Jos maapallon loppu kohtaisi meitä elise luhistuisi, niin tottakai henki tai sielu irtautuisi, ei hengellä tai sielulla olisi enää materiaa mihin se "tarrautuisi, tai kiinnittyisi. "Tässä Älyllisten olentojen "olentojen" kokoelmassa on hengen tai sielun olemassaolo mahdollinen olion ja Jumalan väliselle suhteelle".
Eli sielun olemassaolo eli ikuisuus on näin ollen mielekäs kaikkeuden sykkivässä universumissa, koska se pyörimisliikkeessä olevassa universumissamme laajenee unifersaaliksi kaikkeudeksi. Mutta tuhoutumis tapauksessa se irtautuu aineesta eli materiasta, ja siten pystyy viemään kerätyn tiedon eli informaation mukanaan tuhoutumattomana.
Näin henki ja sielu välttävät tuhoutumisensa luhistuvan planeettamme kohtalolta. Se että sielu materian luhistumisen aikana irtoaa aineesta, eli sillä sillähän on itsenäinen riippumaton olotila jo muutenkin. Niin näin se vastaavalla tavalla kuolemassakin irtaantuu ruumiista. On aivan selvä useimmille oskonnollisille lahkoille tajuta sielun ja ruumiin täydellinen riippumattomuus toisistaan sykkivässä maailman kaikkeudessa. Jatkuu seuraavalla p-talla.
Eli sielun olemassaolo eli ikuisuus on näin ollen mielekäs kaikkeuden sykkivässä universumissa, koska se pyörimisliikkeessä olevassa universumissamme laajenee unifersaaliksi kaikkeudeksi. Mutta tuhoutumis tapauksessa se irtautuu aineesta eli materiasta, ja siten pystyy viemään kerätyn tiedon eli informaation mukanaan tuhoutumattomana.
Näin henki ja sielu välttävät tuhoutumisensa luhistuvan planeettamme kohtalolta. Se että sielu materian luhistumisen aikana irtoaa aineesta, eli sillä sillähän on itsenäinen riippumaton olotila jo muutenkin. Niin näin se vastaavalla tavalla kuolemassakin irtaantuu ruumiista. On aivan selvä useimmille oskonnollisille lahkoille tajuta sielun ja ruumiin täydellinen riippumattomuus toisistaan sykkivässä maailman kaikkeudessa. Jatkuu seuraavalla p-talla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi kysyt on sielun iäisyys ajattelu mielekästä, kun itse vastaat siihen että sielu ei kuolekkaan vaan se vain irtaantuu ruumiista.
Minä uskon kylläkin että se sielu joka syntiä tekee sen on kuoltava.
Montako synnitöntä sielua olet tavannut tällä planeetalla?
Sielua ei voida yksilöittää, vai voi voitko sanoa, että kuinka monta rakkautta tai rakkauden henkeä olet tavannut? Miksi tallaisia päättömyyksiä kysyt?
Tottakai ensin viisaus käy edellä totuudenkin etsinnässä, sitä ilman ei todellakaan kasva rakkaus, sääli, myötätunto. Eli siis Ihmisen pitää etsiä totuutta ja siten viisastua, muutenhan hänen rakkautensakin on vaistomaista pelkkää viettien varassa olevaa inhimmillistä. Kun ihminen on omakohtaisesti oppinut etsimään to´tuutta, niin hän on puhdistautunut kaikesta itsestään, ja silloin Kristus rakkaus kasvaa hänessä sanomattoman puhtaana ja Jumalisena.
Ja näin hänen myötätuntonsa ja säälinsä on luotettavaa, ja näin Jumalallinen rakkaus ei jää vain pelkäksi tunteeksi, se on silloin täydellistä' elämää jokapäiväisessä elämässä.
Jokaisella ihmisyksilöllä on oma "Aadaminsa ja sitten myöskin toinen, jolloin hän yhtyy Kristukseen/Rakkauteen. Kun nyt ensimmäinen Aadam tuossa Elohistisessa luomiskertomuksessa oli ihmiskunta - yleensä, eikä vielä nimitetty Aadamiksi. Mutta sitten puhutaan 1Moos.2-luvussa ihmisen luomisesta, jota nimitetään Aadamiksi.
Ja tämä Aadam langeaa "syntiin" ja siihen sitten sitten meidän jokaisen historiamme on kätketty. Siinä siis Aadam on geneeninen sukuniomi, ei siis mikään yksilö. Se, että on vain puhuttu yhdestä "Aadamista on vain allegoriaa.
Eihjän sellaisesta voi tulla uskonnollista opettajaa jolla on Jumalallinsen tiedon käsittäminen ja ymmärtäminen kovin vajavaista.
Jumalallisen tiedon täydellinen tuntemus merkitsee henkisen tiedon hallitsemista, kuten oli Jeesuksen Kristuksen laita. Henkisen opettajan ominaisuutena on on, että hän on omaksunut Jeesuksen Kristuksen elämän-ymmärryksen, ja vihkiytynyt Jumaqlallisen viisauden henkisen tiedon opettamiseen.
Todellisuudessa on ollut suuri joukko Aadamia, Jeesus on toinen Aadam, Hän on vastakohta ensimmäiselle Aadamille.