Epävarmuus

En tiedä mitä ajatella ja miten tästä eteenpäin. Rakastan miesystävääni. Seurusteltu noin vuosi. Itselläni takana myös pitkä avioliitto ja lapsia. Lapset asuvat luonani joka toinen vko. Ei mikään helppo yhdistelmä nykyiselle miehelle tai siis ei hän minun mieheni ole ja ongelma onkin kai se haluaako hän koskaan ollakaan. Minusta tuntuu, että on ns.poikamiestyyppiä, joka tarvitsee omaa aikaa ja tilaa ja me emme koskaan tule mahtumaan hänen arkeensa sataprosenttisesti. Itse taas kaipaisin toista myös arkeemme jakamaan ihan jokapäiväistä elämää iloinen, suruineen, tylsinen päivineen. Isää lapset eivät tarvitse, heillä on loistava isä.

Seksikään ei oikein suju. Minä olisin sen aktiivisempi puoli. Oikeastaan en tätä kirjoittaessani oikeastaan tiedä miksi hän seurustelee kanssani. Paetakseen välillä yksinäisyyttään? En ole vielä kuullut, että hän rakastaisi minua, tykkää kyllä. Olen yrittänyt puhua asioista, kirjoittanutkin, mutta vastauksia en saa.

Kaikenkaikkiaan on siis epävarma olo ja mietityttää kannaattaako minun enää haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta, yksin? Ehkä mies minua rakastaa, muttanäyttää sen tavoilla, joita en osaa lukea. En vain tunne hänen rakkauttaan. Viime kesänä en ollut epävarma itsestäni, nyt en muuta olekaan kuin epävarma. Mikä minussa on vialla? Miksi hän ei halua minua?