En osaa sanoa kuuluuko tämä asia tänne,..mutta yrittänyttä ei laiteta!! ;)
Olen seurustellut taikkuilevasti mieheni kanssa reilut 2vuotta. Oltu yhdessä ja erikseen,.. Aina kuitenkin palattu yhteen -mene ja tiedä miksi!- Mutta nytten,..viimeisen puolen vuoden aikana meidän suhde on muuttunut konkreettisesti -huonompaan suuntaan- Meidän välillä tuulee tuntuvasti viilenevä ilma. Hän ei enään osoittanut rakkauttaan minulle kuten yleensä aikaisemmin, ei sanonut rakkauden sanoja,.. Oli vain välinpitämätön. Noh, minä sitten rakkauden nälkäisenä koitin paikata tyhjiötä sisälläni erään 2sen varatun miehen kanssa. Mukavaa oli ja sain mitä tarvitsin; huomiota ja lempeitä sanoja, suukotteluja sekä sylin täydeltä lämpimiä halauksia.
Tilanne ei juurikaan muuttunut tuona aikana mieheni kanssa, mutta päätin yrittää vielä. Panin kaikkeni likoon ja enemmän.
Tilanne vain paheni.. Sain tietää hänen "netti" naisystävästään joka sitten osoittautui pidempi aikaiseksi suhteeksi. Noh, luokattu olin tietysti, mutta omatunto kolkutti ja pahasti, koska olinhan itse syyllistynyt samaan.
En koskaan kertonut, eikä mieheni koskaan saanut tietää tästä minun "heilastani", mutta päätin lopettaa sen suhteen 3sta eri syystä, A)hänen tunteensa minua kohtaan olivat voimistuneet ja B)halusin vain täyttää sillä tyhjiön sisälläni sekä C)halusin perinpohjin olla oman mieheni kanssa.
Joten keskityin taasen 110%sti omaan puolisooni. Mutta minun puolisoni ei selvästikään ollut halukas tekemään samanlaista "uhrausta",... vaan jäi uudemman kerran kiinni,..eri ihmisen kanssa vain".
Laitoin hänet "seinää vasten" tässä kohtaa ja kysyin että haluaako hän todellakin olla minun vaiko noiden muiden kanssa,..(!!??) No hän tuli minun työpaikalleni kukkakimppu kädessään koiranilme kasvoillaan ja sanoi haluavansa olla minun kanssa. En minä siinä "voinut" muuta kuin leppyä ja antaa anteeksi -taas.
Mutta tilanne palasi kuitenkin vähän ajan kulttua TAAS entiselleen.
Riitelyä ja välinpitämättömyyttä, seksiä ei tippunut eikä rakkauden sanoja.
Tilanne alkoi todella syömään minua sisältä.. joten päätin taas aloitta yhteyden pidon tähän aikaisempaan varattuun heilaan,..Hänen kanssaan sain keskusteluta hieman asioista ja sain ajatukset poies omasta tilanteestani ja oli hetken hyvä olla.
Nyt meillä on alkanut menemään taas mielettömän huonosti. Tiedän ettei mieheni ole yksin syypää tilanteeseen, mutta hän ei myöskään suostu puhumaan kun kysyn. Alkaa tulla toivoton olo,.. ja taas olen saanut selville mieheni olleen yhteydessä ja tapailleen erästä naista minun selän takanani.
Mieheni haukkuu minua hulluksi ja mielisairaaksi kun otan itse selvää hänen toilailuistaan -kun ei itse suostu puhumaan.
En todellakaan tiedä mitä minun pitäisi tehdä,..jotenkin tuntuu että ero olisi ainut järkeenkäypä ratkaisu tähän tilanteeseen, mutta..sydän haluaa antaa uuden mahdollisuuden uudelleen ja uudelleen,..
Milloin tietää että on oikeasti aika lopettaa ja sanoa Näkemiin,..!!!?????????
Olen seurustellut taikkuilevasti mieheni kanssa reilut 2vuotta. Oltu yhdessä ja erikseen,.. Aina kuitenkin palattu yhteen -mene ja tiedä miksi!- Mutta nytten,..viimeisen puolen vuoden aikana meidän suhde on muuttunut konkreettisesti -huonompaan suuntaan- Meidän välillä tuulee tuntuvasti viilenevä ilma. Hän ei enään osoittanut rakkauttaan minulle kuten yleensä aikaisemmin, ei sanonut rakkauden sanoja,.. Oli vain välinpitämätön. Noh, minä sitten rakkauden nälkäisenä koitin paikata tyhjiötä sisälläni erään 2sen varatun miehen kanssa. Mukavaa oli ja sain mitä tarvitsin; huomiota ja lempeitä sanoja, suukotteluja sekä sylin täydeltä lämpimiä halauksia.
Tilanne ei juurikaan muuttunut tuona aikana mieheni kanssa, mutta päätin yrittää vielä. Panin kaikkeni likoon ja enemmän.
Tilanne vain paheni.. Sain tietää hänen "netti" naisystävästään joka sitten osoittautui pidempi aikaiseksi suhteeksi. Noh, luokattu olin tietysti, mutta omatunto kolkutti ja pahasti, koska olinhan itse syyllistynyt samaan.
En koskaan kertonut, eikä mieheni koskaan saanut tietää tästä minun "heilastani", mutta päätin lopettaa sen suhteen 3sta eri syystä, A)hänen tunteensa minua kohtaan olivat voimistuneet ja B)halusin vain täyttää sillä tyhjiön sisälläni sekä C)halusin perinpohjin olla oman mieheni kanssa.
Joten keskityin taasen 110%sti omaan puolisooni. Mutta minun puolisoni ei selvästikään ollut halukas tekemään samanlaista "uhrausta",... vaan jäi uudemman kerran kiinni,..eri ihmisen kanssa vain".
Laitoin hänet "seinää vasten" tässä kohtaa ja kysyin että haluaako hän todellakin olla minun vaiko noiden muiden kanssa,..(!!??) No hän tuli minun työpaikalleni kukkakimppu kädessään koiranilme kasvoillaan ja sanoi haluavansa olla minun kanssa. En minä siinä "voinut" muuta kuin leppyä ja antaa anteeksi -taas.
Mutta tilanne palasi kuitenkin vähän ajan kulttua TAAS entiselleen.
Riitelyä ja välinpitämättömyyttä, seksiä ei tippunut eikä rakkauden sanoja.
Tilanne alkoi todella syömään minua sisältä.. joten päätin taas aloitta yhteyden pidon tähän aikaisempaan varattuun heilaan,..Hänen kanssaan sain keskusteluta hieman asioista ja sain ajatukset poies omasta tilanteestani ja oli hetken hyvä olla.
Nyt meillä on alkanut menemään taas mielettömän huonosti. Tiedän ettei mieheni ole yksin syypää tilanteeseen, mutta hän ei myöskään suostu puhumaan kun kysyn. Alkaa tulla toivoton olo,.. ja taas olen saanut selville mieheni olleen yhteydessä ja tapailleen erästä naista minun selän takanani.
Mieheni haukkuu minua hulluksi ja mielisairaaksi kun otan itse selvää hänen toilailuistaan -kun ei itse suostu puhumaan.
En todellakaan tiedä mitä minun pitäisi tehdä,..jotenkin tuntuu että ero olisi ainut järkeenkäypä ratkaisu tähän tilanteeseen, mutta..sydän haluaa antaa uuden mahdollisuuden uudelleen ja uudelleen,..
Milloin tietää että on oikeasti aika lopettaa ja sanoa Näkemiin,..!!!?????????
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuin oma elämäni katsaus kuluneelta vuodelta.
voimia sinulle kuuntelemaan omaa sisintäsi ja löytämään vastauksen. ketään muuta ns. roikkumalla ei huijaa kuin itseään. ottaa koville huomata ´epäonnistuneensa´, mutta turha kuvitella pelkästään naisen rakkaudella parantavan mitään.
Niin,.. Mutta kun tiedän kuitenkin haluavani olla tämän ihmisen kanssa ja katuvani jos/kun lähden.
Kun vain tietäisi mitä tuleva tuo tullessaan,... -osaisi varautua!-
Mutta kun tämä kaikki on tapahtunut liian nopeasti. Ei kerkee kuin vähän arpea tulla haavojen päälle kun ne jo revitään auki,...!!
Olenko minä tässä se Paha susi joka häärää jotain salamyhkäistä mieheni takana,.. vai onko se miheni??
Ja voi perse, kunpa se mies osaisi sano missä vika,.. -minussa selvästikin- mutta onko se jotain minkä pystyy selvittää?
Mä myönnän olevani hieman hermo herkkä, mutta..eihän se parane jos hän vain jatkaa tuota 2s elämäänsä.
Mä olen tehnyt selväksi että Hän on minulle "Se Oikea" -luulisin, ainakin- mutta..minä en selvästikään riitä hänelle pidemmän päälle kun koko ajan ottaa noita naisia tuohon rinnalle,..
..on yleensä paras. Eli suhde poikki ja aloita uusi suhde, kun kykenet siihen.
Tunteella ei notaita hommia kannata hoidella. Mitä pidempää kiduutat sitä huonompi mahdollisuus sinulla on aloittaa uusi parempi elämä.
Eräässä tuttava pariskunnassa homma on mennyt niin pitkälle, että on kaikesta huolimatta pitänyt hankkia yhteinen asunto, yhteinen koira, yhteinen auto ja kaiken kukkuraksi yhteinen lapsi. Ja koko ajan on kuviteltu, että edellinen uusi hankinta talouteen olisi ratkaisu suhteen oonneen.
Paras kaikista oli uuden talon hankkiminen kaupungin keskustan ulkopuolelta, jotta ukko ei pääsisi karkaamaan kaupungille ryyppäämään ja vieraisiin.
No miten sittenkävi. Ukko karkaa yhä naisia on niin Netti Chatistä, TV Chatistä, sinkkupalstoilta ym. paikoista kerättynä ja niinden kanssa pitää olla tekemisissä. Vaimolle yritetään vaäitää(jos sattuu jäämään kiinni), että kyseiset henkilöt ovat "kavereita" ym.
PS: Suhde poikki ja uuteeteen valoisaan tulevaisuuteen. Viroittautuminen vie aikansa mutta se kannattaa. Ja MUISTA vanhaan ei kannata sekoontua vieroitus aikana.Muuten olet taas samassa ikuisuus projekti "pahanolon sopassa".
Mä olen ollut lähdössä ties kuinka mont kertaa, mutta..mieheni sanat ja katse saavat minut kääntymään.
Olen koittanut saada kerättyä voimia jotta saisin lähdetyksi tästä -selvästikin onnettomasta- suhteesta.
Jos vain saisi nuo tunteet lukittua pois johonkin lippaaseen ja avaisi sen vasta kun on tarpeeksi vahva..
Mutta mä tiedän, että mä en yksin tästä "selviä" ja on mulla kyllä tukijoukot takana -odottamssa mun seuraavaa siirtoa- mutta,..
Sukulaisetkyselevätminkä ihmeen takia yleensäkkinolen enään tämän miehen kanssa,...mutta tiedän sen eron tuskan kun hänestä eroo.. Tiedän että se on väistämättä minun tielläni, en vain uskalla myöntää sitä itselleni -vielä!!!