19 yhteistä vuotta, kaksi lasta, kaksi täysin rempattua omakotitaloa takana ja yksi juuri rakenteilla. Mies ilmoitti kaksi viikkoa sitten muuttavansa pois kotoa, ei kuulemma ole toista naista, ihan vaan on nyt rakkaus loppunut eikä avioliiton korjaamiseen ole mahdollisuutta. Viikon myöhemmin sain kakistettu totuuden miehen suusta, olihan siellä toinen nainen, ollut jo muutaman kuukauden. Suhde käy kuumana, ikuista rakkautta jo vannotaan. Jäin itekseni lasten kanssa keskelle valtavaa rakennustyömaata. Kyllä hän lapsiaan tapaa ja heille soittelee, mutta todellinen vastuu on minulla.
Itse lähdin ottamaan aikalisää avioliittoomme 9 vuotta sitten koska puhumisesta ei tuntunut olevan apua suhteemme korjaamiseen. Puolen vuoden kuluttua kuitenkin tunsin, että perheemme ja lapsemme ovat niin tärkeitä, että vielä kannattaa yrittää yhdessä ja palasimme yhteen. Miehelleni jäi tuosta tietenkin ikuiset arvet, vaikka hän minut halusikin takaisin.
Seksielämämme alkoi vuosi vuodelta tyrehtyä lähes nollaan. Tietysti kaipaan (kuten miehenikin) seksiä, intohimoa, rakkautta ja läheisyyttä, mutta olen yrittänyt tyytyä osaani. Vaikeaa se on nelikymppisenä. Oon vuosien varrella moneen otteeseen yrittänyt miehen kanssa puhua seksielämästämme, mutta hän ei kykene siitä puhumaan. Mieluummin on ilman (tai siis hakee muualta).
Mieheni elää nyt kovinta huumaa uuden tyttöystävänsä kanssa eikä kykene tuntemaan myötätuntoa, häpeää tai syyllisyyttä. Muna vie miestä, aivoissa ei enää veri kulje. Miten te jättäjät olette kokeneet kun uuden suhteen kuumin vaihe on ohi? Onko kaduttanut tai hävettänyt?
Miksi kuitenkin tämä ero on niin mielettömän raastavaa? Fyysisesti olen jo miehestä luopunut mutta miksen voin psyykkisesti? Miksi haluan pitää kiinni suhteesta joka ei oikeen tyydyttänyt kumpaakaan? Onko tämä vain katkeruutta siitä että mut on nyt jätetty? Pelkäänkö etten ikinä löydä kumppania rinnalle? Siis todellista kumppania, miestä johon voin rakastua. Sänkypartnereita on kyllä tarjolla, mutta kun se ei riitä. Korvien välistä löytyy kuitenkin se miehen kiihottavin kohta. Miksi en voi vaan myöntää ettei kannata jatkaa avioliittoa, jossa kumpikaan ei ole täysin tyytyväinen? No, lapset ovat tietysti suuri syy sekä talousasiat. Järjellisesti ero on ehkä luontevin vaihtoehto, mutta tunnetasolla aivan järjetön!
Miksi haluan pitää kiinni?
13
491
Vastaukset
- Mies 45v. 3 lasta
Heips! Näin miehenä itse ja eron kokeneena onneksi huomaan heti, että olet kuitenkin elämää kokenut ja nähnyt, koska v!ttuo huora gigolo kerpeleet ei lentele tuossa.. elämän kokemus on hyväksi, mutta samalla pahaksi kuten jo olet huomannutkin, että nuo 20v yhteiseloa takana on sellaista, jota et koskaan tule unohtamaan, eikä tarvikkaan. Eikä saakkaan. Niistä on otettava se hyvä, mikä jäljelle jää, jos avioliittonne kariutuu. Kun on elänyt kaikki tunneskaalat läpi moneen kertaan, jää jäljelle vain kaiho ja ikävä avioliiton onnellisista hetkistä. Huonoja ei tahdo muistaakkaan. Koskaan et unohda nykyistä miestäsi, et ikinä, vaikka uudenkin löytäisit.
Ihan ensinnäkin kannattaa koittaa ottaa puheyhteys mieheesi ja kysellä ymmärtääkö hän nyt mitä on tekemässä ? Ja ymmärrätkö itsekin, että se rakkaus ei sinun puoleltasi selvästikään ole kuollut ?
Avioliitto on sellainen "taistelu", että sinne mahtuu monenlaisia aikakausia ja vuosia ja kun todelliset vaikeudet tulevat, on hienoa jos ihmiset ovat aikuistuneita. Pitäisi nytkin vielä jaksaa puhua ja ottaa lapset ja ne talousasiat esille. Onko parisuhteen kylmyys oikeasti jostain muusta johtuvaa, mikä saa miehesi tuollaista tekemään ?
Tämä nyky-yhteiskunta on raskas myös parisuhteille. Itse vanhanaikaisena ihmisenä olen huomannut sen, että nykyään kun erot ja nopeasti vaihtuvat kumppanit ovat arkipäivää ja jopa useamman miehen tai naisen julkiset ihme systeemit ovat muodissa niin tämä tappaa sitä aitoa rakkautta, silloin kun parisuhde on vaikeuksissa ja toisaalta se sillä vaikeuden hetkellä on oikeasti vasta lujittumassa. On liian helppo hypätä matalan aidan yli kohti "parempaa huomista".
Ei sieltä löydy mitään parempaa. Onni on oikeasti lähellä, se on niin lähellä, että sitä ei aina huomaa.
Omalla kohdallani hyvä työkaverini kusetti minua silmään ja en sitä huomannut tarpeeksi aikaisin. Hän paisutteli minun ja vaimoni ongelmia ja tarjoili auttavaa kättä vaimolleni. Oli tehnyt tätä muillekin, koska tiesi että se toimii. Väsyneen on helppo tarttua tollaseen "auttavan käteen". Kun exäni oli hyväksi käytetty, olikin jo tälla pirulaisella taas uus remmissä. Mielestäni tuollainen pitäisi olla rangaistava teko, kun murhataan ihmisiä henkisesti ja kidutetaan.
Ex vaimostani huomaa, että kaipuu entiseen on valtava, mutta yrittää hukuttaa sitä monenlaisiin rientoihin. Itse en jaksa olla katkera. Ikävä ei ole tätä exää enää, mutta tätä samaa naista ikävä on niiltä ajoilta, kun hän olimme avioliitossa. Uskon, että hänelläkin on ikävä minua.
Mutta sinne ei enää ole paluuta. Olen vanhanaikainen ihminen ja uskon, että avioliitto on pyhä asia. Näin on minulle opetettu ja olen sen huomannut.
Itselläni ei ole vakituista kumppania ollut vuosiin, enkä halua. Minulle riitti yksi ihana ihminen, jota kaipaan, mutten enää tällaisena eron jälkeen olevana ihmisenä.
Vomia Sinulle ja ennenkaikkea ota rauhallisesti. Suhtaudu mieheesi rakkaudella, mutta älä alistu. Katkeruudella ei voita mitään.
Rakkaus on ihmeellinen asia, itseäni pelottaisi omasta halusta rikkoa avioliitto, tai ylipäätänsä parisuhde. Mikä ihmeellisintä, näin eron aikana unen, joka vieläkin nostattaa kylmät väreet.. eli uni kertoi mitä tapahtuu eron jälkeen ja kaikki on mennyt juuri niin =) En silti usko uniin, uskon että näin alitajunnassani halusin asioiden käyvän (suunnittelin asioita kokoajan) ja näin siitä sitten unta, ja kun näin halusin niin sitten järkkäsin asiani sillä tavalla kun uneni eli haluni olikin.- sokeasti luottanut
Kiitos Mies 45v. Juu kyllä olen miehelle yrittänyt kulta- ja rautalangasta vääntää faktoja mihin tämä tulee johtamaan ja mitä ero käytännössä tarkoittamaan, mutta millään ei ole mitään vaikutusta. Hän on aivan saletti että tämä uusi nainen (3kk tapailleet salaa) on jotain niin hurmaavaa ja mahtavaa, että 20 vuotta liittoa ja perhe ovat uhraamisen arvoiset. Tunnen moikka-pohjalta tämän naisen ja tiedän hänellä olevan lukuisia suhteita vuodessa, joista se uusin on aina sitä todellista ja parhainta rakkautta ikinä! En usko (eihän sitä voi kuitenkaan tietää) että suhde kantaa edes jouluun. Surullista on ajatella, että mieheni ei sitten saanutkaan onnea ja perheemme rikottiin hetken hurman takia.
Oon yrittäny analysoida mistä liittomme kylmyys juontaa ja sen juuret ovat edellisessä erossamme 9v. sitten. Mieheni rupesi mielestäni kostamaan mulle lähtöäni kieltäytymällä hellyydestä ja seksistä selvin päin. Mut laitettiin kärsimään kuten hänkin oli kärsinyt!
Rakkaudella en pysty miestä tällä hetkellä kohtaamaan. Vihan ja katkeruuden tunteet ovat niin valtavat. Luin jostain erokirjasta että nämä tunteet ovat täysin oikeutettuja ja luonnollisia. Haluankin ne ottaa nyt vastaan avoimin sylin ja päästä niistä pian eroon, jotta sisälle mahtuisi hyviä tunteita kuten ymmärrystä, anteeksiantoa, helpotusta ja kultaisten muistojen muistelua.
Alistunut en ole ikinä, enkä tule alistumaankaan. Itsekunnioitukseni on vahvalla pohjalla, vaikka välillä äkkipäissään tuleekin otettua harha-askelia. Vaikka mies veisi kaiken muun, mutta omanarvontuntoani hän ei saa.
Unien voima on mahtava ja nehän ovat viestejä alitajunnastamme. Varmasti työstit mielessäsi eroanne paljon ja uskoit selviytyväsi. Hienoa jos katkeruudesta olet päässyt eroon, sitä päivää täällä ootellessa! Erostasi on selvästi kauemmin kuin mulla, olet jo paljon pidemmällä. Jaksamisia sulle ja auringonpaistetta päiviisi! - Huoh...
sokeasti luottanut kirjoitti:
Kiitos Mies 45v. Juu kyllä olen miehelle yrittänyt kulta- ja rautalangasta vääntää faktoja mihin tämä tulee johtamaan ja mitä ero käytännössä tarkoittamaan, mutta millään ei ole mitään vaikutusta. Hän on aivan saletti että tämä uusi nainen (3kk tapailleet salaa) on jotain niin hurmaavaa ja mahtavaa, että 20 vuotta liittoa ja perhe ovat uhraamisen arvoiset. Tunnen moikka-pohjalta tämän naisen ja tiedän hänellä olevan lukuisia suhteita vuodessa, joista se uusin on aina sitä todellista ja parhainta rakkautta ikinä! En usko (eihän sitä voi kuitenkaan tietää) että suhde kantaa edes jouluun. Surullista on ajatella, että mieheni ei sitten saanutkaan onnea ja perheemme rikottiin hetken hurman takia.
Oon yrittäny analysoida mistä liittomme kylmyys juontaa ja sen juuret ovat edellisessä erossamme 9v. sitten. Mieheni rupesi mielestäni kostamaan mulle lähtöäni kieltäytymällä hellyydestä ja seksistä selvin päin. Mut laitettiin kärsimään kuten hänkin oli kärsinyt!
Rakkaudella en pysty miestä tällä hetkellä kohtaamaan. Vihan ja katkeruuden tunteet ovat niin valtavat. Luin jostain erokirjasta että nämä tunteet ovat täysin oikeutettuja ja luonnollisia. Haluankin ne ottaa nyt vastaan avoimin sylin ja päästä niistä pian eroon, jotta sisälle mahtuisi hyviä tunteita kuten ymmärrystä, anteeksiantoa, helpotusta ja kultaisten muistojen muistelua.
Alistunut en ole ikinä, enkä tule alistumaankaan. Itsekunnioitukseni on vahvalla pohjalla, vaikka välillä äkkipäissään tuleekin otettua harha-askelia. Vaikka mies veisi kaiken muun, mutta omanarvontuntoani hän ei saa.
Unien voima on mahtava ja nehän ovat viestejä alitajunnastamme. Varmasti työstit mielessäsi eroanne paljon ja uskoit selviytyväsi. Hienoa jos katkeruudesta olet päässyt eroon, sitä päivää täällä ootellessa! Erostasi on selvästi kauemmin kuin mulla, olet jo paljon pidemmällä. Jaksamisia sulle ja auringonpaistetta päiviisi!Kuten tuossa jo alempana mainitsin niin oma mieheni "potee" ilmeisesti viidenkympin villitystä.
Samoin kuin Sinä, olen myöskin koittanut takoa miehelleni järkeä päähän ja pyytänyt useasti miettimään mitä tulee tapahtumaan jos avioeroon päädytään.
En tiedä onko asia kuitenkaan tuossa "onnen huumassa" mennyt ihan perille asti..
Sinulla on varmasti todella vaikeata jos teillä on vielä kaiken kukkuraksi talo rakenteilla. Voin kuvitella että vaikka ehkä joskus palaisittekin yhteen niin tuo talo ei varmaankaan tule tuntumaan "omalta" ehkä koskaan.
Myös kaikki nuo kokemasi tunteet kuulostavat niin kovin, kovin tutuilta. Itselläni ainakin tunteet menevät ylös-alas kuin vuoristoradassa.
Mutta kuten tiedetään, naiset ovat vahvoja!
Toivon (ja hieman rukoilenkin) Sinulle voimia ja vahvuutta kestää tuleva, kyllä elämä voittaa ennenpitkää kaikesta huolimatta!
- Nöyryyttämisen taito
Ihan samassa tilanteessa olen. Johtaja-asemassa oleva puolisoni ei kyennyt päättämään itse kumman valitsee, joten laitoin miehen ulos asunnostamme. Asunnon sanoi löytävänsä heti, mutta nolona selvitti että oli joutunut rakastajatterensa asunnossa majailemaan.
Huuma on niin valtava. Kun esimiesasemassa oleva ihastuu, niin hän myös tekee sen mikä on mahdollista. En pysty edes ymmärtämään, miten nöyryyttävään asemaan hän on minut asettanut. Vielä viimesykyksynä valitteli täällä kotona, että ko. nainen oli pyytänyt ylennystä jota mieheni ei tuntunut olevan halukas antamaan. Itse totesin että tottakai hän pystyy siihen, jos kerran on paikkaa pyytänyt ja tuin.
Keväällä selvisi, että hän vietti vapaapäiviään naisen asunnolla. Minulle hän oli väittänyt koko ajan että työkuorma oli valtava. Olin huolissani hänestä ja vaadin pitämään vapaapäiviä, joita hän ei suostunut ottamaan. Kun tilanne alkoi selkenemään, niin hän ruljasi siellä kuin noiduttuna.
Kaipaan myös seksiä, intohimoa, rakkautta ja läheisyyttä, mutta olen yrittänyt tyytyä osaani vaikka tiedän että saisin seksiseuraa. Mieheni rakastajatar ei ole edes eityisen kaunis, vaan vanhempi kovaääninen nainen. Muistan koko ajan kun hän pikkujouluissa tarrasi ranteeseeni, kertoi mieheni olevan hyvä esimies jonka pitäisi olla kovempi. Kuulen hänen naurunsa yhä korvissani.
Kaikkein ikävin on, että menetin itse työni vuoden alussa. Sairastelin, kärsin haluttomuudesta enkä jaksanut huomioida miestä.Luulin että miehelläkin oli stressiä, sillä hän ei tuntunut välittävän asiasta. Pyysin häntä puhumaan asiasta lääkärinsä kanssa ja vasta myöhemmin tajusin että haluttomuutensa johtui ihan muusta asiasta. Tilanteeni oli hänelle vain eduksi. Olen stressaantuneempi kuin koskaan ennen. Olen joutunut turvautumaan ulkopuoliseen apuun. Yrin jaksaa päivä kerralla.
Meillä on 18 vuotias poika, jolla olisi vuosi koulua ja sen jälkeen varusmiespalvelus. Olen murheellinen siitä, ettei minulla ole tarjota enää hänelle sitä tukea, mitä perheen olisi pitänyt nämä tärkeät vuodet vielä antaa. Uskon että minun on pakko muuttaa toiselle paikkakunnalle uuden mahdollisen työni perässä.
Viikonloppuna oli mieheni isän hautajaiset, joihin mieheni vaati minua ankarasti osallistumaan ja olemaan kertomatta hänen äidilleen sitä, että asuu toisen naisen luona. Ymmärrän kyllä, mutta henkinen kestämiseni on jo romahdusrajoilla. Jouduimme siirtymään omasta autostamme pojan kanssa hänen autoonsa paikkakunnalla sijatsevan huoltoasen pihassa.
Kaipaan myös seksiä, intohimoa, rakkautta ja läheisyyttä, enkä tiedä uskallanko enää koskaan luottaa uuteen suhteeseen. Ehkä minussa itsessäni on vikaa, että minua on ollut niin helppo huijata. Mies tunnusti että hänellä on ollut humalapanoja avioliiton alkuajoista lähtien. Minulla on ollut suhteemme aikana vain yksi ihastumissuhde, josta olen päässyt yli. Mies jonka kanssa olin suhteessa, oli vastuuntuntoinen myös ja auttoi minua siinä missä itseään yli asian.
Ehkä mieheni kaltaisille tapauksille ei tulisi antaa esimiesasemaa, eikä edes vaimoa, perhettä tai ystäviä. Tekevät pahaa jälkeä.. - Huoh...
Hei!
Olen myös 40 nainen ja "kärvistelen" täällä samojen mietteiden parissa.
Eronneet emme (vielä) ole, mutta pahalta näyttää.
Nuo lauseesi; "Suhde käy kuumana, ikuista rakkautta jo vannotaan" ja varsinkin; "Mieheni elää nyt kovinta huumaa uuden "tyttöystävänsä" kanssa eikä kykene tuntemaan myötätuntoa, häpeää tai syyllisyyttä. Muna vie miestä, aivoissa ei enää veri kulje."
kuulostavat NIIN perin tutuilta.
Meillä on ollut vain se ero että seksi on pelannut aina, ja minä olin siinä luulossa että kaikki on ollut hyvin...
En tiedä kuinka pitkälle haluan mennä taistellessani miehestäni, luopumisen tuska on niin hirveän suuri. Ja luultavasti myös yksin jäämisen pelko.
Moni luultavasti ehdottaisi heivaamaan jo moisen petturin pihalle, mutta ei se ole niin yksinkertaista. Yli kymmenen vuoden avioliittoa on niin vaikea jättää taakseen.
Pelkään tulevaa kesää.- Elämä elämänä
Noilla "tarinoilla" on myös taito loppua, joten jos vain sinni ja pää kestää, ohi menee miestenne "huumat" ajan myötä...Varsinkin kun puhutaan vanhemmista miehistä.
Sanotaanko, että "routa possun kotiin ajaa" ja jos vain puoliso vielä JAKSAA ottaa pettäjän takaisin ilman valtavaa vihaa, asiat normalisoituu.
Miehelläni oli suhde työkaveriinsa ja aivan turhaa oli minun sanoa mitään, kun asia selvisi vahingossa.
Mies oli aivan täpinöissään, varsinkin kun työkaveri oli hänen pomonsa, suuri romuluinen naimisissa oleva nainen, joka kuitenkin osasi pitää viinapäissään hauskaa mieheni kanssa ja kehua tätä kaikessa.
Ei arjesta siis tietoakaan...;)
Joten joka suhteelle tulee se arkikin vastaan ja mieheni palasi kotiin hiljakseen ja vaihtoi osastoa työpaikallaan.
Miksi otin sitten mieheni takaisin?
No, olen jo elämää nähnyt ja tiedän, että miehille se miehisyys on niin kova paikka, että jos kotona ei arvostusta tarpeeksi tule, sitä haetaan sitten sieltä, mistä tulee, vaikka perheen kustannuksellakin.
Suuret rakkaudet on meilläkin koettu ja arki on sitä, mitä muillakin, mutta meillä ainakin minä olen se oikeasti aikuinen ja annan toiselle rauhan.
Riitelyt on siis riidelty, asiat, mistä ei voi miehen kanssa puhua, puhun muiden kanssa.
Hymyilen paljon ja olen onnellinen, en niinkään miehen takia, vaan koska minulla on muutakin elämää, mikä tekee minusta sen, mikä olen.
Ei kannata toista asettaa millekkään jalustalle, virheitä täällä tekee kaikki, tai sanotaanko mieluummin, että se on vain elämää. - taija*
Elämä elämänä kirjoitti:
Noilla "tarinoilla" on myös taito loppua, joten jos vain sinni ja pää kestää, ohi menee miestenne "huumat" ajan myötä...Varsinkin kun puhutaan vanhemmista miehistä.
Sanotaanko, että "routa possun kotiin ajaa" ja jos vain puoliso vielä JAKSAA ottaa pettäjän takaisin ilman valtavaa vihaa, asiat normalisoituu.
Miehelläni oli suhde työkaveriinsa ja aivan turhaa oli minun sanoa mitään, kun asia selvisi vahingossa.
Mies oli aivan täpinöissään, varsinkin kun työkaveri oli hänen pomonsa, suuri romuluinen naimisissa oleva nainen, joka kuitenkin osasi pitää viinapäissään hauskaa mieheni kanssa ja kehua tätä kaikessa.
Ei arjesta siis tietoakaan...;)
Joten joka suhteelle tulee se arkikin vastaan ja mieheni palasi kotiin hiljakseen ja vaihtoi osastoa työpaikallaan.
Miksi otin sitten mieheni takaisin?
No, olen jo elämää nähnyt ja tiedän, että miehille se miehisyys on niin kova paikka, että jos kotona ei arvostusta tarpeeksi tule, sitä haetaan sitten sieltä, mistä tulee, vaikka perheen kustannuksellakin.
Suuret rakkaudet on meilläkin koettu ja arki on sitä, mitä muillakin, mutta meillä ainakin minä olen se oikeasti aikuinen ja annan toiselle rauhan.
Riitelyt on siis riidelty, asiat, mistä ei voi miehen kanssa puhua, puhun muiden kanssa.
Hymyilen paljon ja olen onnellinen, en niinkään miehen takia, vaan koska minulla on muutakin elämää, mikä tekee minusta sen, mikä olen.
Ei kannata toista asettaa millekkään jalustalle, virheitä täällä tekee kaikki, tai sanotaanko mieluummin, että se on vain elämää."Hymyilen paljon ja olen onnellinen, en niinkään miehen takia, vaan koska minulla on muutakin elämää, mikä tekee minusta sen, mikä olen"
Minun ex-liittoni meinasi kokonaan tuhota sen mikä olen. Muu elämä, joka teki minusta iloisemman hetkittäin, muistutti lopulta vain huonosta parisuhteesta. Virheitä toki tekee kaikki, mutta virheessä ei voi elää. Jos nyt kuollut suhdetta voi virheeksi nimittää. - huoh...
Elämä elämänä kirjoitti:
Noilla "tarinoilla" on myös taito loppua, joten jos vain sinni ja pää kestää, ohi menee miestenne "huumat" ajan myötä...Varsinkin kun puhutaan vanhemmista miehistä.
Sanotaanko, että "routa possun kotiin ajaa" ja jos vain puoliso vielä JAKSAA ottaa pettäjän takaisin ilman valtavaa vihaa, asiat normalisoituu.
Miehelläni oli suhde työkaveriinsa ja aivan turhaa oli minun sanoa mitään, kun asia selvisi vahingossa.
Mies oli aivan täpinöissään, varsinkin kun työkaveri oli hänen pomonsa, suuri romuluinen naimisissa oleva nainen, joka kuitenkin osasi pitää viinapäissään hauskaa mieheni kanssa ja kehua tätä kaikessa.
Ei arjesta siis tietoakaan...;)
Joten joka suhteelle tulee se arkikin vastaan ja mieheni palasi kotiin hiljakseen ja vaihtoi osastoa työpaikallaan.
Miksi otin sitten mieheni takaisin?
No, olen jo elämää nähnyt ja tiedän, että miehille se miehisyys on niin kova paikka, että jos kotona ei arvostusta tarpeeksi tule, sitä haetaan sitten sieltä, mistä tulee, vaikka perheen kustannuksellakin.
Suuret rakkaudet on meilläkin koettu ja arki on sitä, mitä muillakin, mutta meillä ainakin minä olen se oikeasti aikuinen ja annan toiselle rauhan.
Riitelyt on siis riidelty, asiat, mistä ei voi miehen kanssa puhua, puhun muiden kanssa.
Hymyilen paljon ja olen onnellinen, en niinkään miehen takia, vaan koska minulla on muutakin elämää, mikä tekee minusta sen, mikä olen.
Ei kannata toista asettaa millekkään jalustalle, virheitä täällä tekee kaikki, tai sanotaanko mieluummin, että se on vain elämää.Ilmeisesti " viidenkympin villitys" omalla miehelläni menossa, kuka tietää.
Nyt juhannuksesta on alkamassa viiden viikon yhteinen kesäloma, ja toiveissani tosiaankin on että tämä suhde päättyisi sen aikana. Mies ei voi pitää yhteyttä naiseensa sinä aikana, saatikka nähdä.
Mietityttää kuitenkin että kuinka oma pää kestää, kuinka osaa olla "normaalisti" miehen kanssa. Tällä hetkellä lähelle meno ja koskettaminenkin on todella vaikeata.
Ja tunteet; Vuoroin tuntee "pyhää vihaa", vuoroin ahdistaa, vuoroin tuntee halua kontrolloida miehen jokaista askelta...
Kuinka sinä "Elämä elämänä" pääsit noista tunteista ohi?
Minä olen onneksi niin onnellisessa asemassa että omistan muutaman todella hyvän ystävän joiden kanssa voin puhua aivan kaikesta!
Ei kai tässä tällä hetkellä muu auta kuin alkaa odotella sitä "roudan palauttamaa porsasta"... - elämä elämänä
huoh... kirjoitti:
Ilmeisesti " viidenkympin villitys" omalla miehelläni menossa, kuka tietää.
Nyt juhannuksesta on alkamassa viiden viikon yhteinen kesäloma, ja toiveissani tosiaankin on että tämä suhde päättyisi sen aikana. Mies ei voi pitää yhteyttä naiseensa sinä aikana, saatikka nähdä.
Mietityttää kuitenkin että kuinka oma pää kestää, kuinka osaa olla "normaalisti" miehen kanssa. Tällä hetkellä lähelle meno ja koskettaminenkin on todella vaikeata.
Ja tunteet; Vuoroin tuntee "pyhää vihaa", vuoroin ahdistaa, vuoroin tuntee halua kontrolloida miehen jokaista askelta...
Kuinka sinä "Elämä elämänä" pääsit noista tunteista ohi?
Minä olen onneksi niin onnellisessa asemassa että omistan muutaman todella hyvän ystävän joiden kanssa voin puhua aivan kaikesta!
Ei kai tässä tällä hetkellä muu auta kuin alkaa odotella sitä "roudan palauttamaa porsasta"...Sinulle, "huoh..."
Miten tunteista pääsee ohi, kysyit.
Ei tunteista ohi pääse, mutta niitä oppii käsittelemään itsekseen ja aikaa myöten kontrolloimaan.
Huono itsetunto on se mörkö, joka ottaa vallan ja nostaa mustasukkaisuuden päätä ja tekee olon lähes kestämättömäksi, mutta kun armahtaa itsensä ja aloittaa itsensä tutkiskelun, huomaa, että elämässä ei se mies olekaan se tärkein, vaan sinä itse.
Sinustahan se kaikki lähtee ja ikävää on, että naiset laiminlyövät ja unohtavat oman hyvinvointinsa miestensä takia usein.
Ja miten mies sen palkitsee?
Se mieheltänsä hellyyttä ja rakkautta aneleva vaimo muuttuukin miehen mielestä rasittavaksi riipaksi ja ruikuttavaksi kotihirmuksi ja se töissä fiksusti makeileva itsestään huolta pitävä rakennekynsinainen onkin sitten jotain ihan muuta! Se jaksaa miestä mielistellä ja lässytellä mukavia ja mies on myyty.
Joten sinulle "huoh..", jos vielä haluat yrittää suhdettasi pelastaa ja näet siinä jotain yrittämisen halua, muutu itse.
Älä anna tunteiden liikaa viedä, itse löysin pohdinnasta, liikunnasta ja kuntoilusta sen täytteen sieluni tyhjyyteen ja mies sai jäädä vähemmäle ajattelulle.
Huomasin, kuinka olinkaan laiminlyönyt itseni, kehoni, omana ajatteluni ja ulkonäköni täysin, ei ihme, että itsetunto oli kadoksissa ja mies pystyi satuttamaan mennen tullen itsekkään älyämättä, että niin teki..
Ulkonäköni muuttui kuukausien myötä, ilo tuli takaisin elämääni ja huomasin, että elämää on olemassa todellakin ilman kokoaikaista murehtimista suhteeni tilasta ja miehen kontrolloimisen tarpeesta.
Miehet on "munakasta" väkeä ja aikalailla himojensa vietävinä, neljänkympin kullitus muuttuu viidenkympin villitykseksi, meidän naisten pitäisi se vain muistaa, että meillä se on siihenkin kuitenkin aika valta, kun vain osaamme sitä oikein käyttää, eikä lähdetä tuolle syyttelyjen ja vikojen hakemisen linjalle.
Jokainen täällä tehdään virheitä, niistä pitää vain oppia ottamaan opikseen, eikä siirtää seuraavaan kriisiin tai seuraavaan suhteeseen.
Sinulle "taija", niin, otinkin kantaa vain niille, jotka haluavat vielä nähdä liitossaan jotain pelastettavaa , ei todellakaan kuollutta suhdetta voi enää pelastaa, sehän on kuollut, niinkuin itsekin totesit. - Huoh...
elämä elämänä kirjoitti:
Sinulle, "huoh..."
Miten tunteista pääsee ohi, kysyit.
Ei tunteista ohi pääse, mutta niitä oppii käsittelemään itsekseen ja aikaa myöten kontrolloimaan.
Huono itsetunto on se mörkö, joka ottaa vallan ja nostaa mustasukkaisuuden päätä ja tekee olon lähes kestämättömäksi, mutta kun armahtaa itsensä ja aloittaa itsensä tutkiskelun, huomaa, että elämässä ei se mies olekaan se tärkein, vaan sinä itse.
Sinustahan se kaikki lähtee ja ikävää on, että naiset laiminlyövät ja unohtavat oman hyvinvointinsa miestensä takia usein.
Ja miten mies sen palkitsee?
Se mieheltänsä hellyyttä ja rakkautta aneleva vaimo muuttuukin miehen mielestä rasittavaksi riipaksi ja ruikuttavaksi kotihirmuksi ja se töissä fiksusti makeileva itsestään huolta pitävä rakennekynsinainen onkin sitten jotain ihan muuta! Se jaksaa miestä mielistellä ja lässytellä mukavia ja mies on myyty.
Joten sinulle "huoh..", jos vielä haluat yrittää suhdettasi pelastaa ja näet siinä jotain yrittämisen halua, muutu itse.
Älä anna tunteiden liikaa viedä, itse löysin pohdinnasta, liikunnasta ja kuntoilusta sen täytteen sieluni tyhjyyteen ja mies sai jäädä vähemmäle ajattelulle.
Huomasin, kuinka olinkaan laiminlyönyt itseni, kehoni, omana ajatteluni ja ulkonäköni täysin, ei ihme, että itsetunto oli kadoksissa ja mies pystyi satuttamaan mennen tullen itsekkään älyämättä, että niin teki..
Ulkonäköni muuttui kuukausien myötä, ilo tuli takaisin elämääni ja huomasin, että elämää on olemassa todellakin ilman kokoaikaista murehtimista suhteeni tilasta ja miehen kontrolloimisen tarpeesta.
Miehet on "munakasta" väkeä ja aikalailla himojensa vietävinä, neljänkympin kullitus muuttuu viidenkympin villitykseksi, meidän naisten pitäisi se vain muistaa, että meillä se on siihenkin kuitenkin aika valta, kun vain osaamme sitä oikein käyttää, eikä lähdetä tuolle syyttelyjen ja vikojen hakemisen linjalle.
Jokainen täällä tehdään virheitä, niistä pitää vain oppia ottamaan opikseen, eikä siirtää seuraavaan kriisiin tai seuraavaan suhteeseen.
Sinulle "taija", niin, otinkin kantaa vain niille, jotka haluavat vielä nähdä liitossaan jotain pelastettavaa , ei todellakaan kuollutta suhdetta voi enää pelastaa, sehän on kuollut, niinkuin itsekin totesit.Kiitos Sinulle viisaista sanoistasi! Niissä onkin pohtimista hetkeksi aikaa.
Viimeinen kuukausi on kyllä mennyt itsesäälissä rypien, se täytyy myöntää.
Totesin tuossa aiemmin ap;lle että me naiset olemme kyllä tarpeentullen vahvoja, paljon vahvempia kuin miehet!
Oikein rentouttavaa ja mukavaa kesää Sinulle "Elämä elämänä", olet sanoillasi antanut minulle eväät tulevaisuuteen! Kiitos ja lämmin halaus! - elämä elämänä
Huoh... kirjoitti:
Kiitos Sinulle viisaista sanoistasi! Niissä onkin pohtimista hetkeksi aikaa.
Viimeinen kuukausi on kyllä mennyt itsesäälissä rypien, se täytyy myöntää.
Totesin tuossa aiemmin ap;lle että me naiset olemme kyllä tarpeentullen vahvoja, paljon vahvempia kuin miehet!
Oikein rentouttavaa ja mukavaa kesää Sinulle "Elämä elämänä", olet sanoillasi antanut minulle eväät tulevaisuuteen! Kiitos ja lämmin halaus!Voimia sinullekkin ja muista tuo, mitä itse sanoit: Olet tarpeentullen vahva, käytä sitä voimavaraasi!
Muista, että asioilla on tapana järjestyä!
Hyvää Jussia sinne päin ja positiivista ajattelua! Muista hymyillä, olet kaunis!
;))
- sonja*
Ero raastaa aina jollain tavalla. Mutta toisaalta niin tekee yhdessä sinnitteleminenkin. Yleensä pidetään kiinni, koska ei uskalleta irrottaa. Huono vanha suhde on kuitenkin tuttu. Ero tuo tullessaan kaikkea uutta ja ihmeellistä mistä ei tiedä yhtään.
Minulla oli ollut todella pitkään toinen suhde ex-liittoni aikana. Koin sen "kuumimman vaiheen" kamalan ahdistavaksi. Oli aivan hirvittävää olla ahdistunut kahdesta miehestä, mutta täysin vastakkaisilla tavoilla!
Minun onnekseni pystyin lievittämään ahdistusta kolmanteen mieheen, hyvään ystävääni :). Pääsin onnellisesti eroon ensin exästä ja sen jälkeen myös tuosta toisesta suhteesta. Exästä olisin eronnut ilman tuota toista miestäkin, ehkä nopeamminkin.
Olen paljolti samaa mieltä siitä, että korvien välistä löytyy miehen kiihottavin kohta. Rakastan tuota ystävääni, hänkin minua. Silti emme koskaan aloita varsinaista suhdetta. Jo siksikin, että tuolla miehellä on peräti kaksi vakavaa sairautta, johon tarvitsee lääkitystä - ja niillä molemmalla on jo erikseen huono vaikutus "mieskuntoon". Seksi merkitsee kuitenkin minulle paljon. Lisäksi on myös useita käytännön syitä miksi suhteestamme ei tulisi mitään.
Nyt olen aloitellut pitkästä aikaa uutta suhdetta. Sanoinkin taannoin tuolle ystävämiehelle, että elämäni on ollut tasapainoista jo jonkin aikaa. Tarvitsisin varmaan uuden miehen sotkemaan sitä :)?
Ero exästä olisi sujunut todella hienosti, ollut todella ihana ja mukava, jos ex olisi ollut vähänkin reilumpi raha-asioissa. Tosin ei hän sitä ollut liittomme aikanakaan, niin tiesin mitä odottaa. Silti olisin mieluummin kieriskellyt vaikka minkälaisten tunteiden vallassa kuin joutunut antamaan lähes kaiken omaisuuteni exälle. Se oli kuitenkin minun Siperiani: vapauden hinta, ainoa joka vähän raastoi. Se kirvoitti ikävät tunteet pintaan, oli ikäänkuin viimeinen niitti liittomme päätteeksi. Koko liiton ajan ex oli toiminut minun ja sukulaisteni varoilla. Siihen yhdistettynä tämä "grand finale", hajotti minussa jotain. Varsinainen auervaara, tämä ex. Harmittaa myös lasten ja lähisukulaisten puolesta. - Ol Playa
Ero on huono vaihtoehto. Tilanteessanne tietysti on vaikuttimina molempien pienoinen arvotyhjiö, mitä avioliittoon tulee ynnä uskottomuus, joka monesti tuhoaa kyllä liiton. On ihan selvää kuitenkin, että sinä pidät kiinni liitosta, joten et sinä nyt ihan vailla tunteita ole. Ei sillä, että rakkautta pitäisi tunteilleen perustaakaan.
Kaikkein pahinta tilanteessanne on se, että olette kouluttamattomia rakastumisen tunteiden (joita mies nyt kokee) arvioinnissa ja tunnistamisessa ja kommunikaatiossa. Olet toki yrittänyt puhua ja onhan se tosi hyvä, mutta tyypilliseen tapaan mies kokee sen ahdistavaksi. Tässä kaipaisitte kyllä avioliittotreeniä.
Toivon, että tätä lukevat ottaisivat AK:n tekstin sillä tavalla, että lähtisivät pareina opettelemaan niitä avioliitonhoitotaitoja leireille, kirjoista ja ilmaisista aviopari-illoista, joita järjestetään silloin, kun asiat ovat vielä hyvin, vaikka tuntuisi ettei mitään tarvita. Tyyntä on aina myrskyn edellä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vasemmistohallitus palauttaa hintasääntelyn, esim. bensalitra vain 1e.
Tuleva vasemmistolaisista koostuva hallitus ottaa käyttöön vanhat hyvät keinot pitää hinnat kurissa. Tähän tarkoitukse734527Vasemmistolainen valehteli jälleen - Purra tai persut eivät luvanneet "euron bensaa"
Väite "euron bensasta" on ensisijaisesti poliittisten vastustajien käyttämä puhdas vale. Persut kyllä kampanjoivat näky1053769Arman Alizadin viesti puna-aktivisteille: "Pitäkää lärvinne nytkin kiinni"
Arman Alizad kritisoi vasemmiston kaksinaismoralismia. Iranissa syntynyt suosikkijuontaja Arman Alizad pakeni perheensä1423463Minja Koskela nostanut vasemmistoliiton kannatuksen ennätykseen
Koskela valittiin puolueen johtoon lokakuussa 2024, ja silloin Ylen kysely antoi puolueelle 9,3 prosentin kannatuksen.371970Antti johtaa Petteriä jo 7,1 prosenttiyksiköllä
Tällä menolla sdp menee kokoomuksesta kierroksella ohi jo tällä vaalikaudella. https://yle.fi/a/74-20213575691921Mitä on tullut
Entisen abcn rakennuksen tilalle se oli tyhjillään monta vuotta siellä oli jo nyt valot onko huoltoasema? 5:30.891219- 1181035
Palosta selvinnyt 18 vuotias munira tarvitsi tulkin kun puhui Iltalehdelle
Suomessa asuva 18 vuotias tarvii tulkin !!! Tää Suomea puhumaton on palossa kuolleen naisen veli ja asui perheen kanssa.127944- 55925
Mikä homma?
https://share.google/NvruSS4P4EzjTWPov Poliisilla oli keskiviikkona 4. maaliskuuta yksityisasunnossa Saarijärvellä tehtä25837