Tietääkö kukaan foorumia/keskustelupalstaa, jossa voi turvallisesti ja asiallisesti 'tavata' muita eronneita ja jakaa heidän kanssaan tuntemuksia, sekä mahdollisesti myös löytää uusia ystäviä ja kenties jopa uuden rakkauden?
Minulla on parasta-aikaa eroprosessi käynnissä, enkä oikein osaa puhua näistä tuntemuksistani parisuhteessa eläville ystävilleni - tuntuu kuin olisin suruineni yksin koko maailmassa... Kaipaan ympärilleni juuri nyt ihmisiä, jotka ymmärtävät nämä tunteeni ja toivottavasti heidän vertaistukensa myös auttaisi minua pääsemään yli tästä lamaannuttavasta surusta, tuskasta ja epätoivosta.
Minulla on parasta-aikaa eroprosessi käynnissä, enkä oikein osaa puhua näistä tuntemuksistani parisuhteessa eläville ystävilleni - tuntuu kuin olisin suruineni yksin koko maailmassa... Kaipaan ympärilleni juuri nyt ihmisiä, jotka ymmärtävät nämä tunteeni ja toivottavasti heidän vertaistukensa myös auttaisi minua pääsemään yli tästä lamaannuttavasta surusta, tuskasta ja epätoivosta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ymmärrän noita tunteita, joista kirjoitit.Itse olen aikoinaan eronnut, ja muistan sen ajan kuinka välttelin kaikkia tilaisuuksia joissa oli vain pariskuntia(jopa omia sisaruksia).Koin olevani niin täydellisen yksin..ikäänkuin se muiden parisuhteessa olo korostui entisestään.
Itselle auttoi tuolloin parhaiten kirjoittaminen, purin ne tunteet itsestäni pois..ja kun aloin katsella ympärilleni,huomasin etten olekaan se ainoa eronnut tässä maailmassa, vaan samankaltaisia tarinoita löytyi ihan lähipiiristä..uusperheellisiä olivat, mutta aikoinaan saman kokeneita.Vertaistuki on tärkeää..mutta jokainenhan sen surutyön joutuu lopulta yksin tekemään.Aikansa se ottaa, mutta lopulta helpottaa.Nyt on mahdollisuus tehdä itselle ikäänkuin "inventaario", miettiä missä meni vikaan..mitä olisi voinut tehdä toisin,tai ei olisi kannattanut tehdä..ja ennen kaikkea mitä pitäisi välttää,jottei samaa enää koskaan kokisi.Itsetutkiskelun paikka..mutta ero on lopulta MUUTOS..parempaa kohti.
Tunteet helpottaa..muistot jää,ja nekin aika kultaa.Voimia sinulle!
Samaa pohdin itsekin, että mistä löytyisi keskusteluseuraa samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Olen hieman alle 30 v ja mieheni ns. "nosti kytkintä" tänä talvena. Itse en olisi eroa halunnut, mutta tässä olemme ja nyt rakennan kovasti omaa elämää.
Avioeroon liittyy paljon tunteita ja ajatuksia, joita en välitä/osaa jakaa perheellisten ystävieni kanssa. Tuntuu että kaikilla muilla on lapsia tuloilla ja elämä ja suhteet kukoistavat. Omassa elämässä sen sijaan on ollut vain järkyttävä ihmissuhdekatastrofi, ja eron tapahtuessa tuntui hyvin vahvasti että elämältä olisi pudonnut pohja pois.
Nyt ei enää siltä tunnu, kun kuukausia on takana jo useita, ja huomaan että elämä jatkuu. Silti haluaisin jakaa tunteita ja ajatuksia juuri niiden kanssa, jotka ovat tämän saman kokeneet.
Itselläni ainakin jätetyksi tulemiseen on liittynyt paljon häpeän tunnetta, vaikka toisaalta eihän se mitä tapahtui, ole minun häpeäni, vaan mieheni, joka minut jätti. Mutta silti.
Toivotan kaikille eronneille mukavaa kesää. On hienoa huomata, että kun aika kuluu ja haavat alkavat parantua, niin olo kohenee. Itse uskallan jo nyt vähän luottavaisemmin katsella kohti tulevia ;) Killigan78, tiedän kyllä tasan miten lamaannuttavaa tuska on - itselläni tuosta tunteesta on paljon muistoa jäljellä ja joskus se vieläkin saa yliotteen. Olen ihan varma, että kukaan muu, joka ei ole eroa kokenut, ei todellakaan voi tietää miltä tämä tuntuu.