Taas tuli Eteenpäin arjessa-keskusteluketju täyteen - yllättävän nopeasti minun mielestäni.
Sopisiko jatkaa keskustelua vaikkapa Surun kulmat pyöristyvät -otsikon alla? Tuntojen purkamisen tarvetta varmaan riittää jatkossakin.
Sopisiko jatkaa keskustelua vaikkapa Surun kulmat pyöristyvät -otsikon alla? Tuntojen purkamisen tarvetta varmaan riittää jatkossakin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Surun kulmat pyöristyvät uusi aika meille koittaa kuin aamun sarastus sen raikkaus ja henkäys hellä arki jatkaa kulkuaan aikaa uhmaten katse eteenpäin tähyää taakse kiireet jää seuraa rakkaat muistoisain. jj
ja kenelle ei
Minulle, lopettelen kirjoittamiset.Hyvää jatkoa kaikille kyllä me pärjätään.
Kaunis runo, jj, ja meille kaikille niin osuva teksti. Onko runo omasi?
Hei JJ ja hvyää matkaa teille
Kaikille muille myös
Samoissa tunnelmissa kanssasi. Kukapa sen meille pystyisi kertomaan, miksi juuri meidän lapsemme eivät saanetkaan elää kanssamme. Lähes päivittäin pukkaa vieläkin vihan tunteita tästä epäoikeudenmukaisuudesta. Ihmisellä on asioita joista voi olla kiitollinen ja onnellinen aika ajoin ja olenhan minä sitäkin, mutta sittenkin, se ei ole sitä, mitä eniten haluaisin. Poikani takaisin ... Voisipa vaihtaa osia, mutta ei.
Nämä ketjut ovat olleet henkireikäni kohta kolmen vuoden ajan. Paljon tuskaa on purettu näillä palstoilla, paljon selviämiskeinoja yhdessä jaettu, päivästä päivään ponnisteltu, toinen toistemme taakkaa keventäen.
Täällä sataa. Aiomme kuitenkin lähteä viemään mökille lautoja pation tekoa varten. Meillä on pöydät ja tuolit vain pelkällä nurmikolla ja on alkanut hirvittää ruohikossa majailevat punkit. Tänä kesänä en ole niitä kyllä päälleni vielä saanut.
Hyvää Juhannusta teille kaikille ystävät
Hei teille kaikille ja kakunista juhannusta.
Kiitos kirjoituksistanne ja kiitos "Valoa kohti" sinulle, kun huolehdit,että ketjumme jatkuu.
Tänään on aurinko paistanut ja lämmintäkin on n. 18,alku viikko vierähtikin sitten tosi sateisena,töissä kyllä tarkeni,mutta kaikki hommat olivat mullan ja hiekan kans räpimistä ja siihen vielä heinän leikuu ja siimarin jälkien korjaaminen hauta-ja reunakivistä. Mutta kun ei ollut kylmää pohjoistuulta sateen lisäksi,ei se nyt niin kamalaa ollut...niin...eihän meille mikään ole enää niin kauhistus,jos kyse on vain sateisesta ilmasta.
Pojan haudalle vein valkoisia ruusuja maljakkoon huomisen nimipäivän ja juhannuksen kunniaksi,haudalle päästyäni,huomasin,että toisessa maljakossa oli valkea ruusukimppu sydämmen kera,arvasin,että siskoni oli käynyt siellä,on Pojan kummi,kyllä se mieltä lämmitti.
Kirjoitelkaa kun ehditte ja jaksatte. Koko sydämmestäni toivon teille kaikille kaunista ja mukavaa juhannusta. Voikaa hyvin ja pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne.
Hei
En huomannut, että olittekin aloittaneet jo uuden ketjun. Mietin aamulla, että millä nimellä avaisin uuden ketjun. Tässä on hyvä otsikko ja minulle sopii kirjoittaa vaikka molempiin. T: Turvamies
Juhannus...niimpä--poikani onnellisinta aikaa..
eilen ihan niin maassa taas kun olla ja voi..
Tänään sataa ja tuulee. Puutarhassa kukat näytti nääntyneiltä, joten jätin ostamatta. Huomenna uusi yritys. Haluan ehdottomasti saada kesäkukat haudalle juhannukseksi..
Ei mitään suunnitelmia..kunhan olen..
Ei minunkaan juhannukseni poikkea muista viikonlopuista, niin erilainen se on verrattuna niihin perhejuhannuksiin, joita vietimme järven rannalla mökillä mieheni vielä eläessä.
Olen tänään paljon ajatellut teitä, Shadowsoul, Milla-äiti, Lyöty, joitten suru on vielä niin lähellä, suorastaan kipuna iholla.
Lyödyn kohtalon tunnen niin omakseni, mekin kun olimme mieheni kanssa tiiviisti yhteenkasvanut lapseton pari, josta tuli kuin kaksi toisiinsa kietoutunutta puuta.
Kolme vuotta mieheni kuoleman jälkeen sanon, että elämä on edelleen elämisen arvoista. Välillä on vaikeita päiviä, mutta enimmäkseen osaan jo iloita elämästä. Koti ei enää tunnu ahdistavan tyhjältä. Iloitsen siitä, että aurinko paistaa, linnut laulavat ja laineet liplattavat. Siitä että terveet jalkani vievät minut sinne, minne tahdon. Siitä että minulla on välittäviä ihmisiä ja ystäviä, vaikkakin matkan päässä.
Se on jo paljon, kun silloin ensimmäisinä vuosina olisin vain halunnut mieheni mukaan. Rohkeutta ja voimia teille kaikille läheisensä menettäneille.