Miksi pettäminen sattuu? Miksi se ei ole oikein?

Kai siinä eniten sattuu juuri se valehtelu, eli antaa puolison olla siinä uskossa että on toinen uskollinen eikä tee mieli lähteä vieraisiin kun todellisuus on jotain ihan muuta. Antaa siis toisen tietoisesti elää harhakuvitelmassa. Minusta jo tuo sana pettäminen tarkoittaa pettämistä.... luottamuksen jne pettämistä.

Ja harva voi tosiaan sanoa että ihan mielellään antaisi toisen salaa antaa käydä vieraissa. Avoin suhde on asia erikseen.

Pettämisellä voidaan toki tarkoittaa muutakin pettämistä kuin pelkästään seksuaalista pettämistä. Uskottomuus olisi ehkä parempi termi, mutta miten vain…

Uskottomuudella on varmaan useampi taso, kuten sosiaalinen, arvoihin perustuva sekä biologinen puoli.

Sosiaalinen puoli tarkoittaa, että me haluamme luottaa siihen puolisoon ja hänen rehellisyyteensä sekä oikeudenmukaisuuteensa. Rakkaus ja kiintymys tarvitsevat luottamusta, ja yksi osa luottamusta on kuinka voi uskoa toisen esim. lupauksiin ja vakuutteluihin. Tilannetta voi vaikka kuvitella niin, että toinen lupaa hoitaa tietyt laskut ja maksut. Sitten kuukausien päästä tuleekin ilmi, ettei näin ole tapahtunut. Miltä sen kuvittelee tuntuvan?

Sosiaalisuudessa on myös julkinen puoli. Moni arvottaa esim. muiden suhteiden laatua sillä, onko parilla muita osallisia suhteessa. Usein on niin, että muut ympärillä voivat tietää ulkopuolisesta suhteesta ja näin petettyä säälitellään tai naureskellaan hänelle. Voidaanpa toisen naiseus tai mieheys laittaa kyseenalaiseksi koska ulkopulista seksiapua tarvitaan. Kyse on kasvojen menettämisestä.

Meillä on suomessa edelleen aika vahvat arvot seksuaalisuuden suhteen. Emme hyväksy oikein edes luvallisia monisuhteita, tarkoittaa vaikka moniavioisuutta tai avoimia liittoja. Syrjähyppyjen tekijää ei katosta suopein silmin. Monelle voi uskonnollisuus olla syy uskollisuuteen, joillain se on puolison kunnioittaminen. Seksuaalisuus säästetään erityiseksi tavaksi osoittaa välittämistä vain yhdelle henkilölle kerrallaan.

Biologisesti se on mielenkiintoinen aihe. Koska mustasukaisuutta esiintyy kaikilla ihmisillä, eli myös kulttuureissa jotka eivät ole olleet ”sivistyksen” kanssa tekemisissä, voidaan tietyistä muodoista puhua biologispohjaisena. Naiset hyväksyvät kuvaamasi teknisen pettämisen (ns. ilman tunteita) mutta miehet eivät. Naiset eivät puolestaan hyväksy tunnepettämistä, eli jos mies ihastuu toiseen naiseen, miehille sillä taas ei ole niin merkitystä.

Suomessa esim. ylivoimaisesti suurin osa naisten tapoista ja pahoinpitelyistä tapahtuu tilanteessa jossa naisella on uusi mies ja nainen ovat joko eroamassa tai eronnut pahoinpitelijästään. Tähän äityvät myös miehet jotka eivät ole aiemmin olleet millään tavoin väkivaltaisia.

Uskottomuus ei varmasti koske niin kovaa kaikkia. Jos puolisoiden tunnesuhde on vähän etäänpi, ei ulkopuolinen ihminen sitä häiritse. Samoin jos seksuaalisuus on tavallaan ”arkipäiväistynyt” eli se on vähän niin kuin lenkillä käynti tai vessassa asiointi (ei minun ilmaisu, mutta näin sitä on ilmaistu), niin silloin kuvaamasi kaltainen tilanne on mahdollista. Se on vai kahden limakalvon kohtaamista, sarja tiettyjä reaktioita jotka tuntuvat mukavilta.

Eli kuten huomaat, asiaan liittyy paljon muutakin kuin se tekninen toimitus.

Se sattuu, kun toinen valehtelee. pettää luottamuksen. Oma puoliso on yleensä se johon vakaati uskoo voivansa luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Asialla ei varsinaisesti liene tekemistä sen kanssa miten tavara kuluu tai ei kulu. Ja jos asioista on aikoinaan puhutta ja puoliso on ollut kanssasi samoilla linjoilla sen suhteen mitä saa tai eisaa tehdä ja mikä toista loukkaa ja sitten toinen käyttäytyykin aivan eritavalla kuin olit kuvitellut. Kenties vielä salaa asiaa viikkoja, kuukausia tai vuosia. Olet tietämättäsi elänyt aivan erilaisessa parisuhteessa kuin uskoit eläväsi. Se sattuu. Toinen on tehnyt valinnan puolestasi. Jos olisit tiennyt olisit kenties jo lähtenyt aikoja sitten. Sekin sattuu kun toinen kertoo salanneensa asiaa koska ei halunnut loukata tai muuten satuttaa sinua. Siinäkin toinen päättää puolestasi mitä kestät tai et kestä. Vaikeaa näitä on selittää mutta harvassa varmasti sellainen ihminen jota petetyksi tuleminen ei olisi satuttanut. Kyllähän pettäjäkin voi tuntea tuskaa toki teon tehtyään. tai häpeää, mutta hänellä oli vara valita kuinka toimii.

Omat teini-ikäiseni puolestaan keskustelivat keskenään pettämisestä ja kaverinsa vanhempien välisestä suhteesta. Perheen äidillä oli jo pidemmän aikaa ollut suhde toisen miehen kanssa ja hän aikoo hakea eroa. Perheen isä tietää suhteesta, muttei välitä. Eikä haluaisi erota. Teinit pähkäilivät hienosti, että ellei kumppania kohtaan ole mitään tunteita, vaan hän ikäänkuin kuuluu "kalustoon" asunnossa, niin eipä myöskään pettäminen satu ja tunnu miltään. Kuin välillisesti kuten tässä tapauksessa: perheen isää harmittaa, kun hänen täytyy hommata itselleen uusi asunto ja ehkä uusi "kämppis" :).

Aloin ajatella tämän keskustelun jälkeen kuinka moni on oikeasti liitossa puolisonsa kanssa ja hänen takiaan? Kuinka moni arvostaa pelkkiä taloudellisia ja/tai käytännön palveluja, joita liitossa saa? Ajatelkaapa myös tilannetta, jossa vaikka itse hairahtuisi pettämään ja saisi siitä hirveitä omantunnontuskia, mutta kumppani ei.

Koska ystäväni (mies) oli pitkään ns. avoimessa liitossa, niin olen pohtinut myös sitä. Miksi tässä tapauksessa "pettäminen" sattui ja kolahti, vaikka se oli sallittua?

Pettämisen sattumisessa oleellisinta mielestäni on menettämisen pelko. Ehkä avoin suhdekin solmitaan juuri siksi, ettei menettäisi toista - tämä kun saa olla suhteessa täysin vapaasti?

Jos taas liitto on kuollut tai on tuollainen kämppissuhde, niin menettämisen pelko on minimaalinen. Siksi ei satu, jos puoliso käy vieraissa. Eikä muuten tunnu pettäjästä itsestäänkään pahalta.

Pettäminen sattuu aina, jos kumppaniin on myönteisiä tunteita. Hälyyttävää on, ellei satu! Näin myös, jos pettäjään ei satu. Tunteiden tarkoitus on näyttää ihmiselle tietä ja opastaa tekemään valintoja. Siksi olisi oleellisen tärkeää puhua nimenomaan siitä,jos pettäminen ei jompaakumpaa satu.

Se sattuu aina. Ja minä kyllä haluisin tietää jos minua petetään. Joskus olen täältä lukenut, että pettäjä haluaa että petetty tekisi ratkaisun eron suhteen. Miten helvetissä sen voi tehdä jos toinen valehtelee tekemisistään ja vastaa ettei petä jos toinen kysyy? Tuli vaan mieleen. Selvänäkijäkö sitä pitäsi olla?!

Jotenkinhan se on kysyttävä. Ja jos vielä perustelee miksi epäilee niin kyllä siihen pitäisi voida vastata. Jos siis vaikkapa perustelee että kokee toisen muuttuneen tai salailevan eikä tämä myönnä. Ikävä se on tehdä päätöksiä ilman faktoja pelkällä mutu tuntumalla.