Ei vaan jaksa

Juuri eron jälkeen vasta elämä paraneekin. Ihan käsittämätön elämän keveys eron jälkeen on koittanut. Väsymys , ahdistus, on poissa ja energiaa riittää asioihin, joista ennen ei jaksanut edes haaveilla. Hermot ovat parantuneet.

Et kertonu minkä ikäisiä lapsenne ovat tai kuinka pitkään olette olleet yhdessä. Johtuuko väsymyksesi suhteessa vain kyllästymiseen vai johonkin paljon vakavampaan kuten henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan? Tai miehesi vastuunkantamisen puuteeseen sinusta ja lapsista? Mitkä syyt saivat sut aikoinaan rakastumaan mieheesi ja hankkimaan lapsia hänen kanssaan? Mitä silloin arvostit miehessäsi ja oliko rakkautesi todellista juuri miestäsi kohtaan vai vain haaveeseen siitä millainen miehesi on?
Esitä itsellesi kysymyksiä ja pyri vastaamaan niihin rehellisesti, itse olet kuitenkin valinnut tiesi, vai mitä? Ero on harvoin oikea ratkasu, varsinkin jos kuvioon kuuluu lapsia. Ehdottomasti tilanteenne ei voi jatkua tähän malliin. Sä vain katkeroidut ja sun mieles mustuus heijastuu koko perheeseenne, myös lapsiin. He aistivat yllättävän paljon.
Jos todellakin aiot ottaa eron, etkä selvittää missä meni vikaan, tulet luultavasti toistamaan tulevaisuudessa samoja virheitäsi; vääränlainen mies, liian suuret odetukset, erilaiset arvomaailmat jne. Itse tuossa tilanteessa säilyttääkseni itsekunnioitukseni hakeutuisin esim. perheneuvontaan eli ulkopuolisen auttajan luo, joka voisi avata solmuja ja selventää tilannetta. Jos kuitenkaan senkään jälkeen, kun olet rehellisesti kertonut miehellesi tunteistasi ja ajatuksistasi, et näe mahdollisuutta tulevaisuuteen kokonaisen perheenä, voit tehdä ratkaisusi ja säilyttää itsekunnioituksesi. Mutta mieti myös miten sinun ja lastesi elämä eron jälkeen tulee konkreettisesti muuttumaan? Oletko silloin onnellisempi, oletko tyytyväisempi elämääsi vai voisitko tällä hetkellä liitossa ollessasi parantaa elämänlaatuasi? Onko miehesi todella syy tylsistymisellesi? Mitä tekisit toisin eläessäsi yksin? Mikset voi tehdä sitä heti? Kuten vanha viisaus sanoo; Jokainen on oman onnensa seppä. Onnellisuus täytyy löytyä jokaisesta meistä itsestämme, kukaan muu ei voi onnellisuutasi luoda sinulle. Pirusti voimia sulle ja toivon että kaikesta tästä kurjimuudesta selviydyt ylpeänä äitinä ja naisena!

älä luovuta kirjoitti:

Et kertonu minkä ikäisiä lapsenne ovat tai kuinka pitkään olette olleet yhdessä. Johtuuko väsymyksesi suhteessa vain kyllästymiseen vai johonkin paljon vakavampaan kuten henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan? Tai miehesi vastuunkantamisen puuteeseen sinusta ja lapsista? Mitkä syyt saivat sut aikoinaan rakastumaan mieheesi ja hankkimaan lapsia hänen kanssaan? Mitä silloin arvostit miehessäsi ja oliko rakkautesi todellista juuri miestäsi kohtaan vai vain haaveeseen siitä millainen miehesi on?
Esitä itsellesi kysymyksiä ja pyri vastaamaan niihin rehellisesti, itse olet kuitenkin valinnut tiesi, vai mitä? Ero on harvoin oikea ratkasu, varsinkin jos kuvioon kuuluu lapsia. Ehdottomasti tilanteenne ei voi jatkua tähän malliin. Sä vain katkeroidut ja sun mieles mustuus heijastuu koko perheeseenne, myös lapsiin. He aistivat yllättävän paljon.
Jos todellakin aiot ottaa eron, etkä selvittää missä meni vikaan, tulet luultavasti toistamaan tulevaisuudessa samoja virheitäsi; vääränlainen mies, liian suuret odetukset, erilaiset arvomaailmat jne. Itse tuossa tilanteessa säilyttääkseni itsekunnioitukseni hakeutuisin esim. perheneuvontaan eli ulkopuolisen auttajan luo, joka voisi avata solmuja ja selventää tilannetta. Jos kuitenkaan senkään jälkeen, kun olet rehellisesti kertonut miehellesi tunteistasi ja ajatuksistasi, et näe mahdollisuutta tulevaisuuteen kokonaisen perheenä, voit tehdä ratkaisusi ja säilyttää itsekunnioituksesi. Mutta mieti myös miten sinun ja lastesi elämä eron jälkeen tulee konkreettisesti muuttumaan? Oletko silloin onnellisempi, oletko tyytyväisempi elämääsi vai voisitko tällä hetkellä liitossa ollessasi parantaa elämänlaatuasi? Onko miehesi todella syy tylsistymisellesi? Mitä tekisit toisin eläessäsi yksin? Mikset voi tehdä sitä heti? Kuten vanha viisaus sanoo; Jokainen on oman onnensa seppä. Onnellisuus täytyy löytyä jokaisesta meistä itsestämme, kukaan muu ei voi onnellisuutasi luoda sinulle. Pirusti voimia sulle ja toivon että kaikesta tästä kurjimuudesta selviydyt ylpeänä äitinä ja naisena!

Lue lisää

Jokainen on todellakin oman onnensa seppä. Mutta kuolleessa suhteessa elämällä ei voi olla onnellinen. Ei vaikka kuinka haluasi ja yrittäisi. Vaikka kuinka paljon olisi omia harrastuksia, hyvä työ, paljon muita ilonaiheita. Huono parisuhde on riistävä ja raastava.

Ainoa vaikeus mitä ero toi minulle, oli exän käytös erossa. Isästä, joka ei ollut siihen asti huolehtinut pätkääkään edes lapsistaan saati muusta, tuli lastenvalvolla yhtäkkiä täysin tasa-arvoinen vanhempi. Onneksi lapset olivat jo vanhempia, ja heitä kuultiin, niin asiaa ei tarvinnut (= suositeltu) viedä oikeuteen.

Niin - ja eron syy oli exän käytös liitossa. Vinoili (kauniisti sanottuna) lapsille, simputti. Oli muutenkin ilkeä. Kuten myös minulle. Joten ero toi helpotuksen tähän kaikille. Yksi lapsistani sanoikin "on se vaan ihanaa, että Suomessa voi erota, vaikka toinen osapuoli ei haluakaan."