Ateisti esittää kristitylle syytöksen siitä, että Raamattu on itsensä kanssa ristiriitainen: yksi kohta kertoo yhtä ja toinen kohta vastakkaista.
Kristitty vastaa, että Raamattua on käsiteltävä kokonaisuutena, jossa yksi kohta selittää toista, ja että kirjoitettu konteksti, asiayhteys, on myös otettava huomioon.
Ateisti vastaa, että selitys on keinotekoinen.
Ateistille on silloin annettu selitys, mutta hän kieltäytyy hyväksymästä sitä, koska se voisi selittää hänen mielestään ristiriitaisen asian, ja hän on valinnut vakaumuksen, jonka mukaan Raamattuun ei voi luottaa.
Hän haluaa pitää uskonsa, eikä halua selitystä jota juuri äsken pyysi. Ristiriitaistako? Kyllä.
Tosi agnostikot taas ovat sellaisia vekkuleita, että he sanovat rehellisesti: en tiedä. Tällaisista voi joissain tapauksissa jopa tulla uskovia, mutta vaikkei tulisikaan, he ainakin pysyvät avoimina kysymyksille ja etsivät.
He eivät ole lyöneet elämänkatsomustaan lukkoon kuten ateistit, ja tällaisten ihmisten kanssa kristittyjenkin on huomattavasti helpompi tulla toimeen kuin sellaisten, jotka eivät kuuntele muuta kuin itseään.
Skeptikko taas on ajatuksiltaan läheistä sukua ateistille. Skeptikko epäilee vahvasti, on jollain tapaa ikään kuin vetämässä ovea kiinni siltä, mitä epäilee. Agnostikko on myönteisemmin suhtautuva.
Siinä mielessä kristittykin on samanlainen kuin ateisti, että molemmat ovat jo valinneet, mihin uskovat. Kristityillä on kuitenkin enemmän mahdollisuuksia vivahteihin. Hän voi hyväksyä tai hylätä evoluution, hän voi nähdä tai olla näkemättä tieteen tutkivan Jumalan töitä, hän voi suuntautua enemmän joko hengelliseen elämään tai maalliseen avustustoimintaan jne. olematta sen vähempää kristitty.
Samanlaisia mahdollisuuksia ei ole ateistilla, joka sulkee näkymättömät vivahteet elämästään.Jos hän ottaa näkymättömän maailman aspektit elämäänsä, hän on sen vähemmän ateisti.
Kuka muuten sanoo, että ateismin olisi suuntauduttava vain kristinuskon Jumalaan? Kristittynä minä olen Allahin suhteen ateisti.
Ja kuka sanoo, että skeptikon on oltava skeptinen vain uskonasioiden suhteen? Voiko siis epäilijä epäillä myös sitä, että hän olisi epäilyssään väärässä, että siis olisikin jotain varmuutta hengellisistä asioista?
Kristitty vastaa, että Raamattua on käsiteltävä kokonaisuutena, jossa yksi kohta selittää toista, ja että kirjoitettu konteksti, asiayhteys, on myös otettava huomioon.
Ateisti vastaa, että selitys on keinotekoinen.
Ateistille on silloin annettu selitys, mutta hän kieltäytyy hyväksymästä sitä, koska se voisi selittää hänen mielestään ristiriitaisen asian, ja hän on valinnut vakaumuksen, jonka mukaan Raamattuun ei voi luottaa.
Hän haluaa pitää uskonsa, eikä halua selitystä jota juuri äsken pyysi. Ristiriitaistako? Kyllä.
Tosi agnostikot taas ovat sellaisia vekkuleita, että he sanovat rehellisesti: en tiedä. Tällaisista voi joissain tapauksissa jopa tulla uskovia, mutta vaikkei tulisikaan, he ainakin pysyvät avoimina kysymyksille ja etsivät.
He eivät ole lyöneet elämänkatsomustaan lukkoon kuten ateistit, ja tällaisten ihmisten kanssa kristittyjenkin on huomattavasti helpompi tulla toimeen kuin sellaisten, jotka eivät kuuntele muuta kuin itseään.
Skeptikko taas on ajatuksiltaan läheistä sukua ateistille. Skeptikko epäilee vahvasti, on jollain tapaa ikään kuin vetämässä ovea kiinni siltä, mitä epäilee. Agnostikko on myönteisemmin suhtautuva.
Siinä mielessä kristittykin on samanlainen kuin ateisti, että molemmat ovat jo valinneet, mihin uskovat. Kristityillä on kuitenkin enemmän mahdollisuuksia vivahteihin. Hän voi hyväksyä tai hylätä evoluution, hän voi nähdä tai olla näkemättä tieteen tutkivan Jumalan töitä, hän voi suuntautua enemmän joko hengelliseen elämään tai maalliseen avustustoimintaan jne. olematta sen vähempää kristitty.
Samanlaisia mahdollisuuksia ei ole ateistilla, joka sulkee näkymättömät vivahteet elämästään.Jos hän ottaa näkymättömän maailman aspektit elämäänsä, hän on sen vähemmän ateisti.
Kuka muuten sanoo, että ateismin olisi suuntauduttava vain kristinuskon Jumalaan? Kristittynä minä olen Allahin suhteen ateisti.
Ja kuka sanoo, että skeptikon on oltava skeptinen vain uskonasioiden suhteen? Voiko siis epäilijä epäillä myös sitä, että hän olisi epäilyssään väärässä, että siis olisikin jotain varmuutta hengellisistä asioista?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Emme onneksi olevenäläisiä,joten meillä on sanan-
vapaus,sekä mielipiteen ilmaisun vapaus.Venäjällä
ollaan menossa nähdäkseni vanhaan
neukkutyyliin.Toivottavasi ei meillä Suomessa olla
sellaisen linjan kannattajia missään asioissa.
Keskustelua asioista asioina ilman repivää
asennetta.Usko on juuri sellainen asia josta
ollaan monta mieltä.Minusta jokaisella on oikeus
ajatella asioita oman ymmärryksensä mukaan.Jos ei
ole varma tai ei tiedä,sen voi reilusti myöntää.
Laita suitset tuolle hevoisen kielenkäytölle.
Harvat ihmiset käyttävät niin paljon aikaansa
uskon asioiden pohtimiseen kuin vapaa-
ajattelijat. Vapaa-ajattelijoilla on kaikki samat
riitit kuin uskovillakin. (Nimiäisissä on ties
mitä koukeroita, hautajaisissa on puhumassa vapaa-
ajattlijapappi tai -papitar, häissä on vaikka
mitä seremonioita.) Ainoa ero näyttää olevan se,
että he joka käänteessä vaahtoavat, että Jumalaa
EI ole, kun taas muut ihmiset pitävät sitä
mahdollisena. - Olen kerran ollut vapaa-
ajattelijan hautajaisissa. Siellä
sanottiin: "Lauletaan nyt varmuuden vuoksi vielä
jokin virsi." Ja sitten laulettiin virsi.
Ole nuo tuollaiset.
Eikös ateisti tarkoita sellaista joka ei usko
mihinkään "yliluonnolliseen". Se ei kuitenkaan
tarkoita että he uskoisivat yliluonnollisen olevan
luonnollista (eli hyväksyisivät esim. telepatian
mutta sanoisivat sen olevan luonnollista, eli
eivät siis usko yliluonnolliseen).
My point being, että ei voi olla Allahin suhteen
ateisti, sillä jos on ateisti ei usko sitten
mihinkään tuollaiseen.
Mikä on tietysti allekirjoittaneen mielestä
hyvinkin ahdas näkemys maailmasta.