Kertokaas naiset, miksi niistä existä on niin mahdoton päästä eroon lopullisesti ja pysyvästi?!
Kyrsii niin hitosti, kun meni (taas kerran) hyvin alkanut juttu pieleen, kun jostain kiven kolosta ryömi esiin naisen exä vuosien takaa ja siinä sitten oli vähän muisteltu menneitä ja terapioitu vanhoja ongelmia ja sitten ykskaks keksitty, että halutaan yrittää uudestaan :(
Miten tässä voi enää luottaa keneenkään, kun kerta toisensa sattuu tämmöistä? Onko suosista sopeuduttava siihen, että mikä päivä hyvänsä joutuu huomaamaan olevansa kakkonen, vai onko sellaisiakin naisia, jotka ihan aikuisten oikasti jättävät menneisyyden taakseen ja sitoutuvat nykyhetkeen ja tulevaisuuteen?
Kyrsii niin hitosti, kun meni (taas kerran) hyvin alkanut juttu pieleen, kun jostain kiven kolosta ryömi esiin naisen exä vuosien takaa ja siinä sitten oli vähän muisteltu menneitä ja terapioitu vanhoja ongelmia ja sitten ykskaks keksitty, että halutaan yrittää uudestaan :(
Miten tässä voi enää luottaa keneenkään, kun kerta toisensa sattuu tämmöistä? Onko suosista sopeuduttava siihen, että mikä päivä hyvänsä joutuu huomaamaan olevansa kakkonen, vai onko sellaisiakin naisia, jotka ihan aikuisten oikasti jättävät menneisyyden taakseen ja sitoutuvat nykyhetkeen ja tulevaisuuteen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sitten kun on piste pantu niin se on ollut AINA lopullista.
... kyselen ja ihmettelen ja harmittelen omakohtaisten kokemusten pohjalta.
Nyt on yksi existä eroon päässyt ilmoittautunut, joten on toteen näytetty, että sekin on mahdollista.
Nyt kun vielä saisi kommentteja niiltä, jotka eivät_pääse entisestä elämästään irti, niin voisi taas himpun paremmin ymmärtää...
Toi ex:stä ylitse pääseminen on niin kumman monelle naiselle vaikeaa. Sitä vaan sopii ihmetellä että minkä takia aloitella mitään uutta jos pönttö viheltää vielä menneissä?
Enkä minäkään yleistä. Älkää siis pillastuko nyt. Näitä tapauksia vaan nähnyt lähipiirissä ihan liikaa ja tämä hyvin pitkälti lankeaa naisten kontolle.
Mullakin on exä ja nykyinen miesystäväni, joiden välissä nyt leijailen.
Exä on melkein kaikkea sitä, mitä mieheltä odotan, mutta sitoutumiskyvytön tässä vaiheessa. Aina pompahtaa esille kun vähiten sitä odotan tai en odota enää ollenkaan. Poikki meni suhde siksi, kun mulla kello tikittää, mutta hänellä on työ ja "ei ole valmis vielä". Minusta haluaa vain olla vapaa menemään ja tulemaan. No olkoon.
Nykyinen on myöskin kaikkea, mitä nainen voi mieheltä odottaa. MUTTA... hänellä on aikaa mulle, ottaa mut aina huomioon ja tunnen itseni prinsessaksi hänen seurassaan. No mikä tökkii, kysyisit? Vastaus: en tiedä.
Miksi haikailen entisen perään? Koska suhdetta ei ole kunnolla viety päätökseen. Sitä ei ole oikeasti lopetettu. Luulen, että aina kun nainen ITSE ei ole suhdetta lopettanut tai lähtenyt siitä 100%:sta tahdostansa, niin jää mahdollisuus, että mahdollisuuden tullen hän haluaa entisensä takaisin.
Mä halusin exän itselleni, mutta en saanut. Jos tietäisin, että saan... jätän nykyisen mahdollisimman hienotunteisesti. Tiedän, että jättäminen on toisen luottamuksen pettämistä, mutta sydäntäni en voi käskeä.
Ehkä olisi viisainta olla yksin, koska rakkaus entistä kohtaan ei ole minnekkään hävinnyt?
Juju on tuossa pisteessä, mutta onko sitä asialle pantu on sitten eri asia.
its enaisena olen taas törmännyt roppakaupalla miehiin joiden saan surukseni todeta olevan kiinni exässään ja hakevat vaik sille exälle korviketta.
oli se sit exä tai joku uus ni ei pidä koskaan kuvitella ja tuudittautua siihen uskoon että nykyään kukaan vuoren varmasti pysyisi samassa suhteessa lopun ikänsä.
Mutta henkilökohtaisesti en lähtisi minkäänlaiseen suhteen tapaiseenkaan, mikäli pienikin merkki viittaisi kumppanin haluavan pitää ns. takaovea auki eksälle tai kenelle hyvänsä.
Fucbuddyt on kivoja varmaan, mutta miksi sotkea siihen joku muka seurustelu, jos kuitenkin haikailee muuta.
Käsittämätöntä, että ihmisillä on joku pakko vimma olla edes jossain suhteessa, perustetaan koteja, mennään muka kihloihin, ja kuitenkin koko ajan tiedetään, että ei tämä juttu mulle NIIN tärkeä ole.
Miksi hukata omaa, ja ennen kaikkea toisen aikaa?
Tietenkään vakuuksia ei ole, mutta jos ei alunperin ole oikeaa tahtoakaan, niin ei siitä varmasti lujaa suhdetta synny.
Minä en ole ainakaan ollut exien kanssa missään tekemisissä eron jälkeen. Olisikohan syy siinä, että suhteet olivat myrskyisiä ja erot katkeria. Jos en tullut kyseisten henkilöiden kanssa toimeen silloinkaan eivätkä he antaneet kovin arvostettavaa vaikutelmaa itsestään ihmisinä, miksi haluaisin olla heidän kanssaan tekemisissä edes ystävänä? Ei kukaan halua epäluotettavaa tms. ystävää.
pääsee eroon, vaimoni exät soitteli jatkuvasti perään, ja kyllästyin, tuli tappouhkauksia, suutuin, viimeisen kerran kun soitti, lupasin tulla 7.62 kanssa hakeen. niin ei oo enään soitellu...
Minulla on kokemukset toisinpäin. Edellisenkin 2 vuotta kestäneen suhteen pilasi miehen ex, jossa mies oli ensimmäisen puoli vuotta sairaan kiinni. Akka teki kaikkensa saadakseen suhteen poikki, vaikka itsellä oli uusi mies ja maha pystyssä. Kärsin tuhannet mustasukkaisuuden puuskani ja yritin ymmärtää mutta lopulta päätin ettei mies edes ole sen kaiken ymmärtämisen arvoinen, itse olen sitä mieltä että entisille ei kuulu nykyiset eikä nykyisille entiset. Itse olen saanut kuunnella tuntitolkulla kun mies parkuu exänsä perään, vaikka väittää samalla että ei ole akassa mitenkään kiinni. Sairasta sanon minä. En olisi halunnut kuunnella, enkä varsinkaan yksityiskohtia seksielämästä. Eikä tämä ole ainut tapaus, vastaavia on tullut eteen ennenkin. Olenkohan jotenkin korvikkeeksi sopivan näköinen?No, lopulta lähdin kun en voinut enää luottaa mieheen tippaakaan. Luultavasti se etsii uuden naisen ja parkuu nyt minun perääni.
Kyllä niistä miehistäkin löytyy niitä, jotka roikkuvat exiensä perässä. Mustakin on alkanut pikkuhiljaa tuntua että olen jokin "korvike-magneetti". Muutamat viimeiset jutut on kaatuneet siihen, et ollaan palattu takaisin exän kainaloon tai muuten haikailtu exän perään. Kuka jaksaa jatkuvasti kuunnella, mitä tehtiin exän kanssa yms. Itse en ole existä puhunut; menneet kun on menneitä. Ja jatkossa olen ajatellut pysyä erossa miehistä joilla tiedän viimeisimmästä erosta olevan alle vuosi.
Joo. Mäkin oon ajatellut, että olis itsesuojeluvaiston nimissä viisainta pysytellä kaukana vastikään eronneista miehistä, MUTTA:
Hyvät (älykkäät, mukavat, komeat jne...) mun ikäiselle sopivat miehet löytävät uuden kumppanin joka tapauksessa niin nopeasti, ettei heitä ole enää vuoden kuluttua edellisestä erosta vapaina! Se tekee tilanteesta mun kannalta hiukan hankalan.
Mä en ainaka halua olla missään tekemisissä yhdenkään exän kanssa, ikuna! Muutama niistä on monesti tullu vinkuun, et oltasko taas ja ompahan itkuakin väännetty mun jaloissa, mut todellakaan yhdelläkään niistä ei ole eikä tule pienintäkään toivoa saada mua takasin, never! Jos on jo kerran todennu, että kyseisen kundin kaa ei sielunkemiat toimi, niin aivan turha uusiks kokee kaikkee paskaa. Ei ihminen koskaan muutu NIIN paljoo, et muutokset olis todella huomattavia. Exät on exiä ja katse pidetään tiukasti tulevaisuudessa=)