Oletteko suhteessa itseänne epäviehättävämmän ihmisen kanssa? Miten suhtaudutte hänen ulkonäköönsä? Häiritseekö teitä se että olette eri kaliiberia? Mikä ominaisuus/ominaisuudet heissä sai teidät alkamaan suhteen jos ei ulkonäkö?
Oletteko kumppanianne kauniimpi/komeampi?
Kyskys
44906
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Oletteko suhteessa itseänne epäviehättävämmän ihmisen kanssa?
Joo. Rumempi ja tyhmempi!
Miten suhtaudutte hänen ulkonäköönsä?
Kaikki naiset kauniita tavallaan ja jospa se vielä parantuu.
Häiritseekö teitä se että olette eri kaliiberia?
Joskus harvoin, silloin kun hän on rumimmillaan eli pukeutuukin kamalasti.
Ja kun näen kavereilla kauniita nuoria naisia niin mietin että miksiköhän minulla ei sellaista ole. Että jos ei ole nyt niin ei kyllä ole varmasti sitten joskus vanhanakaan. Eli jäänkö paitsi paljosta jos en ikinä saa kuumaa kaunotarta...
Mikä ominaisuus/ominaisuudet heissä sai teidät alkamaan suhteen jos ei ulkonäkö?
Ulkonäkökin on ok. Mutta oli kiva tyttö. Eikä ollut vientiä muuallekaan! Jonkun kanssa se on oltava ja pianhan sitä rakastuu toiseen muutenkin kuin kuoreen.
.. inhottavasti ajateltu ja puhuteltu rakasta ihmistä. Toivottavasti hän ymmärtää tilanteen ja lähtee pois. Ainakin voi olla vaikea rakastaa takaisin, pidät rumempana ja tyhmempänä ja hän on ihminen paremman puutteeseen ja haaveilet jostain muusta. Surullinen asenne sinulta. Toivottavasti eroatte pian. Ahdistava lähtökohta tuollainen, ei se ulkonen rumuus vaan sisäinen kauheus. Sinulta.
come on!!! ei kai kukaan koskaan täydellistä suhdetta saa
etkö osaa lukea?? Nuori Aikuinenhan sanoi että kaikki ovat kauniita tavallaan, ja että pian sitä rakastuu muuhun kuin kuoreen. Ja niinhän se menee. Tutustuttua ja rakastuttua sillä ulkonäöllä ei hirveesti ole enää painoa, oli sit hyvännäköinen tai ruma, vaan näkee ainoastaan ihmisen.
Paljon inhottavampaa olisi ettei ryhtyisi suhteeseen sen takia ettei ulkonäkö ole 100%, vaikka muuten ihminen olisi miellyttävä.
Ja jos toinen tyhmempi niin mitä pahaa siinä on jos sen toteaa faktana.
Vastaatko mielestäsi omalta ulkonäöltäsi (älykkyydeltäsi jne.) kuumaa kaunotarta?
No vastaan ainakin, jos en kuumaa älykkökaunotarta, niin ainakin tyttöystävääni edustavampaa. Perustan ton esim. siihen että pari opiskelukaveriani, kumpikin tyttöystävää fiksumpia ja kauniimpia, olivat kovin kiinnostuneita minusta.
ja sinä et kuitenkaan ollut kiinnostuneempi heistä, kuin tyttöystävästäsi?
Alussahan lukee "kiva tyttö" ja äkkiä sitä alkaa välittää enemmänkin eikä vaihda heti parempaan. paitsi ne jotka vaihtaa kumppania koko ajan...
Ei vaihda heti, mutta harkitseekohan. Miten tuollaiset asenteet vaikuttaa parisuhteen elinkaareen ja onnellisuuteen. Sen tulee ehkä tietämään se tyttö vielä nahoissaan.
Ja miten tuollaiset asenteet vaikuttaa siihen, miten paljon mies/nainen tekee sen parisuhteen eteen. Vai onko ärsyttävän levoton ja ajatukset muualla koko ajan.
mä ainakin saan! Sä nyt et ainakaan saa!
täydellistä suhdetta? onnea etsintään
Kiitos. Ei tarvi etsiä nyt. Täydellisyys mulle on se, että mä olen onnellinen. Joko suhteessa tai ilman, jos se on huono.
musta sellainen suhde on huono, missä toinen pitää toista rumana ja tyhmänä tai, että tulee edes mieleenkään ajatella toisesta noin inhottavasti. Haikailee jotakin muuta ja toinen on paremman puutteessa. Mä kokisin olevani sellaisessa suhteessa isommassa puutteessa kuin ikinä sinkkuna.
musta tuntuu että noin ajattelee sellainen joka ei ole ollut pitkässä suhteessa. tai sitten sulla on käynyt tuuri: joko unelmakumppani tai sit kumppani joka osaa peittää todelliset ajatuksensa (kuten minä, en tosiaankaan naiselle paljasta mitä toisinaan oikeasti mietin. eikä hänkään tietenkään mulle)...
mikä kysymys tää ees on??? joo, mun mielestä mun mies on mailman komein. koska rakastan sitä. eiköhän se niin mene............
Minua nyt kiinnosti että ovatko ihmiset rakastuneita sellaisiin ihmisiin, joita ei pidä fyysisesti yhtä viehättävinä kuin he itse ovat. Siis uskon itse että niin voi olla. Varmaan joillain rakkaus saa ulkoiset virheet unohtumaan ja toisia ei ulkomuoto kiinnosta yleensäkään.
Tällä palstallahan heti tulee paljon negatiivisia kommentteja, jos joku sanoo että heidän kumppaninsa ulkomuoto ei ole heidän odotustensa mukainen. Voin kuitenkin kuvitella että useimmat nekin, jotka sanovat etteivät heitä kumppanin ulkonäkö kiinnostaa vaan persoonallisuus, eivät kuitenkaan haluaisi olla elefanttimiehen näköisen (kärjistäen) ihmisen kanssa olipa hänen persoonallisuutensa kuinka ihana tahansa. Mutta kuitenkaan tästä ulkonäköasiasta ei saisi keskustella, vaikka se vaikuttaa suuren osan parinvalintaan. Se vain että meillä kaikilla on tietysti eri odotukset.
Jos kumppanisi lakkaisi vaikka kokonaan pesemästä hiuksiaan ja pukeutumaan asuihin, jotka on lainannut paikalliselta puistoalkoholistilta niin sanoisitko siihen mitään ja jatkaisit vain niin kuin ennenkin?
"Tällä palstallahan heti tulee paljon negatiivisia kommentteja, jos joku sanoo että heidän kumppaninsa ulkomuoto ei ole heidän odotustensa mukainen.'
AI, että eka otetaan kumppani ja sit ollaan pettyneitä aletaan odottaa sen ulkonäöltä jotain. Niinpäinhän se on, että ensin on se ulkonäkö, joka joko on ookoo tai sit ei, ja sen kans joko aletaan tai sit ei. Mut ei niin, että ulkonäkö on jotain, sit aletaan ja sen jälkeen ollaan tyytymättömiä ja mietitään jotain *******n kuumia kaunottaria! Peiliin saa kattoa se, joka ottaa paketin ja alkaa valittaan siitä ja vielä kehtaa sanoa, että kumppanin ulkomuoto ei vastaa odotuksia! On varmaan itsearvostus todella tiukalla tuollaisen jahkaamisen kanssa!
Jos on aidosti rakastunut, ei näin ala-arvosta aihetta miettis ollenkaan.
musta aika iso osa sitä tosirakkautta näkyy myös siinä, että pystyy näkeen toisen kauniina ihmisenä juurikin vaikka on niitä absoluuttisesti ei missi tai mister-tyyppisiä ominaisuuksia. Sehän ei vaadi suhteelta yhtään mitään eikä varsinkaan aitoja tunteita, että ollaan joidenkin kuumien hot-missien tai misterien perään. Ja odotetaan toiselta jotain kansikuvatitteliä, ja ollaan täydellisen pettyneitä itseensä, kun omaan elämään ei sellanen välttämättä kuulu. Sisäistä kauneutta saa myös peilata ihan vapaasti.
No aidosti rakastunut on sinulle todennäköisesti eri käsite kuin minulle, vaikken olekaan omista suhteistani tässä edes mitään maininnut. Minulle rakastuminen ei ole elämäni tärkeysjärjestyksessä ykkönen.
Kumppanin valintatilanteessa kiinnostuksen kohde voi näyttää eriltä, kuin sitten suhteen jatkuessa. Itse asiassa monet näyttävät eriltä, koska useimmat panostavat ulkonäköön enemmän suhteen alussa. Tai sitten kun ruusunpunaiset lasit katoavat silmiltä voi huomata ettei kaveri ei sittenkään ole yhtä kaunis/komea kuin aiemmin ajatteli. Se minua juuri kiinnostikin, että miten porukka suhtautuu tähän.
Miksi ulkonäkö on ala-arvoinen aihe pohdinnalle? Jos sillä ei ole rakastumisen kanssa mitään tekemistä niin kai siitä voi sitten puhua. Eihän se pitäisi sitten heilauttaa mitään mihinkään suuntaan, jos nämä kaksi asiaa eivät kohtaa.
Mutta miten pystyt objektiivisesti arvioimaan tuon itseäsi epäviehättävämmän?
Mistä tiedät, että kumppanisi on epäviehättävämpi kuin sinä? Haluavatko häntä viehättävämmät ihmiset solmia kanssasi elinikäisen suhteen, vai mistä päättelet noin?
En puhunut mitään objektiivisuudesta. Ihan vain oman arvion mukaan tarkoitin.
En ole puhunut mitään omasta suhteestani kehenkään. Kunhan mielenkiinnosta kyselen.
Olen huomattavasti kauniimpi. Olemme kumpikin 50 ikäisiä ja mieheni on vanhentunut vuosien varrella todella radikaalisti. Olen itsekin tietenkin vanhentunut mutta paljon "hellemmin" eli ei harmaata, eikä ryppyjä, olemus on terhakka ja tyylikäs jne.
Olen mielelläni ikäiseni ja sen oloinen, joka voi vaikuttaa positiivisesti olemukseeni - aina minua luullaan 35 - 40 vuotiaaksi. Miestäni taas 55-60 vuotiaakai. Olemme 52 ja 55.
Mieheni ihailee minua yhä ja kehuu kauniiksia, joka sinällään on ihan kiva kuulla mutta jolla ei ole mitään merkitystä. Yli päätäänkään kauneus on aivan yliarvostettiua, samoin nuorekkuus. Mielenkiintoisimmat ihmiset ovat persoonallisen oloisia ja näköisia ja heillä on jotakin sanottavaa ja annettavaa muille; pelkkä kaunis naama ei riitä, oikeastaan mihinkään.
Tota.. mitä vittua edes alat seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, jota et rakasta sellaisena kuin hän on? Miksi tuhlaat myös hänen aikaansa ja tunteitaan itseesi. Jos kerta paremman löydät, niin mene etsimään. Parempi sekin on, kuin antaa toiselle turhia kuvitelmia itsestäsi. Mieti mitä pahaa vielä aiheutat hänen itsetunnolleen, kun tämä asia hänelle jonain päivänä valkenee... Sinä vaikutat jollain tavalla hieman vajavaiselta, kun haluat toista osapuolta tuolla tavalla satuttaa. Hän ansaitsee kyllä ihmisen, joka arvostaa ja rakastaa häntä omana itsenään.
Itse olen ainakin huomannut että kun rakastaa ja välittää niin ei sillä ulkonäöllä ole juurikaan väliä. Nykyistä poikaystävääni en ikinä katsellut "sillä silmällä"(vaikka olin nähnyt hänet monesti) ennen kuin tutustuimme toisiimme, mutta kun aloimme seurustelemaan aloin pitämään häntä maailman komeimpana miehenä. Ei hän ole mikään perinteisen hyvännäköinen mies, tai pukeudu huippumuodikkaasti, mutta rakastan hänen ulkonäköään ja koko olemustaan koska rakastan häntä. Monet ovat kehuneet minua kauniiksi, ja menneisyydessä minulla on ollut "hyvännäköisiä" poikaystäviä. Kehenkään heistä en kuitenkaan rakastunut, joten kokemuksesta voin sanoa ettei ulkonäkö rakkautta synnytä.
No vahva aie on, että komeampi en tule olemaan, sen enempää kuin kauniimpikaan.
Poikaystäväni on minua rumempi. Noloa tunnustaa, mutta aluksi asia kyllä häiritsi minua. Miehellä oli kuitenkin niin vastustamattoman ihana persoonallisuus, että tuo ulkonäköpuoli alkoi tuntua vähemmän tärkeältä. Nykyisin taas minusta mieheni näyttää todella komealta ja rakastan myös niitä piirteitä joita aluksi pidin rumina. Tämä onkin elämäni paras suhde. Ehkä juuri siksi kun olen alkujaankin rakastunut miehen luonteeseen enkä ulkonäköön.
Ja toisaalta vaikka poikaystäväni on aina ollut tyytyväinen minun ulkonäkööni, en usko että hän kokee tässä mitään epäsuhtaa olevan. Onhan minussa paljon piirteitä missä lienee kestämistä. Mutta sitä se rakkaus kai teettää, että toisen vikoja on helppo katsoa läpi sormien.
Oletteko suhteessa itseänne epäviehättävämmän ihmisen kanssa?
*Pidän poikaystävääni viehättävämpänä kuin itseäni (niin sisäisesti kuin ulkoisesti).
Miten suhtaudutte hänen ulkonäköönsä?
*Ihaillen toki, usein tulee itseäni vähätteleviä tuntemuksia ja "miksi noin komea mies haluaa olla minun kanssani"-komplekseja.
Häiritseekö teitä se että olette eri kaliiberia?
*Ei enää niin paljon, mutta jos olemme esimerkiksi ulkona, tarvitsen enemmän hyväksyntää ja huomiota poikaystävältäni kuin moni muu. Silloin tällöin myös otan riidat turhan vakavasti, koska lähden heti puolustuslinjalle ja ehdotan paremman tyttöystävän hankkimista.
Mikä ominaisuus/ominaisuudet heissä sai teidät alkamaan suhteen jos ei ulkonäkö?
*Ulkonäkö aloitti kiinnostuksen, mutta suhde ei olisi kehittynyt pidemmälle ilman yhteenkuuluvuuden tunnetta ja mukavaa oloa, joka valtaa kehon, kun on poikaystävän lähellä. Sitä en osaa sanoa, mihin poikaystäväni ihastui minussa.
On kyllä typeriä kirjoituksia tässä ketjussa. Katsokaa ympärillenne - onko pariskunnat muka tasavertaisia? Ei helkkari ole.
Monesti näkee kauniita tyttöjä kummien kasvupyrähdysfinninaamojen kainalossa ja moitteettomasti pukeutuneilla miehillä puolestaan hyvin arkisia naisia. Sairaanhoitaja & lääkäri/diplomi-insinööri - parithan on ihan legendaarisia... on siinäkin melkoinen tasoero koulutuksessa.
Siinä on melkoinen tasoero koulutuksessa, mutta ulkonäön ja haluttavuuden suhteen ero voi olla 'yllättäen' toisin päin.
Totta sehän todistaa vain sen että parit harvoin on tasavertaisia. Jotkut ei tässä halua sitä uskoa!!!
Eniten minua mietityttää se että joidenkin kommentien mukaan ei siis voisi olla rakastunut sellaiseen ihmiseen, joka on omasta mielestään itseään epäviehättävämpi. Jos on rakastunut niin se tarkoittaa sitä, että tulee sokeaksi toisen ulkonäölle tai sitten ei ole rakastunut ollenkaan? Vai pitääkö valita sellainen kumppani, joka hivelee silmää jo alusta asti. Eikö se ole sitten pinnallista jos kerran se on tuomittavaa jo suhteen alettua? Mitä jos ihastuu/rakastuu sen ihmisen persoonaan, mutta jo heti alussa tietää että ei ole samaa luokkaa ulkonäöltämme? Pitääkö se siis suhteen alusta alkaen kieltää omassa mielessään, siksikö siitä ei saa täällä puhua? Kas kun en ole sanonutkaan että siitä pitää kumppanilleen mainita, kun en koe sellasita sopivana. Mutta en silti usko siihen että siitä ei saisi ollenkaan keskustella.
Vastaan itselleni kuitenkin, ulkonäkö on ilmeisen arka paikka monelle. Siitä nämä siis.
Ihan normaaliahan tämä tosiaan on. Jokaisella ihmisellä on jonkinasteinen 'naamaraja' joka kumppanin pitää ylittää jotta parisuhde on mahdollinen - jokaisella on sellainen ja jokaisella se on erilainen - jopa sen suhteen, millaisilla piirteillä tämä raja ylitetään.
Tämä raja siis tunnetaan kansanomaisesti 'pinnallisuutena'. Samankaltaisia 'rajoja' on ihmisillä useampia - vaativammilla ihmisillä ne ovat spesifimpiä ja niitä on enemmän (vai pitäisikö sanoa että rajoja joiden ylittämiseen ei varsinaisesti vaadita mitään erityistä on vähemmän) - rajojen tetaus ei myöskään tapahdu välittömästi vaan ajan kanssa, eivätkä rajat ole toisistaan riippumattomia - hienolla luonteella varustettu ihminen saattaa saada paljon anteeksi mitä tulee ulkonäköön, toisaalta voi olla ettei edes kauneus pelasta ilkeää ihmistä.
Ulkonäkö on 'arka paikka' luultavasti sen takia, että monille 'naamaraja' on ensimmäinen raja joka täytyy ylittää (ja jonka alittaessaan voi olla ettei muita avujaan pääse esittelemään, vaikka ne voisivatkin naamarajan vaatimuksia pienentää riittävästi, jotta sen alitse pääsisi) kun taas ulkonäköön liittyvistä asioista hyvin paljon on geneettistä - jotain jolle ei voi mitään kuin tiettyyn pisteeseen asti, eivätkä ihmiset halua tuntea itseään ainakaan alempiarvoisiksi sellaisten asioiden takia, jotka ovat saaneet lähinnä sattuman kautta.
Kai sitä voi olla rakastunut vaikka autonrenkaaseen, mutta tällainen pohdiskelu ei kuulosta rakastuneen ihmisen pohdiskelulta lainkaan.
Omituinen näkökanta tuokin, että kumppanin kanssa ei ole sopivaa keskustella hankalista, aroista aiheista... ja siten lähentyä kumppania, tutustua oikeasti, haluta miettiä ihmisen kanssa johon on "rakastunut"? Mutta koko internetin kanssa sopii hyvin jakaa asia. Jos kiellät mielessäsi tai puheissasi, olet luomassa tabua välillenne...
Joo, olemme.
Kaneus on katoavaa ja se, millainen ihmisenä on painaa enemmän kuin ulkokuori.
Ex-mieheni oli erittäin komea ja käytti koko liittomme ajan sitä hyväksi ja petti minkä kerkesi. ..selvisi minulle kyllä vasta liittomme ehtoopuolella.
Se on jännä, miten usein sitä törmää varattuun komeaan mieheen, joka on todellinen flirtti... niin päin, että se komea mies aloittaa helposti silmän vilkuttamisen ja tekee sitä jatkuvasti. Imarteleehan se naista hetken, että komeat miehet flirttaa (itse jätän siihen, varattu huh), mutta ei käy kateeksi sellaisten puolisot... itse en nimittäin kestäisi.
Oletteko suhteessa itseänne epäviehättävämmän ihmisen kanssa?
Sehän se on, vaikea arvioida objektiivisesti miten muut miehen näkevät, kun itse on rakastunut .
Miten suhtaudutte hänen ulkonäköönsä? Häiritseekö teitä se että olette eri kaliiberia?
Emme ole eri kaliiberia
,mikä tietenkin luo jännitteitä sillä piirittäjiä kyllä löytyy. On sitäkin tapahtunut, että miestä on tultu härskisti iskemään silmieni edestä terassilla. Mieskin on saanut kestää monenlaista.
Mikä ominaisuus/ominaisuudet heissä sai teidät alkamaan suhteen jos ei ulkonäkö? Kyllä se henkinen puoli alunperin ratkaisee kaiken. Keskiverrosta parempi ulkonäkö voi joissakin tilanteissa olla jopa rasite suhteelle ja sen osapuolille, ympäristö kiinnittää liikaa huomiota.
Oletteko suhteessa itseänne epäviehättävämmän ihmisen kanssa?
- En voin hyvällä omalla tunnolla ja ylpeydellä sanoa, että olemme molemmat ulkoisesti viehättäviä ja itsestämme huolta pitäviä
Miten suhtaudutte hänen ulkonäköönsä?
- Olen ylpeä, että mieheni on niin komea ja pitää kropastaan huolta. Minusta on mukava kun naiset katsovat häntä.
Häiritseekö teitä se että olette eri kaliiberia? -
Mikä ominaisuus/ominaisuudet heissä sai teidät alkamaan suhteen jos ei ulkonäkö?
- Ulkonäön lisäksi syvällinen luonne ja luonnonlapsimaisuus.
Ollaan samanvertaset.
En kai voisi olla "itseäni epäviehättävämmän kanssa", ulkonäkö merkkaa aika paljon, siksi siippani onkin elvis. Vieläkin, vaikka vuosirenkaita on jo, niin komeus peittoaa monet ja myös kiltteys, vaikka muunlaisia luonteen lipsahduksia onkin riittämiin.
Joskus joku harrastustuttu näki poikani ja loihe lausumaan: "tahtoisinpa nähdä isän". Ja kummisetäni sanoi häissämme, että "samasta puusta olette veistetyt". Voi pitää paikkansa ulkonäön suhteen, luonteenpiirteet yms. ovatkin sitten ihan eri planeetoilta.