipaikoilla 70-lukua kun se vielä oli, ja muistan kun kerran yhden pimun kanssa tanssipaikalta lähdin saatolle tapaiseen ja tämä kuivuri sitten piti käydä siinä vielä tsekkaamassa matkalla. No kun me saavuttiin paikalle niin vain kuivurista kajasti se valo koko siihen isoon pimeässä hahmottuvaan rakennusrötisköikköön. Minä sitten ajoin vielä itse talon pihalle, joka talo oli siis täysinpimeänä. Sanoin pimulle että halutko että mennään katsomaan taloa sisältä. Pimu alkoi pelätä ja sanoi jotain että ei hän uskalla edes minun kanssani tuollaiseen tulla ja miten voit tuolaisessa yksin asua. No me sitten lähdettiin pimun kämpille, mutta tämä siis vain kuvaa sitä että tuo iso talonrötiskö oli oikeasti pelottavan näköinen jo päältä ja oudoillekkin.
Mitä tulee näihin henkimaailman juttuihin niin minä olen kyllä siis sitä mieltä, että ne ovat meidän omassa päässämme olevia juttuja. Se sitten on oma lukunsa ovatko ne mitään muuta. Itse olen taipuvainen ajattelemaan niin, että ne eivät muuta ole. Tosin ainakin periaaatteessa se on kyllä mahdollista, että on olemassa omien ajatusmaailmojemme ulkopuolisiakin maailmoita. Jos näin on niin se varsinainen ongelma tässä kuviossa tulee siitä, että mikä on se välittäjä jonka kautta voimme olla yhteydessä tähän oman ajatusmaailmamme ulkopuoliseen maailmaan. Tämä siis ihan klassinen juttu ja sama asia kuin mistä on kyse platonistisen, joko uskotollisen tai matemaattisen, täydellisen meistä ulkopuolisen maailman olemassaoloon liityvässä problematiikassa.