Äänialaihmettelyä

Ääniala määritellään matalimman ja korkeimman sävelen mukaan, jonka pystyt laulamaan. Korkeimman nuotin perusteella sinua voisi kutsua mezzosopraanoksi. Minun on kyllä hyvin vaikea uskoa, että pääsisit siitä jopa kolme oktaavia alaspäin. Tällöin olisit jo suurella oktaavilla eli miesbasson alueella.

Äänialaa ei määritellä pelkästään korkeimman ja matalimman äänen mukaan. Tietysti ne ovat osa määritelmää, mutta liittyy siihen muutakin. Esimerkiksi äänenväri on tärkeä osatekijä. Sopraanoilla on paljon kirkkaampi ääni kuin altolla.

Vaikka et tällä hetkellä pääse kuin kaksiviivaiseen g:hen niin se ei tee sinusta vielä mezzoa tai alttoa. Sopraanoillekin korkeat äänet voivat olla aluksi vaikeita, koska tekniikkaa ei vielä ole. Ja monien mezzosopraanoidenkin on ajan myötä pystyttävä laulamaan korkea C.

Et tuo tekstissäsi ilmi mitään musiikkitaustastasi. Oletko käynyt pitkään laulutunneilla?

Jep, ääniala ei ensisijaisesti määrittäydy sen mukaan kuinka korkealle tai matalalle pääsee niinkuin yleisesti aloittelijat luulee. Mun tenoriopettaja pystyi laulaa tosi matalalle, melkein kontraan asti venyy ja bassokin pystyy laulaa tenorikorkeuksia, jos on oppinut tekniikkaa kunnolla. Eräskin bassolaulaja näytti mulle eteen b1, oli aikamoista. Eihän se sillä mitään nyt varsinaisesti tee eikä sen ääni siellä päin mataa ollenkaan, mutta osoitus hyvästä tekniikasta. Ei se miten korkeelle tai matalalle pääsee pinnistelemällä vaan enemmänkin se onko ne käyttökelpoisia ääniä. Itsekin tätä juttua olen paljon pohtinut ja tullut seuraaviin aatoksiin. Ääniala määrittyy:
- MATAAVUUSALUEEN mukaan. Että millä alueella nyt se ääni nyt kaikista mieluiten lepää. Tää on selkein.
- 2. PASSAGIO eli breikki. Tämä tarkoittaa aluetta jolloin ääni vaihtuu rintarekisteristä päärekisteri voittoiseksi. Ääni siis blendautuu rintarekkarista yhä enemmän kohti päärekkaria ja korkealla on paljon pää-rekkaria käytössä ja vain vähän rintaa. Siinä tapahtuu sellainen.. noh breikki...esim. monilla pop/jazz laulunaisilla kun laulavat rinta-äänellä ja yrittävät sinne ylös niin ääni ei ohennukkaan vaan tulee sellainen naks-kohta että muuttuukin kokonaan falsetiksi kun ei ole treenaantunut sellaista "pää-ääntä" kuten klassisen laulun sopraanoilla. Se on hyvin selkeä ja huomattava homma huomata, mutta kehittyneillä klassisilla laulajilla rekistereiden liitoskohta on treenaantunut sulavasti yhteen että sitä on vaikeampi huomata. No mutta kuitenkin. 2-passagio määrittää lopulta äänialan. On määritelty aika tarkkaan 2. passagioiden rajat. Muistaakseni se meni suunilleen näin että jos on:
- basso niin 2.passagio tapahtuu keski-ceen alapuolella b-h-c alueella. Jopa matalemmallakin.
- baritoni niin se on siinä d1-Es1.E1 jopa.
- tenori niin e1-f1-fis1-g1.

Jos laittaa basson ja baritonin laulamaan vuorotellen f1 niin kyllä sen huomaa kumpi on kumpi. Bassolla on äänessä tolla korkeudella enemmän vastavoimaa ja vetoa. Baritonilla kevyempi, tenorilla ihan eri kuuloinen. Mutta tää on kyllä niin hazardia selittää tässä kirjoituksen avulla, että siirryn eteenpäin.

sama 2. passagio rajat lienee myös naisilla eli samassa järjestyksessä Altto b-h-c Mezzo d-es-e, Sopraano e-f-fis mutta en ole pomminvarma, tämäkin tieto löytyy jostain. Tähän 2.passagioon sitten liittyy vahvasti myös 1.passagio, jolla 2. passagio alustetaan mutta harvat tietävät tästä eikä tämä siksi elä laulunopetuksessa yleisellä tasolla. Passagiosta kannattaa ottaa selvää lisää.

Jos olet kovin aloitteleva laulaja niin äänialan tarkka määrittäminen on vielä turhaa, koska mataavuus-alue ja 2.passagio muuttuu ja asettautuu muutaman ekan vuoden aikana. Monesti, mutta ei aina, aloittelevan laulajan vakiintunut ääni ja todellinen passagio löytyykin muutaman vuoden kuluttua pikkasen korkeampaa kun saadaan instrumenttia heräteltyä. Yllätyksiäkin saattaa tapahtua: "ai enkö mä ollukaan oikea altto ;-/" Tärkeintä on laulaa itselleen hyvää kamaa ja keski-alaa ja näin ääni alkaa menemään siihen suuntaan mihin se luonnostaan on mennäkseen. Aloittelevasta laulajasta onkin joskus hankala sanoa pomminvarmasti mikä se äänifakki oikeasti on, kun ei ole saatu vielä koko pakettia haltuun.

Äänenväri on tietysti jo äänensä löytäneellä selkeä merkki äänialasta. Mutta nuorilla laulajilla äänenväri ei mielestäni riitä määrittelemään äänialaa. Jorma Hynninenkin kuten monet muutkin baritonit olivat nuoruudessaan kovin tenoraalisen kuuloisia. Bassokin saattaa kuulostaa aluksi kovin baritonaaliselta, kun ei ole vielä tekniikkaa hanskassa. Sitten voi olla tenoraalinen baritoni(esim.Håkan hagegord) tai baritonaalinen tenori (esim.Jonas Kaufman). Tämä äänenvärillä määritteleminen lienee syy siihen, miksi nuorista matalista äänistä ämpätään mieluusti korkeampia. "No sullahan on tenoraalisuutta tässä äänessä ja pääset korkeallekin, sähän oot tenori" Sitten ruvetaan heti killuttelemaan siellä korkealla keskittymättä keski-alan tekemiseen ensin ja sen tietää mitä siitä tapahtuu. Sama mezzo vs. sopraano akselilla. Niin monesta mezzosta halutaan tehdä sopraanoa iha turhaan.

Tää oli nyt tämmöinen summittainen selitys klassisen laulun äänialoista. Eli mataavuusalue ja 2.passagio. Tähän liittyy vielä sitten vielä yksityiskohtaisempia juttujakin kyllä. Saivartelua pitää välttää.

Nimimerkiltä "badabimbadabum" erittäin hyvää tekstiä.