Tapasin poikaystäväni kolme vuotta sitten netin välityksellä. Hän on minua kuusi vuotta vanhempi ja asuu Japanissa. Tutustuimme toisiimme ja ihastuin häneen, vaikken ihmistä kasvotusten ollut nähnytkään ja puolen vuoden kuluttua hän sanoi tuntevansa samoin ja halusi minut.."olisitko maailmani keskikohta?" hän kysyi ja minä olin revetä onnesta. En silloin vielä tajunnut mitä vielä joutuisin kestämään....
Näimme ensimmäisen kerran vuoden päästä ja tunteet vain kasvoivat. Tämän jälkeen kävin parin kerran hänen luonaan aina puolen vuoden välein. Olin niin onnellinen hänen kanssaan...se tapa millä hän katsoi minua...niin täynnä rakkautta... Tunsin olevani maailman onnellisin... Elämä muuttui maaliskuun jälkeen...aivan, juuri se maanjäristys ja tsunamin aiheuttamat tuhot, ydinturma...miksi sellaista piti tapahtua? Yönä jona kaikki tämä tapahtui, olin hänen syleilyssään kyynelehtien "tähänkö kaikki päättyy...?" En oikestaan välittänyt omasta kohtalostani, mutta hänen...en olisi kestänyt hänen menettämistään... Ja kaikki ne ihmiset jotka kuolivat...syytin itseäni enkä voinut lopettaa anteeksi pyytelyä, mutta hän aina rauhoitteli minut ja oli vain lähelläni...
Lähdimme säteilymäärän noustua evakkoon ja pääsimme turvaan. Siellä hän sanoi, että aikoo lähettää minut takaisin Suomeen. En kuitenkaan olisi lähtenyt ilman häntä....ja hän halusi minut ehdottomasti kotiin. Niinpä tulimme molemmat Suomeen, mutta vajaan parin viikon kuluttua hän palasi takaisi Japaniin perheensä luokse ja jatkamaan opintojansa...
Hän opiskelee paljon, jotta valmistuisi mahdollisimman pian...täten hänellä ei ole aikaa minulle enään... Hän kirjoitti sähköpostia viimeksi kolmepäivää sitten, eikä hän paljoa kirjoittele muutenkaan ja hänen äänensä olen kuullut viimeksi pari kuukautta sitten.. Ennen hän puhui jatkuvasti yhteisestä tulevaisuudestamme hehkuttaen rauhallista perheelämää, jonka saisimme....mutta nyt hän sanoo vain joka kerta "anteeksi, en ehdi kirjoittaa enempää..." Hän on päivittäin niin kamalan väsynyt, hän ei ehdi syödä tai nukkua... En päästänyt häntä palaamaan vain sillä, että hän kuolisi tavalla tai toisella vaan nimenomaan sen vuoksi, että hän selviää ja palaa luokseni täyttämään lupauksensa. Olen miettinyt pääni puhki mikä hänet pelastaisi, mutten keksi mitään keinoa...itse olen ihan rauniona, sisälläni kihelmöi kokoajan kiukun, turhautumisen ja surun tunne, enkä kykene nauttimaan mistään...olen niin onneton ja tunnen jo fyysistä kipua... Rakastan häntä liian paljon... Kuitenkin tuntuu, että muistaako hän minua enään jos tämä jatkuu vielä sen puoli vuotta? Hän ei kertaakaan ole sanonut kaipaavansa minua...kysyin kerran tarvitseeko hän minua ja siihen hän vastasi, että tarvitsee...mutta mihin hän minua tarvitsee? Olen jo sairastumassa tästä tilanteesta, etten kohta kykene enään ajattelemaankaan järkevästi... Tiedän, että hän on se joka tässä kärsii enemmän, mutta toivon että se olisi minä eikä hän....toivon kuitenkin, että kaikki menee vielä hyvin..
En halua jättää häntä, mutta ajatus tulee päähäni tämäntästä, kun kipu vain kovenee:( Ei se ole hänen vikansa, että joku keksi Japanin sairaaloisen työkulttuurin...jos se henkilö sattuisi eteeni olisin tarpeeksi pahassa jamassa, laittamaan hänet vielä pahempaanxD Ei saa vitsailla tuollaisella....^^`
Rakkaus tekee kipeää....
8
436
Vastaukset
- neuvo...
Kuulostaa todella surulliselta tuo sun koko juttu tällä hetkellä. :( jotenkin tuosta saa sen käsityksen(toivottavasti olen väärässä) et se mies on tullu katumapäälle eikä aio sun kans elämäänsä viettää. Siis on totta et ihminen voi olla välillä tosi väsynyt, mut ei nyt varmaan niin et on koko ajan tosi väsynyt eikä jaksa mitään ei edes kirjoittaa sähköpostia. Kyllä siinä väkisinkin tulee mieleen et ei hän sua tiada enää haluta ja sun kannattais vaan suunnata katse kohti tulevaisuutta ja alkaa ettiä sitä oikeaa rakkautta vähän lähempää. Julmaa tekstiä, tiedän mut vaan totta. :(
Kaikkea hyvää sulle joka tapauksessa ja toivottavasti se aurinko alkais sullekin jo pilkottaa! :) - opiskelua ja työtä
Ootkos sanonut näistä ajatuksista hänelle? Jos häntä ei enää kiinnosta, niin mitä menetettävää sulla olisi jos kertoisit suoraan.
Itse voin kokemuksesta sanoa, että OPISKELU ON RANKKAA ja ihmissuhteita tuohavaa kun sen haluaa tehdä kunnolla, ja itse ainakin tuppaan karkottamaan kaikki läheiset kauas pois opiskelustressien seurauksena, pulitietoisesti, koska en halua rähjätä heille stressissä...
ja onhan siellä koko maan tila vielä ihan sekaisin. Mutta ei hänen käytöksessään tosiaan takuuvarmasti tarkoita sitä, että hän ois sut unohtanut ja teidän yhteisen tulevaisuuden. :) - ...tapaus...
En ole suoranaisesti puhunut, mutta kertonut miltä minusta tuntuu...kuten esim. olen psyykkisesti sairastumassa tilanteen vuoksi ja kuinka 24/7 huolestuneena oleminen on rankkaa....hän on pahoillaan siitä kuinkä tämä minuun vaikuttaa ja yrittää itse kirjoittaa positiivisemmin, eli yrittää ajaa nämä ajatukseni pois, mutta kun en puhu näistä asioista hänen hänen kirjoitus tyylinsä on aika negatiivinen kuten: jos selviän...väsyttää..olen uupunut tai jotan sellaista... Tästä tiedän että hän kuitenkin välittää minusta, mutta aikaa hänellä ei ole edes itselleen joten miten sitä sitten olisi minulle:( Hän on riutunut täysin näinä kahtena kuukautena ja on jo alipainoinen ja vielä nukkuu keskimäärin 3,5 tuntia vuorokaudessa...ei siis mitään terveellistä menoa ja olen kuolla huolesta...kumpa voisin vaihtaa paikkaa hänen kanssaan... Lähetin nyt hänelle energia pitoista nopea valmisteista ruokaa, jotta hän edes saisi ravinnosta energiaa... Ei hän ole minua unohtanut...minä vain pelkään niin kovin että hän unohtaisi, mutta ei hän opiskele siksi että pitäisi siitä, vaan siksi koska pelkää jäävänsä jalkoihin jos ei valmistu opinnoistaan. Siis opiskelee paineen alaisena:(
Silloin kun tapasin hänet en ollut henkisesti vakaa, olin itseasiassa jo harkitsemassa sillalta hyppäämistä...mutta halusin nähdä Japanin ennen kuin tekisin sen, joten sillä minä etsin kirjeenvaihtokavereita ja siten tapasin poikaystäväni.... Nyt koen sen että hän pelasti henkeni ja olen päättänyt että jos se ei ole hän ei se tule olemaan kukaan muukaan...todella vanhanaikainen ja outo ajatus vai? Olen sujut sen ajatuksen kanssa...en ole uskovainen, mutta uskon asioihin jotka merkitsevät minulle itselleni paljon. Ja hän merkitsee minulle enemmän kuin elämä... - Älä vingu!!
OHO!Jos todellakin on näin ,että tämä toisella puolella maapalloa oleva kaveri on estänyt sinua tekemästä itsarin,niin todellakin unohda koko juttu ja mene lääkäriin juttelemaan asioistasi.En yhtään ihmettele jos kundikin on ihan riekaleina jos tuntee vastuuta sinusta.Hei haloo!!!Tuolla pohjalla ei solmita mitään suhteita,varsinkaan kauko-sellaisia.
Ja tuollainen luonnon-katastrofi siihen päälle vielä niin ei kukaan jaksa opiskelujen ohella paapoa vielä itsemurha-kandidaattia toiselle puolen maailmaa.Ryhdistäydy ja mene sinne lääkäriin!!- en vingu:D
Itsemurhakanditaatti? Estänyt???XD Tulipa kovaa tekstiä...kiitän kuitenkin kommentista, mutta luultavasti olen kertonut asiani hieman epäselvästi...anteeksi^_^' Nyt kun itse luin noita aijempia kirjoituksiani en oikein itsekkään tajua mitä oikein kirjoitinxD Väsymys? Suru? On kyllä ailahteleva luonne...InhottavaaX<
En kertonut hänelle sanallakaan tutustuessa että mitä päässäni oli liikkunut, saati sitten antamassa hänelle paineita tästä hetkestä! Juuri sillä tarkoituksellahan minä täällä kerron ajatuksiani, ettei hänen tarvitse minusta kantaa huoltaxP Päivittäin lähetän hänelle viestiä, jotta hän jaksaisi eteenpäin ja yritän piristää jollain hauskalla asialla ja autan häntä parhaani mukaan. Itse taidan olla vain väsynyt ja joinakin päivinä jos asiat eivät mene putkeen ei oikein saatan ajatuksissani vaipua epätoivoon...ei hyvä...silloin ajattelen ja kirjoittelen juuri tällaisia asioita. Vieläpä kun pidän dramaattisista kertomuksista ja niiden kirjoittamisesta, joten saatan tunne kohussa kirjoittaa hyvinkin jotain erittäin dramaattista...pöhköäxP
Mutta nyt voin sanoa, että asiat ovat valaistuneet! Puhuimme pitkästä aikaa ja sen perusteella mikään ei ole muuttunut...olempa ollut vainoharhainen...olen hieman pahoillani kun on tällaisen kumppanin itselleen saanut, joka on niin henkisesti heikko:/ Samalailla hän puhui taas yhteisestä tulevaisuudesta ja siitä miten teemme kun hän valmistuu, kuin ennenkin:)
En ole hänen kanssaan siksi että tunnen velvollisuutta, vaan siksi mitä tunnen häntä kohtaan! Tietysti olen kiitollinen siitä, että hänen asiostaan asia jäikin vain ajatukseksi(pelottavaksi sellaiseksi) ja tunnen että hän on se minun "pelastava prinssini":) Olen pelännyt että hän tosiaan tuntisi velvollisuutta minua kohtaa ja olisi vain sen vuoksi kanssani, mutta siitäkin olemme puhuneet...hän sanoi kyllä että tuntee tarvetta suojella minua kaikelta, mutta sen käsitin että hän haluaa suojella minua ulkomaailmalta. Aina kun saan haavan hän ryntää nopeasti sitomaan sen, jos lyön pääni hän suutelee kipeää kohtaa, jos itken hän vetää minut syliinsä ja kun jokin ilkeä hyönteinen säikyttelee minua hän ajaa sen pois. Kun katastrofi tapahtuu hän vie minut turvaan kuten viimeksi tapahtui....hän on kyllä hirmu suloinen ja romanttinenx> Poikkesimpa asiastaXD
Kuitenkin...hän rakastaa minua ja minä häntä:) Olemme olleet suhteessa jo 2,5vuotta ja silti kuin vasta rakastuneet vaikkei toisiamme näekkään. Vaikeuksia on, mutta niistä on aina päästy yli. Riitelemme todella harvoin ja sekin ylensä vain jos ollaan väsyneitä tai kiukkuisia. En näe mitään järkevää syytä lopettaa suhdetta, ollaanhan jo miltein maaliviivalla. Nimittäin enään enintää puolitoista vuotta ja voimme viimein muuttaa yhteen:) Eroaminen olisi vain kahden sydämen särkeminen, enkä voisi olla enään koskaan onnellinen ilman häntä;(
JA vielä jos jäi epäselväksi...ensiksi! Hän on riutunut opintojen vuoksi, ei minun! Hän sitä vastoin sanoo aina kuinka autan tai piristän häntä kun pidän yhteyttä tavalla tai toisella! Jos minuun sattuu, yleensä kirjoittelen vain siitä kuinka mukavaa on olla hänen kanssa ja kuinka häntä kaipaankaan. Ja kerron jos asiat alkaa mennä jo huonosti...näin yleisesti sanoen...hän tukee minua ja minä tuoen häntä! *huokaus* ...kirjoittamalla tunteiden kuvaaminen on vaikeaa...joten miksi edes kirjoitan?xD Ei...on mukavaa purkaa tunteita johonkin ja mukava sitten myös puhua asioista ja tietää että asia on kuultu:) Ystäviäni en haluaisi asialla kiusata enempää..tuntuu että heitä jo kyllästyttää minun elämäni "vaikeudet ja haikeudet", joten miksen kirjoittelisi puoleettomalle taholle:)
Lopetampas tähän...muutoin voi kohta koota romaanin näistä kirjoituksista kun on nii pitkiäxD
Mutta nimimerkille Älä vingu!!"...olen ryhdistäytynyt jo, kiitos kuitenkin(joksin kovakouraisesta) mutta jokseenkin kannustavasta vastauksestasi:) En tarvitse lääkäriä, ne valkoiset takit häikäisee silmää, mutta kiitos vinkistä kuitenki... Eiköhän tämä tästä, pitää vain saada vähän enempi muuta ajateltavaa:)
Niin ja vielä...viimekerralla lentokentällä hän itseasiassa kosikin minua ennen lähtöä takaisin japaniin! Se lupaus josta puhuin oli, että jos hän tulee takaisin minä lupaan kertoa vastaukseni ja hän lupasi palata kuulemaan sen:) Eikö olisi siis rehtiä täyttää lupaus ja tulla kuulemaan mitä vastaan hänen kosintaansa?:P Tosin...hän ei voi olla tietämättä mitä vastausta sisälläni kannan, olenhan jo puhunut perheestä, lapsista, talosta, häistä ja kaikesta muustakin hänen kanssaan jo yli vuodenxD
Noni...eiköhän riitäxD - Vielä...
en vingu:D kirjoitti:
Itsemurhakanditaatti? Estänyt???XD Tulipa kovaa tekstiä...kiitän kuitenkin kommentista, mutta luultavasti olen kertonut asiani hieman epäselvästi...anteeksi^_^' Nyt kun itse luin noita aijempia kirjoituksiani en oikein itsekkään tajua mitä oikein kirjoitinxD Väsymys? Suru? On kyllä ailahteleva luonne...InhottavaaX<
En kertonut hänelle sanallakaan tutustuessa että mitä päässäni oli liikkunut, saati sitten antamassa hänelle paineita tästä hetkestä! Juuri sillä tarkoituksellahan minä täällä kerron ajatuksiani, ettei hänen tarvitse minusta kantaa huoltaxP Päivittäin lähetän hänelle viestiä, jotta hän jaksaisi eteenpäin ja yritän piristää jollain hauskalla asialla ja autan häntä parhaani mukaan. Itse taidan olla vain väsynyt ja joinakin päivinä jos asiat eivät mene putkeen ei oikein saatan ajatuksissani vaipua epätoivoon...ei hyvä...silloin ajattelen ja kirjoittelen juuri tällaisia asioita. Vieläpä kun pidän dramaattisista kertomuksista ja niiden kirjoittamisesta, joten saatan tunne kohussa kirjoittaa hyvinkin jotain erittäin dramaattista...pöhköäxP
Mutta nyt voin sanoa, että asiat ovat valaistuneet! Puhuimme pitkästä aikaa ja sen perusteella mikään ei ole muuttunut...olempa ollut vainoharhainen...olen hieman pahoillani kun on tällaisen kumppanin itselleen saanut, joka on niin henkisesti heikko:/ Samalailla hän puhui taas yhteisestä tulevaisuudesta ja siitä miten teemme kun hän valmistuu, kuin ennenkin:)
En ole hänen kanssaan siksi että tunnen velvollisuutta, vaan siksi mitä tunnen häntä kohtaan! Tietysti olen kiitollinen siitä, että hänen asiostaan asia jäikin vain ajatukseksi(pelottavaksi sellaiseksi) ja tunnen että hän on se minun "pelastava prinssini":) Olen pelännyt että hän tosiaan tuntisi velvollisuutta minua kohtaa ja olisi vain sen vuoksi kanssani, mutta siitäkin olemme puhuneet...hän sanoi kyllä että tuntee tarvetta suojella minua kaikelta, mutta sen käsitin että hän haluaa suojella minua ulkomaailmalta. Aina kun saan haavan hän ryntää nopeasti sitomaan sen, jos lyön pääni hän suutelee kipeää kohtaa, jos itken hän vetää minut syliinsä ja kun jokin ilkeä hyönteinen säikyttelee minua hän ajaa sen pois. Kun katastrofi tapahtuu hän vie minut turvaan kuten viimeksi tapahtui....hän on kyllä hirmu suloinen ja romanttinenx> Poikkesimpa asiastaXD
Kuitenkin...hän rakastaa minua ja minä häntä:) Olemme olleet suhteessa jo 2,5vuotta ja silti kuin vasta rakastuneet vaikkei toisiamme näekkään. Vaikeuksia on, mutta niistä on aina päästy yli. Riitelemme todella harvoin ja sekin ylensä vain jos ollaan väsyneitä tai kiukkuisia. En näe mitään järkevää syytä lopettaa suhdetta, ollaanhan jo miltein maaliviivalla. Nimittäin enään enintää puolitoista vuotta ja voimme viimein muuttaa yhteen:) Eroaminen olisi vain kahden sydämen särkeminen, enkä voisi olla enään koskaan onnellinen ilman häntä;(
JA vielä jos jäi epäselväksi...ensiksi! Hän on riutunut opintojen vuoksi, ei minun! Hän sitä vastoin sanoo aina kuinka autan tai piristän häntä kun pidän yhteyttä tavalla tai toisella! Jos minuun sattuu, yleensä kirjoittelen vain siitä kuinka mukavaa on olla hänen kanssa ja kuinka häntä kaipaankaan. Ja kerron jos asiat alkaa mennä jo huonosti...näin yleisesti sanoen...hän tukee minua ja minä tuoen häntä! *huokaus* ...kirjoittamalla tunteiden kuvaaminen on vaikeaa...joten miksi edes kirjoitan?xD Ei...on mukavaa purkaa tunteita johonkin ja mukava sitten myös puhua asioista ja tietää että asia on kuultu:) Ystäviäni en haluaisi asialla kiusata enempää..tuntuu että heitä jo kyllästyttää minun elämäni "vaikeudet ja haikeudet", joten miksen kirjoittelisi puoleettomalle taholle:)
Lopetampas tähän...muutoin voi kohta koota romaanin näistä kirjoituksista kun on nii pitkiäxD
Mutta nimimerkille Älä vingu!!"...olen ryhdistäytynyt jo, kiitos kuitenkin(joksin kovakouraisesta) mutta jokseenkin kannustavasta vastauksestasi:) En tarvitse lääkäriä, ne valkoiset takit häikäisee silmää, mutta kiitos vinkistä kuitenki... Eiköhän tämä tästä, pitää vain saada vähän enempi muuta ajateltavaa:)
Niin ja vielä...viimekerralla lentokentällä hän itseasiassa kosikin minua ennen lähtöä takaisin japaniin! Se lupaus josta puhuin oli, että jos hän tulee takaisin minä lupaan kertoa vastaukseni ja hän lupasi palata kuulemaan sen:) Eikö olisi siis rehtiä täyttää lupaus ja tulla kuulemaan mitä vastaan hänen kosintaansa?:P Tosin...hän ei voi olla tietämättä mitä vastausta sisälläni kannan, olenhan jo puhunut perheestä, lapsista, talosta, häistä ja kaikesta muustakin hänen kanssaan jo yli vuodenxD
Noni...eiköhän riitäxDNiin ja sitten vielä ettei kellään tule väärinymmärryksiä siitä "kosinnasta". Se oli tapaan "mikäli selviän tästä hengissä, tuletko vaimokseni?". En siis antanut pakkeja sanoessani että vastaan kysymykseen kun hän selviää ja palaa takaisin, vaan halusin sillä sanoa että "selviät, joten tule takaisin kuulemaan vastaukseni"....halusin kyllä hypätä hänen kaulaansa ja sanoa kyllä, mutta pelkäsin että jos sanon sen, se olisi yhtäkuin kuoleman lippux< Kaikki tarinat menevät tapaan "kun palaan, mennään naimisiin!" muttase lähtenyt henkilö ei koskaan palaa...taida todella olla vainoharhainen-.-`
Mutta hän kuitenkin sanoi että aikoo palata kysymään uudelleen:)
- Moido!
Jos on valmiiksi psyykkisiä ongelmia,ei kyllä kannattaisi japanilaisen kanssa alkaa elämään...ainakaan Japanissa.Siellä ei heikkohermoinen kestä miesten työtahtia.joutuu olemaan niin paljon yksin ja huolehtimaan kaikesta.
- Niinpä!
Japanit on nähty, eikä sinne olla muuttamassakaan! Ei seurustelukumppaninikaan psyyke tahdo toisinaan kestää sitä menoa mitä siellä on. Työtä 18 tuntia ja unta vain 3 tuntia voi viedä vahvimmiltakin voimat. Jos joskus sinne muuttaisi, olisi se vasta eläkepäivillä ja maaseudulle, siellä on rauhallisempaa. Mutta Suomessa on tai Englannissa olisi ajatus ryhtyä elelemään jahka hänen opintonsa päättyvät. Olen psyykkisesti kunnossa niin kauan kuin vain tekemistä riittää ja elo on tasapainoista. Hänen kanssaan ollessani en ole kertaakaan vajonnut mielipahaan tai masentuneisuuteen, joten oletan hänen läsnäolollaankin olevan myöteinen vaikutus. Kunhan vain tämä odottelu päättyisi...;(
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1147293
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h985233Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv1163486Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p333412Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska352524Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191856Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?961501Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3411451Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚1311346Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?481290