uupunut

Olet mennyt perinteisen suomalaisen miehen kanssa naimisiin. Mies ryyppää, on väkivaltainen, on työteliäs, on sisäänpäin kääntynyt.

Olet selvästi elämäsi suuren ratkaisun edessä. Luultavasti elintasosi laskee avioeron myötä. Luultavasti sinulla tulee olemaan toisella tavalla vaikeata kolmen melko pienen lapsen kanssa.

Yksi asia, mikä minua eina hämmästyttää naissä naisten tyytymättömyysjutuissa. Miksi melkein kaikki naiset korostavat hyvää ulkonäköään, olivat sitten vaikka millaisen p....n kanssa tahansa naimisissa tai suhteissa? Tosi harvoin naisen timmillä kunnolla tai sillä, että muut miehet kehuvat hyvän näköiseksi, on mitään tekemistä avio-ongelmien kanssa.
Mitähän mies sanoisi, jos oikein rauhallisesti ja tosissasi ja molempien ollessa selvinpäin kertoisin tuon saman, minkä meillekin yllä?

Ai, yksi jäi kummastuttamaan. Sanot miehen olevan sinua rajoittava, jos haluat mennä kvereitten kanssa baariin. Mitä baarissa tehdään? Tanssitaan, ryypätään, seurustellaan, mahdollisesti mennään jatkoille.
Onko mahdotonta keksiä muita harrastuksia kuin baareissa notkuminen? Et mainitse muista harrastuksistasi.

Minä olen lähdössä yli 15 vuotta kestäneestä suhteesta, jossa ollaan kohta 11 vuotta oltu naimisissa. Pieniä lapsiakin on. Mies ei fyysisesti lyö, henkisesti sitten sitäkin enemmän. Kaikki häntä vastaan elämässä tullut ongelma kun on loppujen lopuksi minun vikani - ja hänen mielestään oikeutetusti olen siitä saanut kuullakin.

Mutta muutospa tulee. Ihmettelen, miten olen näinkin kauan jaksanut. Pitkästä liitosta on todella vaikeaa lähteä, sillä tilanteeseen tottuu ja jonkin ajan kuluttua alkaa jopa uskoa, että vaikeudet ovatkin omaa syytä. Tulevaisuus on todennäköisesti myös raskasta - mutta eri tavalla! Tulevaisuudessa minun ei tarvitse pohtia, mitä seuraavaksi arvaamattoman miehen kanssa! Minä olen vastuussa lapsista, en aikuisesta, joka katsoo oikeudekseen kasata kaiken syykseni. Sinunkaan ei tarvitse joutua kantamaan minkäänlaista väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta harteillasi!

Ja kun päätöksen olet tehnyt ja päässyt asiassa eteenpäin, on uskomatonta huomata, että elämässä tapahtuu pieniä ihmeitä! Olet onnesi ansainnut! Mene reippaasti sitä kohti!

Joo, olethan tuota jo aikuinen ihminen, joten tiedät aikaa myöten, mitä tehdä.. ;)
Tuo pisti silmään, että mies on muiden mielestä hyvä jätkä..
Mistähän se johtuukin, että kotona terrorisoivat paskapäät on muiden silmissä niin ihgui!!??!

Meillä aivan sama juttu, kotona juuri oltiin naama norsunvitulla ja vain alapään kouriminen mielessä, mutta muiden seurassa oltiin niin fiksuja ja kyllä vatutti, kun miehen yksi naistyökaveri kerran sanoi, että "sulla on niiiin ihana mies!"
Joopa joo, kun tietäisi, mitä se arki tuollaisen teatteripellen kanssa oli!
Velka ja lapsethan se suurinta osaa pareista varmaan yhdessä pitää ja arvaa vain, monessako suhteessa herätään ero mielessä ja viimeinen ajatus illalla nukkumaan mennessä on se ero..

Keski-ikään tuleva mies on kammotus, niinkuin keski-ikään tuleva nainenkin, JOS ei huomaa alkaa pitää huolta itsestään.
Ne kuhertelut, palvomiset, kauniit sanat ja suutelemiset oman siipan kanssa on jo mennyttä maailmaa, joten aika on miettiä muuta mukavaa, ettei masennu täysin.

Ota sinäkin eron miettiminen mahdollisuutena. Järkkää, mieti, suunnittele ja pohdi, tyhjän päälle ei kannata lähteä, mutta onhan sulla aikaa siinä miettiä ja lapset kasvaa siinä samalla. Tuo huorittelu lasten kuullen on kyllä aika pohjanoteeraus mieheltäsi, joten aika moukka tuntuu olevan.
Itse en usko näihin parisuhdeleireihin, sun muihin, niihin pitäisi olla kummallakin halu panostaa ja fiksua ajattelua, mutta huorittelevat väkivaltaiset juopot on kaukana siitä ajattelumallista.

Yksinhuoltajan elämä on rahallisesti köyhempää, mutta vastaavasti eipä ole enää velkoja, kun myötte talonne pois ja mieshän maksaa sitten elareita lapsistasi.
Jos sulla on kerran vakityöpaikkakin, asunnon saannissakaan ei tuntuisi olevan vaikeuksia, joten jospa vain alkaisit katsella sopivaa kämppää siinä joutessasi ja sisustamaan sitä ensin mielessäsi.

Itse olen eronnut jo aika päivää sitten hankalasta miehestä ja täytyy sanoa, ettei ole kertaakaan tullut millään tasolla häntä ikävä, se vaan häiritsi, kun ei lastaan käynyt tapaamassa enää eron jälkeen, mutta onneksi oli suku tukena.
Elarit kyllä maksoi lapsen täytettyä 18v saakka.
Siitä tiesinkin, että oikeaan aikaan erottiin, kun ei enää tunteet heilahtaneet puoleen, eikä toiseen, helpotus oli ero, todella suuri helpotus.