Itse olen nyt aivan sekaisin kaikkien tunteiden kanssa. Erottiin helmikuussa. Olimme kolme vuotta yhdessä, joista kaksi asuttiin yhdessä ja oltiin kihloissa. Sitten yhtäkkiä, ilman mitään varoituksia eikä merkkejä huonosta suhteesta, niin mies ilmoittaa että ei enää halua jatkaa. Haluaa elää, mennä ja tehdä mitä haluaa. Oli kuulemma liian sidottu, että alkoi ahdistamaan. Mitään ei siis ollut aiemmin pahasta olosta maininnut eikä milläänlailla sitä osoittanut. Kaikki oli ns. normaalisti. Eron jälkeen olimme tekemisissä todella paljon. Melkeinpä päivittäin yhteydessä, sekä vietimme paljon aikaa yhdessä. Vähän niinkun että parisuhde jatkui samanlaisena mitä aiemminkin, mutta erillään asuttuna. Vappunakin herra soitti vielä pitkän puhelun yöllä. Oisi halunnut että oisin mennyt sinne hänen seurakseen. Seksiä siis meillä ei ollut mutta flirttailua, kiusoittelua ja koskemista. Viikko vapusta niin mies alkoi käyttäytyä oudosti. Kosketukset jäi ja kylmyys tuli tilalle. Oli kovin ahdistuneen oloinen. Tiesin heti että nyt on joku vinossa. Kysyinkin monta kertaa että mikä on, onko se tavannut jonkun muun. Ei myöntänyt vasta kun viikko eteenpäin kännissä yöllä soitti minulle ja tilitti asiasta. Siltikin hän sanoi että minulla on aina paikka hänen sydämessään. Puhuttiin kyllä suhteestamme. Mies oli kokoajan kyllä sillain että ei näe meistä tulevan paria mutta käyttäytyi ihan erilailla. Mietin että käyttikö hän minua vaan sitten hyväkseen vai mitä ihmettä pelleili ja antoi olettaa ihan toista mitä sitten tarkoitti. Sitten mies alkoi olla hyvin etäinen, kylmä ja v**tumainen. Ärisi jä örisi vaan minulle. Yhteyttä ei juuri olla pidetty kun ihan pakollisten asioiden takia. Tällä hetkellä mies käyttäytyy ihan "kaverimaisesti". Kertoo kuinka on onnellinen ja elämä menee hyvin uuden tyttöystävän takia jne. Viettää paljon hänen kanssaan aikaa jne. En ymmärrä miksi minulle tälläistä juttelee. Se sattuu niin paljon kuulla tuollaista. On vika kyllä minussakin kun yritän esittää kovaa ja mukavaa, vaikka sattuu niin p**keleesti. Nyt on huonoja ja hyviä hetkiä omassa elämässä. jouduin aloittaa kaikkien tunteiden läpi käymisen uudestaan n. 1kk sitten kun tämä kaikki tapahtui. Erosta en ollut vielä yli päässyt kun ei ollut ollut ns. tilaisuuttakaan. En tiedä miten tässä pitäis mennä eteenpäin kun sattuu niin paljon vielä. Mitä tämä kaikki on tarkoittanut ja miten toinen on vaan noin päässyt irti siitä kaikesta mitä meillä on ollut? Ekaksi mietin että onko tämä tyttö joku laastari mutta kun sitä kysyin mies sanoi vaan että on tosissaan neidon kanssa ja tykkää siitä paljon. Miltä teistä kuulostaa tämä tilanne?
Olo on kyllä kun ois petetty. Meidän eroon ei kolmansia osapuolia liittynyt. Mies ei ainakaan mitään myönnä ja en kyllä ite uskokaan että siinä sellaista oli. Nämä oli tavannut jossain treffisivustolla, mistä mies oli seuraa hakenut. Loukkaannuin kun hän ei ees ollut vihjaissut että uutta seuraa jo hakee. Yritin kysyä, että miksi mutta vastaus oli vaan jotain ympäripyöreetä että kesä ja kärpäset sun muuta. Erosta oli kulunut siinä vaiheessa noin 2 kuukautta. Niin kauan se sit sinkkuna pysyi. Nyt ei olla kauheasti yhteyksissä. Tai en saa siihen ite mitään yhteyttä. Se sanoo vain että ottaa ite yhteyttä, että en saa ite ottaa. Ei vastaa puheluihin. Meillä on vielä yhteisiä laskuja ja hänen tavaroitaan on vielä täällä minun luona. Yhteiset kissatkin tuli hankittua. Näiden asioiden tiimoilta yritän ottaa vielä yhteyttä mutta kun en saa häntä kiinni itse. Soittaa sitten itse kun ehtii ja tyttö ei ole maisemissa. Eihän hänen asiat minulle enää kuulu mutta tuntuu että elämästä on viety hyvin iso pala pois. Ikävöin meidän ystävyyttä ja sitä hauskuutta mitä miellä oli. Sekä ihmistä jolle pystyin kaiken puhumaan ja hän aina auttoi. Mies on varmaan muuttunut nyt sitten tämän toisen johdosta. hän sanoo että haluaa olla kaveri, mutta ei vielä. Miksi haluaa sitten joskus muka? Itse haluan myös joku päivä olla ystävä, mutta en tiedä pystynkö itse siihen koskaan. En tiedä mitä nyt kävisi jos nähtäisiin. Kuukauteen ei olla nähty, mutta puhelinyhteydessää ollaan oltu. Tunnen vihaa ja ärsytystä häntä kohtaan mutta toisaalta ikävä ja kaipuu ovat myös kovat. Näiden tunnemyrskyjen keskellä on hyvin vaikea elää. Toisinaan vanhat ajat haluaisi vaan takaisin, toisinaan tajuaa sen että se ei ole enää mahdollista. Kumpa aika kuluisi nopeammin ja parantaisi ne haavat.
Olo on kyllä kun ois petetty. Meidän eroon ei kolmansia osapuolia liittynyt. Mies ei ainakaan mitään myönnä ja en kyllä ite uskokaan että siinä sellaista oli. Nämä oli tavannut jossain treffisivustolla, mistä mies oli seuraa hakenut. Loukkaannuin kun hän ei ees ollut vihjaissut että uutta seuraa jo hakee. Yritin kysyä, että miksi mutta vastaus oli vaan jotain ympäripyöreetä että kesä ja kärpäset sun muuta. Erosta oli kulunut siinä vaiheessa noin 2 kuukautta. Niin kauan se sit sinkkuna pysyi. Nyt ei olla kauheasti yhteyksissä. Tai en saa siihen ite mitään yhteyttä. Se sanoo vain että ottaa ite yhteyttä, että en saa ite ottaa. Ei vastaa puheluihin. Meillä on vielä yhteisiä laskuja ja hänen tavaroitaan on vielä täällä minun luona. Yhteiset kissatkin tuli hankittua. Näiden asioiden tiimoilta yritän ottaa vielä yhteyttä mutta kun en saa häntä kiinni itse. Soittaa sitten itse kun ehtii ja tyttö ei ole maisemissa. Eihän hänen asiat minulle enää kuulu mutta tuntuu että elämästä on viety hyvin iso pala pois. Ikävöin meidän ystävyyttä ja sitä hauskuutta mitä miellä oli. Sekä ihmistä jolle pystyin kaiken puhumaan ja hän aina auttoi. Mies on varmaan muuttunut nyt sitten tämän toisen johdosta. hän sanoo että haluaa olla kaveri, mutta ei vielä. Miksi haluaa sitten joskus muka? Itse haluan myös joku päivä olla ystävä, mutta en tiedä pystynkö itse siihen koskaan. En tiedä mitä nyt kävisi jos nähtäisiin. Kuukauteen ei olla nähty, mutta puhelinyhteydessää ollaan oltu. Tunnen vihaa ja ärsytystä häntä kohtaan mutta toisaalta ikävä ja kaipuu ovat myös kovat. Näiden tunnemyrskyjen keskellä on hyvin vaikea elää. Toisinaan vanhat ajat haluaisi vaan takaisin, toisinaan tajuaa sen että se ei ole enää mahdollista. Kumpa aika kuluisi nopeammin ja parantaisi ne haavat.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hei elän kovin samalaisessa tilanteessa kuin sinä. jos haluat niin laita viestiä [email protected] niin jutellaan lisää.
Ihan selvää kauraahan tuo on. Mies on jo lähtenyt suhteesta, sinä vielä roikut siinä.
Niinhän tuo siltä kuulostaa. Eteenpäin on ex mennyt. Itse myönnän että toisinnaan roikun niin paljon entisessä. Tosi vaikaeta on vaan unohtaa ja mennä eteenpäin. Tuntuu niin pahalta että toinen pystyi käyttämään tunteitani hyväksi eron jälkeen. Miten joku voi olla niin tyly? Vetäisee sitten uudestaan maton alta ja saa itse onnellisen elämän. Tajuan että pakkohan tästä on päästä yli ja jatkaa elämää. En voi jäädä tänne murheeseen makaamaan. Välillä vaan on niin ikävä ja kaipuu että se sepii sydäntäni irti. Koitan mennä päivä kerrallaan ja iloita kivoista asioista. Ei minulla ole nyt muuta vaihtoehtoa kun hyväskyä tilanne ja nousta täältä. Enää ei ole paluuta vanhaan, koska tilanne on tämä, että toisella on jo uusi ja on sen kanssa tyytyväinen ja onnellinen. Kyllä se sattuu että toinen on päässyt ns. noin helpolla kaikesta.
Itse en ole vielä valmis uusiin suhteisiin, se olisi vaan laastari, toisen korvike. Yksinäisyyden keskellä joskus mietin että olisko se vaan helpompi tapa selvitä kaikesta, mutta sitten järki sanoo, että ne tunteet on pakko käsitellä itse ekaksi muuten sen kaiken löytää sitten joskus edestään. Pelkään että olen menettänyt sen oikean, vai onko sellaista olemassakaan? Itsetuntoni olen saanut tämän tapauksen johdosta niin alas, että on vaikea uskoa löydänkö koskaan tämän miehen veroista ihmistä elämääni.
Mutta nyt minulla ei ole enää kun tie ylöspäin. Varmasti tulee takapakkeja, mutta nyt on pakko nostaa ittensä sieltä kuopasta ylös ja alkaa elää elämäänsä. Yksi ihminen ei saa sitä minulta viedä. Pitää löytää itseni uudestaan ja alkaa keräämään palasia jotka ajan kanssa varmasti kasaantuu.