kun mies ei halua sitoutua

Ainoa tapa selvittää haluaako miesystäväsi sitoutua sinuun on laittaa ns. selkä seinää vasten ja lähteä suhteesta jos mies ei suostu sitoutumaan. Mitä ikinä se sitten sinulle tarkoittaakin.... Ja pysyä sitten päätöksessäsi jos haluamaasi sitoutumista et hänen kanssaan saavuta.

Olet käyttänyt jo viisi vuotta toteutumattomien unelmiesi jahtaamiseen. Mies on oppinut jo kauan aikaa sitten, ettet häviä minnekään vaikkei tekisikään, mitä sinä haluat. Palaat kerta toisensa jälkeen takaisin, eikä hänen tarvitse edes antaa rikottavia lupauksia....Olet siis suostunut hänen ehtoihinsa. Ja olet onneton.

Ero satuttaa aina, mutta toisaalta se tarjoaa mahdollisuuden unelmiesi suhteelle, mitä ei tule koskaan tapahtumaan tässä suhteessa. Ja vaikka saisitkin kiristettyä hänet sitoutumaan, olisitko loppujen lopuksi tyytyväinen? Tietäen, ettei toinen tehnyt sitä omasta halustaan vaan painostuksestasi.

No mielestäni miehen vastaus on ihan selvä. Etsi sellainen. Mikä kohta oli epäselvä?

Ei toista voi eikä saa muuttaa. Tämä mies nyt on tällainen; muun vaatiminen häneltä on sinun puolelta narsistista ja henkistä väkivaltaa.

Itse olen elänyt kolmisen vuotta tuossa tilanteessa. Olemme eronneet ennenkin siitä syystä, että mies on sitoutumiskammoinen eikä halua tehdä päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Lauantaina sitten taas otettiin asia puheeksi ja erosimme (taas) kerran. Toivottavasti päätökseni tällä kertaa pitää. Ikävä on tällä hetkellä valtava ja mieli tekisi soittaa tai laittaa viestiä, että tule takaisin. Ehkä tällä kertaa järki voittaa tunteen. Voimia sinulle olipa päätöksesi mikä tahansa. Helppoa tämä ei ole, mutta miestä sinä et voi muuttaa.

Olen ollut samanlaisessa tilanteessa kohta viisi vuotta. Olen odottanut ja odottanut miehen muutosta ja kuunnellut tuhannet lupaukset jotka on rikottu usein jo samana päivänä. Miehelle riittää kun tapaamme kerran-kaksi viikossa ja silloinkin kun on luonani niin hänellä on yleensä aina jotain menoa niillekin päiville joten suurimman osan päivästä vietän silti omissa askareissani.

Yhdessäolo jää siis usein muutamaan tuntiin viikossa. Sen verran hän on valmis ajastaan minulle uhraamaan. Olen kitunut tässä suhteessa liian kauan, en ole koskaan vielä ollut hänen kanssaan onnellinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Valtavasti pettymyksiä, surua, kaipausta, vihaa, katkeruuttakin liittyy näihin vuosiin. Kun katson aikaa taaksepäin, ihmettleen miksi olen jäänyt tähän tilanteeseen näin pitkäksi aikaa. Olen miehelle vain yksi lyhyt ajanviete jonka voi heittää nurkkaan kun ei enää huvita leikkiä. Ainut kuka kärsii olen minä itse ja tiedän että hyväksymällä kaiken olen sen itselleni aiheuttanut.

Olenhan minä lopettanut suhteen lukemattomia kertoja mutta mies on aina onnistunut pyörtämään päätökseni ja minä olen läheisyydenkaipuussani antanut periksi. Huomatakseni vain että olen samassa oravanpyörässä jälleen.....

Tämä ei johda mihinkään. Tunnen nyt olevani henkisesti vahvoilla jättääkseni tämän tuhoisan suhteen taakseni. Suhteen lopetus ei ole mitään sen rinnalla mitä olen joutunut käymään läpi näinä vuosina joten siinä mielessä sen pitäisi sujua helposti. Rakastan silti vielä tätä miestä mutta koska se ei riitä niin annan hänen mennä lopullisesti menojaan.

Tee sinäkin niin, ihan tosi. Älä tuhlaa enää aikaasi moiseen. On ihan samanlainen kuin minun kumppanini, ei kiinnosta yhdessäolo vaan omat menot ja kaverit vievät voiton.

Eikös selitys tälläiseen tilanteeseen tullut esille jo sinkkuelämää sarjasta?

"he's just not that into you"