"nettitreffiseuralaistani" - omaatuntoani soimaa! Ansaitsen kunnon haukut, anteeksipyyntö ei enää tunnu miltään.
Loukkasin
mollismollis
7314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin siis mitä sä oikein menit tekemään, siis millä tavalla loukkasit?
Koskaan ei ole myöhäistä pyytää anteeksi !!!
Anteeksipyyntö tosiaan yleensä auttaa niin että laitahan sormet näppikselle ja viestiä menemään. Perustele tekosi/sanasi eli miksi teit niinkuin teit. Pyydä anteeksi vain jos olet liikkellä vilpittömin mielin, muuten jätä asia sikseen. Ei ole nettitreffikumppanisi tehtävä tyynnyttää soimaavaa omaatuntoasi. Sen asian hoitaminen on vain ja ainoastaan sinun vastuullasi.
Toivottavasti saat anteeksi ja voitte jatkaa tutustumista. Tilaisuuksia saada palanen onnea ei kannata hukata, koska niitä ei liikoja jaella.
Noin selkärankaisia naisia täällä tarvittais enemmän eivätkä täällä vain mollaisi miehiä jos itse epäonnistuu.
Pyysin anteeksi moneen kertaa - ei ole enää kuulunut mtään. Koko sydämestäni ! Hullu saa olla, mutta ei tyhmä! Eilen lupasi, että ehkä tavataan niiden yhteisten kiinnostusten parissa, mutta ei täällä. Vain nainen, jolla on noidannuoli on tarpeeksi idiootti... Jos tietäisin minne lähettäisin sylillisen ruusuja sen tekisin, mutta niin pitkälle ei koskaan päästy. En vain ymmärrä miten yleensä tälläinen empaattinen ihminen alentuu niin alas, enkä odota, että hän tyynnyttäisikään minua soimaavaa omaatuntoa...
on varmaan parempi ettete enää tapaa. Olet pyytänyt anteeksi ja on hänen asiansa pystyykö antamaan, et voi tehdä enempää.
Mutta viisaampi on jos ei enää ota yhteyttä...Millaisia loukkauksia jatkossa seuraisikaan, jos jos tuossa vaiheessa niitä alkaa tulla. Itse en antaisi anteeksi.
En kaipaa mtn huomiota, aplodeja, fanfaareja... mutta nyt otetaan rauhallisesti ja hetki kerrallaan - ehkä en ole menettänytkään häntä