Onko toivoa?

Kai joillakin muunlaisia kokemuksia on. Minä en koskaan ottaisi exää takaisin. Hän haluaisi, mutta en usko että edes rakkaudesta. Hänelle tein elämän vain liian helpoksi. Ei tarvinnut tehdä yhtään mitään ja minä kannoin taakat yksin.

En halua masentaa, mutta täältä netistä niitä palaaja ei varmaan kovin paljon ainakaan löydä, täähän on se helppo tapa vain yrittää unohtaa..
Ja kun lukee kirjoituksia niin suurin osa poistaa vuosien katkeruutta ja vihaa, varmaan ne "palaajat" miettivät asioita ihan omillaan ja itse.

Jos tulit jätetyksi, niin tuskin on paljon toivoa. Tuskin se toinen olis sua jättäny, jos ois halunnu homman etenevän pidemmälle alunperinkään...


Jos oot itte jättäny jonkun jolla oli tunteita sua kohtaan, niin vois kai olla pienet saumat. Edellyttäen tietty, että toisella olis edelleen tunteita sua kohtaan eikä olis ottanut torjunnasta liikaa siipeensä.

"Jos tulit jätetyksi, niin tuskin on paljon toivoa. Tuskin se toinen olis sua jättäny, jos ois halunnu homman etenevän pidemmälle alunperinkään..."

Tyypillisin ajatusmaailma mitä ko. tilanteessa ihmiselle kaupataan, katkeraa tekstiä :(

On sulla vielä toivoa, kun ajattelet noi..
On niin paljon sellaisia jotka eivät enää edes hae mitään elämän rakkautta tai loppuelämän kumppania, ovat sillai pettyneet niin monta kertaa että vaikka se
"oikea" kohdalle osuisikin niin eivät huomaa.
Sellainen "heti kaikki mulle" ja jos takapakkia tulee niin se on sitten siinä systeemi : /

Itse jätin, palattiin yhteen ja jätin taas.. Nykyään olemme onnellisesti yhdessä olleet jo kauan ja vielä tänäkin päivänä kadun että tein niin kuin tein.. Ei sitä aina ihminen tiedä mitä tekee ja onko se edes itselle hyväksi.

Niin kauan on toivoa kun on rakkautta ja halua selvittää asiat. Kokemuksesta tiedän että kaiken saa selvitettyä jos vain haluaa sehän se perimmäinen asia on.
Tsemppiä sulle aloittaja :)

Tulin myös jätetyksi yli kaksi vuotta sitten. Alussa ajattelin, että kyllä mies vielä minut takaisin haluaa. Toisin siis kävi. Jotenkin alussa ei pysty käsittämään, että toinen haluaa eron oikeasti.

Itsellä meni muutama viikko ihan "sumussa". Itkin jopa töissä. Toisaalta töissä oli kiva olla kun oli edes joku asia ennallaan.

Pikkuhiljaa alkoi helpottaa.. ehkä neljän ensimmäisen kuukauden jälkeen. Ero tuli keväällä ja kesällä yhtäkkiä huomasin, miten kivannäköisiä miehiä lähistöllä asuukaan.

Silti olin vielä ihan rikki. Syksyllä rupesin tapailemaan muita miehiä, mutta vaikka treffeillä olikin ollut kivaa, niin itkin treffien jälkeen eroa "elämäni miehestä".

Nyt kaksi vuotta eron jälkeen olen jo normaali. Koko vuosi, kaikki vuodenajat ja juhlapyhät, ainakin pitää käydä läpi, että tottuu yksin oloon. Missään nimessä ei kannata heti ottaa uutta miestä, vaan onni pitää löytää yksin ollessa.

Toivoa siis on, vaikka ei siltä tunnu yhtään. Itsekin eron jälkeen ajattelin, että en tule koskaan kelpuuttamaan oikeasti ketään muuta miestä. Pelkäsin, että en rakastu enää kehenkään. Nyt on ollut pari ihastumista. Ja tämän huomatessani olin todella innoissani. Pystyn vielä ihastumaan ja ehkä rakastumaankin.

Täytyy antaa itselle lupa käydä kaikki tunteet läpi.. esim. viha, suru ja katkeruus. Erosta toipuessa oppii itsestään uutta ja näkee ehkä parisuhteen paremmin toisen osapuolen näkökulmasta.

Tapailen tällä hetkellä mielenkiintoista miestä ja aika näyttää mitä siitä tulee :)

Tsemppiä sulle!

me erottiin maaliskuussa miehen kanssa yhteisestä päätöksestä,ero sattu todella paljon koska rakastin miestäni ja pidin elämäni miehenä. En eron jälkeen tehnyt muuta kun itkin kotona,töissä kävin. En suostunut lähtee mihinkään baareihin tai mihinkän. Mies soitti mulle toukokuussa sano kun näitä sun tavaroita on mun luona voiko hän tulla käymään?,lupasin se oli la. ilta odotin sekavin tuntein. Mies tuli keitin kahvit juteltiin ja huomattiin molemmat kaivataan toisiamme ei olla päästy erosta yli. Yhteisellä päätöksellä palattiin yhteen,ja ollaan onnelisia nyt mentiin kihloihinkin!!!voitte vielä palata yhteen eron jälkeenkin

Erosin pari vuotta sitten pitkästä avioliitosta. Omat tunteeni eivät ole kadonneet, mutta järjellä otin hänestä eron, koska hän kohteli vuosia minua niin huonosti.
Luulen, että olen nk. yhden miehen nainen ja olen hyvin skeptinen, että koskaan löydän vastaavaa suhdetta kenenkään kanssa.

Exäni on heilastellut eromme jälkeen, mutta viimeisen kanssa erottuaan, vonkaa takaisin kotiin ja jos ei kotiin, niin seksiä. Sama mies edelleen eli mitään muutosta ei ole tapahtunut, joten luonnollisesti vastaukseni oli Ei, vaikka tunnepuolella on vielä kova ikävä.

Vahinko, kun ei tunteisiin ole "delete"-näppäintä ja pystyisi unohtamaan hänet ja sitä, mitä joskus meillä oli.

http://www.youtube.com/watch?v=QYaONeFtDDg&feature=fvwrel

Hei ei ollut elämäs rakkaus jos tulit jätetyks.Sun elämän rakkaus on jostain tulossa... anna menneen olla ja katso eteenpäin ja elä ! Mihkä ne tunteet het katoo.... mut usein niissä on sellasta roikkumisen ja itsesäälin kirjoa.. miksi aloittaisit uudestaan jättäjän kanssa ku voi jättää sut uusiks! et luottoa saa takas. Jotain on nyt tyystin mennyt... Maailma on täynnä mahdollisuuksia katso mitä elämällä on sinulle annettavaa.älä jää roikkuun menneeseen...

joskus päähän mahtuu vain mustavalkoista ajattelua, jokotai. Mutta elämään mahtuu kaikki värit ja sävyt siitä väliltä, vaikka ne ei aina omaan päähän mahdukaan.

Kyllä se voi onnistua jos on yhdistäviä asioita,mut jos on jokin erottava tekijöitä enempi mitkä taas ponnahtaa esiin niin ei onnistu.
esim meillä oli exän holtiton alkokäyttö, mikä taas alkoi hetkenpäästä.