Mä luovutan

tervetuloa erakoitten kerhoon. 50 vuoden kokemus. Avioonkin tuli mentyä, lähinnä taloudellisen syiden perustella, mutta tosi ystävyyttä en ole tavannut kuin kirjoissa. Puhekaveritkin on niin ja nöin, joskus, kun ukko on juopottelemassa, menee viikonloppu ilman sanan sanaa, jos ei koiralla puhumista oteta huomoon. Ja töissäkin ( on yksi työkaveri) juttu lentaa hurjasti, kun yksin istuu ruohonleikkuriulla ja on kuulosuojaimet korvilla ja ruokiksella kumpukin meisät lukee oma kirjaansa mättäessään muroja naamaansa. Siispä olen siirtynyt kirjalliseen ilmaisuun ja kiusaan kaikkia mahdollisia kirjoituskilpailuiden julistajia hengentuotteillani ilman toivoakaan muuta kuin hännänhuipusta eli viimeisestä sijasta!

Luovutko odotuksistasi ja vaatimuksistasi millaisen ystävän haluat vai ylipäätään eristäydyt totaalisesti ihmiskunnasta?

Päätöksesi mitä todennäköisemmin auttaa sinua aukomaan uusia kanavia kohdata uusia ihmisiä, koska ihmisen luopuessa jostakin alkaa aina uusi vaihe.

Mä en vaan jaksa ettii kavereita tai tyttöystävää enään. En mä mitään eristäydy. Käyn kuitenkin välillä töissä ja käyn konserteissa ja festareilla ja tapahtumissa. Käyn sitten yksin niissä.

hei sie aiheen alottaja ?! oot sie minkä ikänen ja kumpi sukupuoleltaan :D jos oot suht saman ikäin ku mie ni mie voisin ottaa sinuu jossain muualla (sähköpostil yhteyttä!)ku tääl julkises palstas

joo mä oon 15 vee poika ja voisin ihan vaa huviksee testata et oisitko sie juttu kaveriks =) juttujes perusteel tajusin et oot poika.. en lukenu ennen sitä noit ku laitoin tol nm. "mä vaa !" mut mä tiiän tunteen !!! se ei oo mikää mukavin !

Mä oon kuule mies ja 35 vuotta

Moi!
Sanoit ettei kukaan nainen halua olla sinun ystävä, miksi näin? Mä oon 30v. naisen alku ja tässä pikkuhiljaa havahduin, että perkules - oon tosi yksinäinen. Useimmilla kavereilla jo perheet ja ne "rakkaat" miespuoleisetkin kaverit seurustelevat jo tahoillaan niin tiiviisti. Ikävää! Viimeisen vuoden aikana oon ollu meilitse yhteydessä itseäni muutaman vuoden vanhempaan mieheen ja se on ollut todella piristävää. Mulle on ollu tosi tärkeää saada vaihtaa ajatuksia jonkun toista sukupuolta edustavan ihmisen kanssa. Ehkä voin kutsua häntä ystäväksi, mutta menettämisen pelko on aivan mahdoton...ehkä juuri siksi, koska olen muuten niin yksin...
Ymmärrän täysin sun tunteesi! Itse olen aina halunnut miespuoleisia ystäviä ja haluaisin niitä edelleen! Sellaisia joiden kanssa nimenomaan jutella ja käydäkin yhdessä jossain! Älä luovuta - tai jos luovutat saman teen minäkin...Ellei me kaksi sitten kuulla toisistamme jotain... :) !?

Mä en oo jutellut naisen kanssa moneen vuoteen, jos ei oteta huomioon kaupan kassa myyjää joka on yleensä nainen tai joku työkkärin virkailija. Tunnen naisia paljonkin ja facebookissa on naisia kavereina paljon mut en mä niitten kaa ole naamatusten puhunut vuosiin. Ei se ole sama jos facebookissa kyselee et mitä kuuluu. Ne nyt ei vaan haluu jostain syystä lehtee vaikka baarii, monella on lapsiakin et se varmaan vie aikaa, mut siltin. Mus on pakko olla joku vika ,m ut en keksi. En mielestäni ole mikään hiljainen tai ujokaan. Ei mua edes huvita yrittää enään mitään.:)