Synnytyskertomus

Ihana tarina! Ja minulle tosi rohkaisevaa kuulla tällaisesta hyvästä synnytyskokemuksesta :) Kiva kuulla, että synnytys meni mukavasti (niin mukavasti kuin nyt voi mennä) ja että muistot ovat positiiviset.

Paljon onnea pienestä lapsesta! Miten on arki lähtenyt sujumaan? Miltä tuntuu? :) Kerro kaikki :D

Arki on lähtenyt ihan hyvin käymään. neljän tunnin välein koitetaan syödä, mitä pikkuinen jaksaa. Hän syö liian vähän tilastollisesti mutta kuitenkin paino nousee ja lapsi on tyytyväinen, minusta se on ihan riittävä.

Imetys ei lähtenyt sujumaan ollenkaan. Alussa maito ei noussut rintoihin, vasta kolmantena päivänä tais tulla ensimmäiset tipat. Noooh, sitten tuo pikkuinen oli jo tottunut ilmeisestikin pulloon niin paljon että hän ei osannut enää imeä rintaa. Alussa ei oikein osannut syödä pullostakaan. Koitettiin imettämistä sitten vielä kotonaki. Minulla on matalat nänninpäät joten jouduimme käyttämään rintakumia joka ei helpottanut asiaa mitenkään. Tilanne oli loppujen lopuksi sitten se että itkin samalla kun koitin imettää lasta. Sillon päätin etten yritä enää. Tuo lapsi kasvaa ilman tissiäkin, kunhan sillä on terve äiti :) Nyt sitten pumppaillaan ahkerasti että pikkunen saisi kuitenkin omaa maitoani.
Korvikkeet ei taida hänelle sopia ollenkaan kun aiheuttaa vatsan väänteitä.

Yösyötöt ja -heräämiset on tuntunut hyvältä. Välillä väsyttää hiukan mutta jaksan silti hyvin.

Tunne. Sitä on ehkä todella vaikea kuvailla mutta onnellinen, ehkä se on se sana joka kuvaa tätä oloa. Lasta katsoessa itku meinaa vieläkin tulla ilosta. Nautin jokaisesta vaipan vaihdosta ja syötöstä. Olen onnellinen että omistan tuommoisen miehen joka auttaa myös yöllä jos tarvitsee. Pärjää vauvan kanssa hetken jos haluan käydä kaupassa. Eikä vierasta kakkavaippoja :)

Hienoa, että kaikki meni hyvin. Onnea vauvasta :) Sekä alatiesynnytys että sektio voi aina sujua hyvin tai huonosti (joskus harvoin tosi huonosti).

Minulla on takana hienosti mennyt suunniteltu sektio. Taustaa: Minulla lähti 38 0 hienoisesti verenpaineet nousemaan ja parin päivän kuluttua tästä päätettiin synnytys käynnistää. Yli viikko yritettiin käynnistellä, mutta mitään ei tapahtunut :) Lopulta sitten sovittiin seuraavalle tai sitä seuraavalle päivälle sektio kun se on aina paineiden ollessa koholla kuitenkin järkevää saada vauva viimeistään laskettuna aikana ulos.. Itse sektio meni hyvin ja olin tosi hyväkuntoisena parin tunnin kuluttua jo päässyt osastolle imettämään. Kätilöt kyllä käytti vauvaa rinnalla heti jo heräämössä, mutta ei alkanut neiti imemään vielä. Saman päivän iltana olin jo paljon jalkeilla ja hoidin itse vauvaa. Kolmantena päivänä leikkauksesta kotiuduin. Kipuja ei ollut oikeastaan missään vaiheessa. Leikkauksen jälkeisenä aamuna kyllä hetken yskitti leipää syödessä ja se tuntui hetken aikaa ilkeältä. Samoin ekan kakan ponnistus samana aamuna. Toki kipulääkitys oli hyvä osastolla Kotona en sitten kyllä edes parasetamolia tarvinnut. Heti ku tikit postettiin (viikko leikkauksesta) rupesin reippaille kävelylenkeille ja kuntopyöräilemään. 10 viikkoa leikkauksesta aloitin juoksun ja 12 viikkoa leikkauksesta hölkkäsin tunnin :D Nyt vauva on 7kk ja muistona on enää haalea arpi. Vatsalihaksetkin on jo aikas hyvässä kunnossa kun olen niitä pari kk treenannut.

Kokemukseni mukaan hyväkuntoinen toipuu niin alatiesynnytyksestä kuin leikkauskesta todella nopeasti.

Onnea!