Erosta vuodenpäivät, repivää on vieläkin. Kamat jäi hujanhajan. Osa minulla, osa miehellä. Kaikki valokuvat miehellä. Sain vain viestin että haista vittu ja postita mun tavarat. Mihinköhän osoitteeseen? Ei sen koommin mitään kuulunut vaikka kriisejäkin perhepiirissä tapahtunut jos jonkinmoista. Sairastuminen, kuolemia..Uusi nainen vei hänen mielenkiintonsa. Miten tähänkin pitäisi suhtautua? Toisaalta en välitä kuvista vaikka niin tärkeitä minulle olivatkin, meistähän ne kaikki on. Mutta munkin elämääni yli 10v. ajalta. Olen ymmärtänyt tulleeni myös läheisriippuvaiseksi tämän vuoristoratamaisen henkisen/fyysisen väkivalta suhteen takia.
Onko tämä narsismia? Miten joku kenet on tuntenut niin kauan kylmästi aloittaa uuden elämän ja jättää toisen kriisien keskelle ahdistukseen?
Lähettäisittekö tavaroita tai pyytäisittekö valokuvia takaisin asemassani?
Onko kellään kokemuksia samanlaisesta?
Onko tämä narsismia? Miten joku kenet on tuntenut niin kauan kylmästi aloittaa uuden elämän ja jättää toisen kriisien keskelle ahdistukseen?
Lähettäisittekö tavaroita tai pyytäisittekö valokuvia takaisin asemassani?
Onko kellään kokemuksia samanlaisesta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tee vaihtokaupat. Hänen tavaransa valokuvista. Jos ei käy, myy tai heitä ne romut pois ja siirry elämässä eteenpäin. Ja vaihtarit jossain ihan kasvotusten, että näet mitä saat.
Tuskinpa tuo mitään narsismia on. Sinusta vaan tuntuu pahalta nyt. Eihän sinunkaan mielestäsi suhdetta olisi pitänyt jatkaa vain siksi ettei sinusta tuntuisi pahalta? Jätetyksi ja petetyksi tuleminen on yksi elämän pahimpia tapahtumia. Oman lapsen kuolema taitaa mennä ohi?
Kirjoitat että erosta on jo vuosi. Yritä jatkaa omaa elämääsi ja unohda sen toisen elämä. Ettet vaan roikottaisi asiaa sen vuoksi, että olisi vielä mahdollista roikkua myös miehessä jollain tasolla?